HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Valinta kysymys vai ei ?

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
EAP
Viestit: 136
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Valinta kysymys vai ei ?

ViestiKirjoittaja EAP » La 14 Heinä 2018, 23:11

Kiinnostais tietää miten te oikeesti pärjäätte te joilla on mielisairaus esim skitsofrenia tai kaksisuuntainen..Ja olette kieltäytyneet lääkityksestä ja hoidosta..Pystyttekö elämään normi elämää ja arkea..On työt ,harrastukset , parisuhde ja ystävät ?

Itseä kiehtois ajatus kieltää tämä sairaus ja alkaa vaan elämään normi arkea ja mennä esim töihin.. Lopettais lääkkeet ja toteis vaan että eipä mua nykyään enään mikään vaivaa lääkärit ja psykiatrit on väärässä olleet kaikessa.. Miten mun kävis olisinko kohta suljetulla? Muuttuisko elämä samanlaiseksi helvetiksi mitä se oli aikoinaan monta monta vuotta.. Olenko liian viisas vai tyhmä kun en kokeille?

Freni
Viestit: 135
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Valinta kysymys vai ei ?

ViestiKirjoittaja Freni » Su 15 Heinä 2018, 9:02

Hei EAP, nyt kyllä kyselet vaikeita.. Jos mä tietäisin täydelliset ja oikeat vastaukset noihin kysymyksiin niin sitten varmaan kirjoittelisin niitä absoluuttisia totuuksia asiantuntijana johonki lääkärilehteen enkä omia kokemuksia tänne foorumille..

”Kilahtaa se rautakin kun vasaralla takoo” ja ”Talavella maa on valakoonen se on syksyn tullen musta”. Nämä asiat voi varmaksi väittää..Mutta ihmisen mieli ei oo sellainen että vois olla 100% varma siitä että miten mikäkin tilanne vaikuttaa keneenkin ja mitä siellä pääkopan sisällä tapahtuu. Ei se oo mitään matematiikkaa tyyliin että jos x=2 ja y=3 niin tällöin y>x. Ei voi sanoa että jos tekee niin tai näin niin sitten käy tietyllä tavalla.

Omalla kohdalla sairauden kieltäminen ei ainakaan auttaisi mitään. Päinvastoin, se auttaa kun on joku nimi tällä tilanteella.

Se mun lempparipsykiatri, Antti (Mattila), sanoi mulle kerran että Freni hei, eihän meillä oo mitään hätää täälä. Se vois olla semmonen yleispätevä neuvo..Muuta neuvoa en osaa sanoa..

Kullankaivaja
Viestit: 23
Liittynyt: Pe 07 Huhti 2017, 21:30

Re: Valinta kysymys vai ei ?

ViestiKirjoittaja Kullankaivaja » Su 22 Heinä 2018, 20:50

EAP kirjoitti: Lopettais lääkkeet ja toteis vaan että eipä mua nykyään enään mikään vaivaa lääkärit ja psykiatrit on väärässä olleet kaikessa..


Miksi lääkkeet pitäisi lopettaa? Ei elämänmuutokseen lääkkeitä tarvitse suinkaan lopettaa, jos niistä ei ole kohtuuttomasti haittaa.

Zze
Viestit: 15
Liittynyt: Su 17 Kesä 2018, 7:08

Re: Valinta kysymys vai ei ?

ViestiKirjoittaja Zze » La 28 Heinä 2018, 8:18

Mä olen miettinyt usein samaa. On vielä niin paljon katkeruutta siitä, kun elämä muuttui niin äkkiä 2016 tammikuussa. Olin valmistunut 2014 uuteen ammattiin ja sain samantien vaikituisen paikan, misäs viihdyin hyvin. Tein pelkkää ilta-ja yövuoroa ja käytännössä nukuin muutamia hajanaisia tunteja vuorokaudessa vuoden 2015 ajan. Pälli hajosi vuodenvaihteessa, ja alkoi mania (siis tämä ennen ei ollut kaksisuuntaista diagnosoitu). Aiemmin minulla oli diagnosoituna vain masennus. No kaksisuuntaisen diagnoosin kanssa tuli muutama muukin sen masennuksen lisäksi.

Kolme kertaa olen päättänyt olevani täysin entiselläni ja yrittänyt palata töihin, pisin kokeilu oli kuukauden mittainen. Ei töihin paluusta ole tullut mitään. Eniten harmittaa tunne, että on jotenkin pudonnut kelkasta, muut jatkavat yhteiskunnassa ahertamista ja itse on romuna kotona. Tiedän että lääkkeet on se mikä pitää kasassa, mutta silti sitä miettii, josko vain jättäisi ne ja alkaisi "normaaliksi". Vaikka näin en kyllä tule tekemään.

Mutta kai nämä ajatukset on sitä, ettei ole vielä sinut sairauksien kanssa. LIsäsksi mulla on tullut tosi ikäviä sivuvaikutuksia lääkkeistä, mutta en haluaisi oikein vaihtaa, kun nämä toimivat jotenkuten ja niin monta muuta on jo kokeiltu. Työkyvyn menetys on ollut kyllä kova paikka, varsinkin kun tietää ettei voi palata entiseen ammattiin mistä piti niin kovasti.

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”