HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Psykiatrit

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
Freni
Viestit: 135
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Freni » Su 29 Huhti 2018, 13:18

Seinäjoen akuuttipolin asiakas ku joskus olin niin mulla oli lääkärinä Antti Mattila. Se on oikeesti pätevä psykiatri. Ja mukava. Se osaa kuunnella ihmistä ja kysyä oikeita kysymyksiä ja se tosissaan ymmärtää ja välittää potilaistaan ja haluaa auttaa. Se on empaattinen ja huumorintajuinen. Se on oikeessa paikassa töissä. Tai mistä mä tiedä missä se tällä hetkellä työskentelee niin en oikeestaan osaa sen työpaikkaa sen kummemmin kommentoida mut sanotaanko et oikeella alalla puskee duunia se jäbä kyllä. Joo se oli siis se jolle mä lupasin etten mä tapa itteeni. Ja hengissä ollaan edelleen. Niinku sanoin, pätevä kaveri oli se. Vaikka ei se siis mun kaveri oo tietenkään. Se on vaan semmonen sanonta. Luulisin. Mä kun en oikeen noita sanontoja osaa niin ei ehkä kannattais käyttääkään. Tai sitten voi käyttää tietty jos tarkentaa että se ei tarkoita sitä vaan se tulee tulkita toisella tapaa mitä siinä sanotaan. Siitä lekurista jäi mukava muisto vaikka ei sitä silleen ikävä oo koska ei mulla nyt oo enää tarvetta tavata psykiatria. Enkä mä haluaisi sitä siviilissä nähdä ja jutella sen kanssa niitä näitä koska se tuntuis tosi kummalliselta. Mutta sellainen positiivinen kokemus mulla on psykiatrian erikoislääkäristä. Vai oliko se vielä valmis vai vasta erikoistumassa, no aivan sama mitä oli ku hommansa osas.

Avatar
MinnieM
Viestit: 24
Liittynyt: Ke 25 Heinä 2018, 14:54
Paikkakunta: Åbo

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja MinnieM » To 26 Heinä 2018, 15:54

Psykiatrit
------------
-vaihtuvat usein (mul on ollu jo 11)
-haluavat vaikuttaa lääkitykseen (kokeiluttaa eri lääkkeitä)
-patistelevat usein työelämään
-eivät ole kovin sosiaalisia
Mit Humor weiter.

Freni
Viestit: 135
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Freni » To 26 Heinä 2018, 20:57

^Hm mä en oo kyllä törmänny psykiatriin joka ei olis sosiaalinen. Koko ajan se joko ite pulisee jotain tai kuuntelee ku minä pulisen. Ja kyselee kyselee jatkuvasti kyselee. Ei kai kukaan jota ei kiinnosta olla ihmisten kanssa tekemisissä rupee psykiatriksi? Mutta samaa mieltä oon kyllä siinä että ne vaihtuu koko ajan.

Avatar
MinnieM
Viestit: 24
Liittynyt: Ke 25 Heinä 2018, 14:54
Paikkakunta: Åbo

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja MinnieM » To 26 Heinä 2018, 23:23

Mä olen sit sattunu tapaamaan enimmäkseen niitä hiljaisia tutkijatyyppejä, jotka eivät ota edes katsekontaktia vastaanottohuoneessakaan tai tervehdi käytävällä. Tuijottavat vaan tietokonetta yms.
Mit Humor weiter.

Freni
Viestit: 135
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Freni » Pe 27 Heinä 2018, 7:42

^No siinä olis kyllä varsinainen "unelma"psykiatri joka vaan tuijottais tiiviisti tietsikan ruutua ja mumisis välillä jotain mistä ei saisi mitään selvää ja koko ajan sais kysyä niin että mitä sanoit? Ja sitte ku lähtis vastaanotolta niin olis semmonen olo että mitä äsken oikein tapahtui? ja selviskö mikään? Omalle kohdalle onneksi osunu vähä toisentyyppisiä. Paitsi et kaikki ne jossain vaiheessa tuijottaa jonnekkin kaukaisuuteen aina hetken verran kerrallaan, kai ne miettii niitä iänikuisia diagnoosejaan sillä tapaa. Tai sitte muistelevat että sammutinko kahvinkeittimen ku kotoa lähdin..

Avatar
MinnieM
Viestit: 24
Liittynyt: Ke 25 Heinä 2018, 14:54
Paikkakunta: Åbo

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja MinnieM » Pe 27 Heinä 2018, 23:07

No, sen nekin kyl sanoo, et bentsot pois ja töihintöihin.
Töihin en pysty ja bentsot on arjessa pärjäämistä varten (paniikin torjuntaan).
Mit Humor weiter.

Zze
Viestit: 15
Liittynyt: Su 17 Kesä 2018, 7:08

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Zze » La 28 Heinä 2018, 8:06

Voihan psykiatrit sentään :roll:

Mulla vaihtuu kanssa puolenvuoden välein. Mulla on aiemmin käynyt tosi hyvä tuuri niiden kanssa, mutta nyt on sellainen tapaus ettei olla yhtään samalla aaltopituudella. Omalla psykologilla käyn kahden viikon välein ja hän on ollut huolissaan, kun en ole nukkunut huhtikuun jälkeen kuin maksimissaan viisi tuntia yössä, pääsääntöisesti vain kolme neljä tuntia. Tämä psykiatri ei suostunut määräämään unilääkettä, vaan käski rentoutua
ja kyseli olisko aika mennä töihin. Psykologini ja sosiaalityöntekijä ovat täysin erilinjoilla työhön paluun kanssa.

Kerroin hänelle, että nukahtamisharjoituksia ja rentoutumisharjoituksia olen tehnyt jo alusta asti, niitä paljon opeteltiin DKT:n (dialektinen käyttäytymisterapia) aikana, mutta ei ole ollut apua. No hypomania tästä nukkumattomuudesta seurasi, ja masisvaihe on nyt päällä. Nyt kun tämä on kesälomalla, toinen psykiatri määräsi heti unilääkettä. Nyt jännittää kun tämän tapauksen kanssa haetaan kuntoutustuelle jatkoa, mahtaako kirjojittaa minkälaisen b-lausunnon vai kirjoittaako ollenkaan. Nyt ei jaksa edes kiinnostaa. JOs olen hänen mielestään työkuntoinen, kun nukun minkä nukun, en saa tehtyä minkäänlaisia kotitöitä, ja olen lamaantunut kotiin, niin joo mennään sitten töihin.

Mä olen kokenut yhden sosiaalisilta taidoiltaan puutteellisen psykiaitrin, psykan ylilääkärin. Hän puhuu hiljaisella äänellä, tuijottaa ja odottaa että itse aloitat. Kädenpuristus on ihan olematon. Ne pari tapaamista on olleet kiusallisia, eikä hän kertonut mulle edes mihin diagnooseihin silloin aikanaan oli tutkimusten perusteella päädytty, vaikka itse silloin ymmärsin että tapaaminen oli juuri sitä varten.

Niin ja sellaiseenkin aikoinaan törmännyt, miespuolinen psykiatri oli sitä mieltä, että kannattaa aina välilä jättää masennuslääkkeet syömättä ja ottaa tilalle B-vitamiinia. On kuulemma aivan sama asia.

Freni
Viestit: 135
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Freni » La 28 Heinä 2018, 10:08

Zze kirjoitti:Voihan psykiatrit sentään :roll:

Mulla vaihtuu kanssa puolenvuoden välein. Mulla on aiemmin käynyt tosi hyvä tuuri niiden kanssa, mutta nyt on sellainen tapaus ettei olla yhtään samalla aaltopituudella. Omalla psykologilla käyn kahden viikon välein ja hän on ollut huolissaan, kun en ole nukkunut huhtikuun jälkeen kuin maksimissaan viisi tuntia yössä, pääsääntöisesti vain kolme neljä tuntia. Tämä psykiatri ei suostunut määräämään unilääkettä, vaan käski rentoutua
ja kyseli olisko aika mennä töihin.

Niin ja sellaiseenkin aikoinaan törmännyt, miespuolinen psykiatri oli sitä mieltä, että kannattaa aina välilä jättää masennuslääkkeet syömättä ja ottaa tilalle B-vitamiinia. On kuulemma aivan sama asia.


B-vitamiinilla ei ainakaan oo sivuvaikutuksia :D

Jännä suhtautuminen unettomuuteen kyseisellä psykiatrilla. Mun ei oo ikinä tarvinnu muuta sanoa ku et en saa nukuttuu kunnolla niin johan on reseptejä heti ruvettu kirjoitteleen. Ja pariinkin lääkkeeseen kerralla. Jos toinen ei tehoo niin on sitten toinen vaihtoehtoki. Ja kerran se lekuri jopa yritti suostutella mua jäämään osastolle sen takia että niiden ei tarttisi miettiä saanko mä nukuttuu ens yönä. Hm mun mielestä unettomuus on vakava asia. Onneksi ei oo omalla kohdalla kroonista eikä tartte säänöllisesti siihen mitään lääkkeitä syödä.

Avatar
MinnieM
Viestit: 24
Liittynyt: Ke 25 Heinä 2018, 14:54
Paikkakunta: Åbo

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja MinnieM » La 28 Heinä 2018, 12:55

Mä käytän kyllä B-vitamiinia (Neurobion Forte) psyykkisiin PMS-oireisiin. Erityisesti B6-vitamiini auttaa. Mutta sen lisäks on bentso+masennuslääke+neurolepti.
Mit Humor weiter.

Freni
Viestit: 135
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Freni » La 28 Heinä 2018, 17:21

^Bentsoja kuiteskin vaan kai tarvittaessa? Ainaki mitä mä oon kuullu niin niitä ei saisi käyttää säännöllisesti, tilapäisesti satunnaisesti jonkun kerran toisinaan ja joskus niin. Niihin kasvaa toleranssi aika äkkiä ja sitte ne ei tehoo enää ja tarttee suuremman määrän ja riippuvuutta aiheuttaa niin sen takia niitä ei määräillä jakuvaan käyttöön(kö?). Silleen joku lääkäri mulle selitti vaikka en mä tajua mitä se mulle semmosia jutteli, niinku mä huvikseni jotain nappeja naamaan vetäisin, silloin vaan saatan jotain ottaa jos on valvonu jokusen viikon. Unettomuuteen käytin tosiaan Opamoxia jonku aikaa joskus ja oli kyllä koko seuraavan päivänki ihan pökerryksissä pää pumpulissa sitä törmäili oven pieliin ja nukkui päikkäreitä tämän tästä. Ne meinaan on tosi tujua tavaraa..ainaki mulle.

Avatar
MinnieM
Viestit: 24
Liittynyt: Ke 25 Heinä 2018, 14:54
Paikkakunta: Åbo

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja MinnieM » Su 29 Heinä 2018, 0:38

Jatkuvasti kylläkin, mutta annostus ei ole noussut yhtään sitten lääkkeen aloituksen ja tehot ovat edelleen yhtä hyvät.
Paniikkihäiriö on niin krooninen, että rauhoittava on tarpeen ja ei siitä tuu mitään pöppelöä tms. vaan se mahdollistaa arjessa toimimisen.
Mit Humor weiter.

Zze
Viestit: 15
Liittynyt: Su 17 Kesä 2018, 7:08

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Zze » Ti 31 Heinä 2018, 10:07

Joo ei b-vitamiinissa mitään vikaa ole, mutta se että psykiatri ehdottaa jättämään lääkkeitä (joita ei saa lopettaa tuosta vaan ja joista tulee vieroitusoireita) ottamatta, ja korvata ne b-vitamiinilla ilman mitään suunnitelmaa, tai lääkärin valvonnan alaisena on aika kyseenalaista.

Zze
Viestit: 15
Liittynyt: Su 17 Kesä 2018, 7:08

Re: Psykiatrit

ViestiKirjoittaja Zze » Ti 31 Heinä 2018, 10:12

Freni kirjoitti:
Zze kirjoitti:Voihan psykiatrit sentään :roll:

Mulla vaihtuu kanssa puolenvuoden välein. Mulla on aiemmin käynyt tosi hyvä tuuri niiden kanssa, mutta nyt on sellainen tapaus ettei olla yhtään samalla aaltopituudella. Omalla psykologilla käyn kahden viikon välein ja hän on ollut huolissaan, kun en ole nukkunut huhtikuun jälkeen kuin maksimissaan viisi tuntia yössä, pääsääntöisesti vain kolme neljä tuntia. Tämä psykiatri ei suostunut määräämään unilääkettä, vaan käski rentoutua
ja kyseli olisko aika mennä töihin.

Niin ja sellaiseenkin aikoinaan törmännyt, miespuolinen psykiatri oli sitä mieltä, että kannattaa aina välilä jättää masennuslääkkeet syömättä ja ottaa tilalle B-vitamiinia. On kuulemma aivan sama asia.


B-vitamiinilla ei ainakaan oo sivuvaikutuksia :D

Jännä suhtautuminen unettomuuteen kyseisellä psykiatrilla. Mun ei oo ikinä tarvinnu muuta sanoa ku et en saa nukuttuu kunnolla niin johan on reseptejä heti ruvettu kirjoitteleen. Ja pariinkin lääkkeeseen kerralla. Jos toinen ei tehoo niin on sitten toinen vaihtoehtoki. Ja kerran se lekuri jopa yritti suostutella mua jäämään osastolle sen takia että niiden ei tarttisi miettiä saanko mä nukuttuu ens yönä. Hm mun mielestä unettomuus on vakava asia. Onneksi ei oo omalla kohdalla kroonista eikä tartte säänöllisesti siihen mitään lääkkeitä syödä.


Joo, aika jännä ratkaisu unilääkkeiden osalta. Nyt mä olen nukkunut niiden kanssa ja olo on kuin uudesti syntyneellä :D

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”