HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Missä menee hypomanian raja?

Masennus, mania ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
haitula
Viestit: 59
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:26

Missä menee hypomanian raja?

ViestiKirjoittaja haitula » Su 16 Loka 2016, 0:00

Tuolla on postaus aiheella "Mitä olette tehneet maniassa?"
viewtopic.php?f=6&t=15

En viitsinyt sinne kommentoida, kun minulla ei ole bipo-diagnoosia. Lääkäri on tietty kysynyt minulta, onko minulla ollut maniajaksoja. Vastasin silloin että ei, mutta tässä nyt jokin aika sitten aloin miettimään asiaa uudelleen, kun luin kirjoittamiani blogitekstejä. Maniaan oireeni eivät sovi, mutta mahtavatko olla jo hypomanian suuntaan? Diagnoosikuvauksissakin sanotaan, että toisinaan hypomaniaa on vaikea huomata.

”Hypomanian erottaminen myönteisestä tai luonteenomaisesta innostumisesta on joskus varsin vaikeaa. Hypomaniassa korostuu innostumisen ohella kuitenkin myös ärtyisyys, lyhytjännittyneisyys, keskittymisvaikeudet, unettomuus ja usein myös lisääntynyt alkoholin käyttö.”
(Terveyskirjasto)


Alkoholia en käytä mm. elämänkatsomukseni takia. Unettomuus taas... no, siis listalla on kolme eri uupumusdiagnoosia, niin itse ainakin käsitän unettomuuden lähinnä uniongelmina.

Yksi toukokuinen postaus on tuolla, siinä mietinkin hypomanian mahdollisuutta:
https://purkkiburanaa.wordpress.com/201 ... ystettyna/

"Näitä ideatulvia, tai sanoisinko ”tahtootulvia”, tulee aina silloin tällöin. Tunnusomaista niille on, että ideoita on niin järjettömän paljon yhtä aikaa, etten sitten kykene edes valitsemaan mistä aloittaisin. Sen sijaan sohellan jokaista ideaa vuoronperään ja yhtäaikaa, etsin hintoja ja keinoja ja välineitä selaten nettiä tuntikausia. Lopulta olen niin uupunut että heitän kaikki ajatukset laidan yli ja palaan takaisin normitylsään, aikaansaamattomaan elämääni."


Ja toinen asiaa sivuava postaus (kolme kuukautta edellistä myöhemmin), mukana piirteitä pakko-oireisesta häiriöstä :mrgreen:
https://purkkiburanaa.wordpress.com/201 ... koodausta/

"Mutta ehkä pahinta on se, että päässä surraa taas kaikenlaista ihan ylikierroksilla. "


Mitäs sanotte? Lisätäänkö diagnoosiepäilyihin epävakaan lisäksi pakko-oireinen häiriö ja bipo? :D Pitäiskö tämä asia ottaa esiin terapiassa?

Elfie
Viestit: 6
Liittynyt: Ke 19 Loka 2016, 11:59

Re: Missä menee hypomanian raja?

ViestiKirjoittaja Elfie » La 05 Marras 2016, 17:31

Kannattaa ottaa esiin. Olen itsekin tämän kysymyksen kanssa paininut paljon. Itse huomaan kyllä selkeästi sen ajatusten liian nopeasti menemisen. Pää tuntuu ampiaspesältä, missä kaikki pörrää holtittomasti sinne tänne. On hyvin vaikea pysyä paikallaan ja kävelen tai jumppaan usein öisin monia tunteja aamuyölle. Tuntuu kuin kehossa olisi sähköä. Koska en kuitenkaa ole tehnyt mitään kovin holtittomia tyypillisiä mania temppuja, minulle pitkään sanottiin monen psykiatrin vastaanotolla, että kuulostaa "vain ahdistukselta" ja "ei diagnoosilla ole väliä". Kuitenkin kun viimein sain yksityiseltä diadnoosin tyypin 2 kaksisuuntaisesta lamotragiini on ensimmäinen lääke, joka tuntuu auttaneen. Vuosien toimimaton masis lääkitys luultavasti vain pahensi asiaa ja sai aikaan enemmän mielialan heittelyä ja dysforisia manioita. Lähinnä kaikkien mielenterveyden häiriöiden raja menee siinä, jos ne oikeasti haittaavat elämää. Itselläni esim. on tullut rasitusvammoja älyttömien liikuntamäärien takia näinä kausina. Ja se että tuntee tulleensa hulluksi ja ei voi keskittyä, eikä nukkua on omalla kohdallani useimmin ahdistavaa kuin nautinnollista vaikka inspiroituminen ja asioiden aikaansaaminen ovatkin hyviä puolia.

haitula
Viestit: 59
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:26

Re: Missä menee hypomanian raja?

ViestiKirjoittaja haitula » Pe 30 Joulu 2016, 4:26

Elfie, en ole tullut kiittäneeksi sinua vastauksestasi. Parempi myöhään? Tässä tulee, kiitos.

En ole psykiatriani tavannut kuin joskus viime keväänä/talvena, vai oliko peräti yli vuosi sitten... Olen vain käynyt psykiatrian polilla juttelemassa Juttukaverin kanssa. En ole myöskään tuota bipo-asiaa ottanut puheeksi, tässä on ollut ihan tarpeeksi kaikenlaista muutakin :P

Nyt taas aloin miettimään tätä asiaa. Joulun seuduilla on ollut päällä ikäänkuin "vaimentuneena" tuommoinen inspiraatiokausi, olen herätellyt henkiin vanhaa harrastustani. Yleensä syksi ja joulunseutu on minulle hankalaa aikaa, mutta nyt se on mennyt ihmeellisen hyvin. Voiko olla yhtäaikaa masennusjakso ja lievä hypomania? Ja siitä tuloksena sitten tuommoinen kummallinen olotila?

Tyypillisesti itselleni olen taas tuota harrastuksen herättelyä tehnyt tusinalla eri tavalla, ostanut välineitä, nettikursseja, selannut tietoa ja alan foorumeita... välineet ovat aika pitkälle käyttämättä, mutta nettikurssia olen nyt kuunnellut ja yrittänyt siihen paneutua - vain todetakseni että ei kun tuo on takapuoli edellä puuhun menemistä, tarvisin ensin muutaman tuommoisen peruskurssin... Ja tänään se iski sitten, se periksiantamisen fiilis. Tunne, että kaikki tuo on liikaa enkä jaksa enkä pysty enkä osaa. Ahdistus.

Kuitenkin tämä kerta on hyvin erilainen, se "ampiaispesä" päässä on ollut hyvin vaimea olen kuvitellut että tämä menee hienosti hallitusti ja nyt tulee tulosta. No jotain tulosta on ehkä tullutkin, mutta nyt ihmettelen että millä saan itseni nyt pysymään vauhdissa kun haluaisin vaan taas hukata itseni kuplapeliin.

Tietty elämänolosuhteetkin tällä hetkellä vievät voimia ja inspiraatiota, äiti on todella huonossa kunnossa ja vanhempien muutto pitäisi saada tapahtumaan ja monta muutakin mullistusta on tapahtunut. Ehkä nuo energiasyöpöt ovat vaimentaneet sitä ampiaispesän surinaa siitä mitä se muuten olisi ollut...

Seuraava Juttukaverin tapaaminen on vasta tammikuun puolivälin jälkeen, sinne en nyt pääse tätä purkamaan :(

Repomies
Viestit: 1
Liittynyt: Su 25 Helmi 2018, 16:07

Re: Missä menee hypomanian raja?

ViestiKirjoittaja Repomies » Su 25 Helmi 2018, 16:23

Olen miettinyt ihan samaa. Minulla on diagnosoitu masennus jo teini-ikäisenä, ja se on jatkunut ja koko ajan pahentunut aikuiseksi saakka. Nyt olen 34-vuotias. Masennuslääkket ovat auttaneet hieman, mutta paljon oireilua on niistä huolimatta. Monia erilaisia on kokeiltu. Vain masennuslääkkeeseen yhdistetty ketiapiini on auttanut kunnolla, mutta jouduin lopettamaan sen koska lihoin yli 20 kg.

Välillä minulla on kausia että mielialani on kohonnut, ei ehkä epänormaalilla tavalla mutta huomattavasti kuitenkin, ja olen ikään kuin ylikierroksilla. Touhuan paljon kaikenlaista ja yöuni lyhenee viiteen tuntiin, mikä on minulle todella vähän. Saatan myös olla jatkuvasti ärtynyt ja jopa huutaa ihmisille, mitä en muuten koskaan tee.

Pariinkin otteeseen olen kysynyt kahdelta eri psykiatrilta, josko minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta heidän mukaansa pelkkä ylikierroksilla käyminen, unettomuus, touhukkuus ja ärtyisyys ei anna aihetta olettaa kaksisuuntaista. Siihen liittyisi kuulemma myös päihdeongelma, tuhlaamista tai muuta sellaista riskien ottoa, jota siis itselläni ei esiinny. Kerran nämä kohonneen mielialan jaksot eivät aiheuta kovin pahoja ongelmia minulle, syytä huoleen ei kuulemma ole.

Onko täällä ihmisiä joilla olisi diagnosoitu 2-tyypin bipo? Liittyykö niihin hypomanioihin aina sellaista, että tekisi jotain mistä joutuu vaikeuksiin, vai voiko olla ihan sinänsä harmitonta touhuamista, joka menee vain överiksi määrän ja intensiteetin puolesta?

Palaa sivulle “Mielialahäiriöt”