HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Psykoosista kuntoutuminen.

Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö, harhaluuloisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö.
Ragda
Viestit: 25
Liittynyt: To 29 Joulu 2016, 19:15

Psykoosista kuntoutuminen.

ViestiKirjoittaja Ragda » Ma 22 Touko 2017, 20:03

Hei te kaikki!

Tässä nyt on käynyt niin, että jonkin tasoinen psykoosi episodi on jälleen käyty läpi. Mihinkään syvään avoimeen psykoottisuuteen en vaipunut, vaikkakin sekin oli lähellä.

Nyt, ilmeisesti lääkitys puree, on psykoottisuus hälventynyt. Tilalla on oireita jotka ymmärrän oireiksi. Eniten tympii ns. negatiiviset oireet, ja pieni masentuneisuus. Ahdistuspiikkejä vielä puskee läpi ajoittain. Olen pyrkinyt rytmittämään arkeani ja pitää siitä kiinni, mutta se tuntuu vaikealta. Toisten ihmisten kohtaaminen tuntuu vaikealta. Hävettää pikku viiltelyt mitä olen naarmutellut kun ajatukseni sai niin tekemään. Olen yrittänyt lisätä liikuntaa, sillä oon sen huomannut poistavat ahdistusta. Ärsyttää Xeplion lääkitys kun se nostaa painoa.

Kuinka te, psykoosin läpikäyneet olette kuntouttaneet itsenne. Millaisen ajatusprosessin olette käyneet? En oikein saa ihteeni hyväksymään että psykoosini uusi.

Olisin kiitollinen vastauksistanne.
Dg: Sekamuotoinen Skitsoaffektiivinen häiriö.
-Haasteet on tehty voitettaviksi-

EAP
Viestit: 57
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Psykoosista kuntoutuminen.

ViestiKirjoittaja EAP » Ke 24 Touko 2017, 19:59

Kuinka te, psykoosin läpikäyneet olette kuntouttaneet itsenne. Millaisen ajatusprosessin olette käyneet? En oikein saa ihteeni hyväksymään että psykoosini uusi.


Mulla siis oli yksi raju psykoosi n 20 vuotta sitten...Sen jälkeen ei yhtään kertaa ole jäänyt lääke ottamatta..Ja paljon ajatustyötä on pitänyt tehdä ja olen huomannut että psykoosi on mielen viimeinen keino purkaa joku erittäin paha yleensä lapsuuden trauma ( jos ei oo huumepsykoosi kyseessä)

Ja myös psykoosit heijastelee lapsuuden traumoja todella tarkasti mut x100 ...Sehän on tila missä ei ymmärrä mikä on totta ja mikä ei..

Noh syy myös siinä on se että en ole ottanut hullun statusta vaan oon aina pyrkinyt kaikessa olemaan kuin täysin psyykisesti terveet(joskus se on ollut todella raskasta) en ole käynnyt klubitaloilla jne.. koska siellä tekee seura kaltaiseksi ja siellä todella tuntee olevansa hullu ja toisen luokan kansalainen...

Tärkeä on myös arvostaa itseään ja pitää itseään oikeutetusti helvetin vahvana.. Sairaus ei ole oma syy vaan yleensä aiheutetttu lapsena kun viellä aivot muokautuu...Ja tärkeä on hyväksyä tilanne että ei pakosta tee samoja asioita kun ne joilla ei oo vaikkapa skitsofreniaa...

Ja nämä jotka on sairauden aiheuttanut niin niiden kanssa ei pidä olla tekemisissä koska ne nostaa pistaan ne oireet mitkä ne on aiheuttaneet lapsena..


ja usko tulevaan pitää pitää joskus se elämä viellä hymyilee..Mä voin helvetin huonosti n.15 vuotta mutta kertaakaan en ole luovuttanut... Ja siiittä voin olla ylpeä... Ja nyt kun olen jo 41 vuotias niin elämässä on alkanut tapahtuun mukavia asioita ihan kun itsestään kun vointi on hyvä..

Ja mitä tulee siihen että lääkkeet lihottaa niin eiköhän se roskaruoka lihota ja se että ei liiku..Mä oon 186/85 eli normi painonen lääkkeet ei oo koskaan lisäneet ruokahalua mulla...
Itseään pitää arvostaa vaikka muut ei sitä ehkä tee ja itsestä pitää pitää hyvää huolta tsemppiä kaikille älkää uskoko etä te olisitte huonompia kun ns terveet olette vahvoja ja omaatte todellla tärkeää elämän viisautta ja kokemusta :)
Toivo ja usko tulevaan vie pitkälle..

Ragda
Viestit: 25
Liittynyt: To 29 Joulu 2016, 19:15

Re: Psykoosista kuntoutuminen.

ViestiKirjoittaja Ragda » Ke 07 Kesä 2017, 23:09

Kiva kun vastailit EAP. ;)

Nyt alkaa vähän helpottaa mieli, mutta vähän heitellään mielialojen ylös ja alas. Mulla on sellainen tunne, että minä en ole minä. Joku on muuttunut enkä halua että olen muuttunut. Tuntuu että Xeplion on muokannut ja muuttanut mua. Vaikka vasta reilu kk. mennyt lääkettä. En ymmärrä mikä tässä hankaa vastaan. Miksi en ole sellainen kuin olen.

Tuo on varmaan tärkeää, ettei ota "hullun statusta". Mutta toisaalta, mun identiteetti on jokseenkin kasvanut sairastamisen ympärille. Hyvinä päivinä haluan edesauttaa jokaisen mt kuntoutujan asemaa ja huutaa kovaa maailmalle että mekin olemme tärkeitä. Osallistun kiivaasti keskusteluun stigmasta ja kerron avoimesti omasta kokemuksesta. Huonona päivänä vihaan itseäni ja sairauttani. Häpeän itseäni ja tekemisiäni.

En tiedä...

Välillä tuntuu että olen leikkinyt psykoottista eikä sellaista ole minulle tapahtunut.

Ehkäpä tämä hyväksymisprosessi etenee.
Dg: Sekamuotoinen Skitsoaffektiivinen häiriö.
-Haasteet on tehty voitettaviksi-

Palaa sivulle “Psykoosisairaudet”