HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Skitsofrenia

Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö, harhaluuloisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö.
Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 11 Helmi 2018, 18:52

Onko täälä muita skitsofreenikkoja ku minä? Joka en sitä myönnä en kiellä, mä yritän olla niinku ei mitään olisikkaan vaikka hajottaa ja on hajanainen olo eikä pää pysy kasassa. Mä halusin eroon pakkoseurannasta joten vaihdoin yksityiselle puolelle, siellä tarttee käydä ehkä niinku jotain 4 kertaa vuodessa ja silleen, ei niinku ennen piti käydä joka kuukausi jossain mielenterveyskeskuksessa juttelees hoitajien kanssa jotka kyseli niinku poliisikuulusteluissa et ootko nyt käyny lenkillä ja pessy pyykkiä ja tavannu kaveria. Ja mä sanoin että joo joo vaikka mun aloitekyky asioiden suhteen on huonompi ku ennen. Sitten ne kysyi et oonko mä syöny lääkkeet ja mä olin taas että joo joo vaikka en mä mitään oo syöny. Sitten ne sanoi että sinne saa soittaa jos olo tuntuu huonommalta. No en varmana soita, lisäävät vaan lääkitystä. Tai laittaa hoitoon tai jotain. Joo mä pääsin sairaalasta vaikka en nyt niin kovin kunnossa ollu, mä sanoin niille että mulla on hyvä olla vaikkei ollu, mä vaan halusin pois sieltä koska mua pelotti se paikka ja mä olin niin pakokauhuinen ku jouduin sinne etten nukkunu parina ekana yönä minuuttiakaan.

Sitten tuli se vaihe ku mä olin vihainen psykiatreille siitä että ne on tuhonnu mun elämän "väärillä" diagnooseilla ja pakkolääkinnällä ja voi jukra mä halusin eroon niistä ja pääsinki hetkeksi.

Nyt sitä jo pystyy myöntään itelleen et no, mulla on skitsofrenia. Diagnoosin sain siis viime kesänä. Ongelma on siinä ettei mulla oo vertaistukea, tääläpäin ei oo vertaisryhmää skitsofreenikoille, menisin jos olis. Olisko tällä foorumilla muita tai tietääkö joku jotain keskusteluryhmää netissä skitsofreniaa sairastaville?

joku
Viestit: 8
Liittynyt: Ke 14 Helmi 2018, 15:27

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja joku » Ke 14 Helmi 2018, 15:58

Ulkomaankielisiä foorumeita löytyy ainakin varmaan.
Tokan psykoosin jälkeen oireuli on kyllä jatkunut pikkasen orastavana niin en tiiä onko sitten skitso kuitenkin, mutta fiilikset ¨yliluonnollisiin¨ juttuihin vaihtelee akselilla voi olla totta - on varmaan totta

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 14 Helmi 2018, 17:14

^No niihän niitä löytyy joo schizoprenia nimen alta mut kun olis vaan niin kiva kirjotella suomeksi.. Eikä edes tiedä joka sanalle englanninkielistä vastinetta. Niinku mitä se on englannixi ku päätä hajottaa. Tosin suomenkielinen psykiatriki kysyi sitä multa että mitä se tarkoittaa se hajottaminen. Mä sitä osaa sen kummemmin selittää. Sitä paitsi sanana siksiki hyvä ku se voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Mutta pääpiirteittäin se meinaa niinku sitä että koppa ei pysy kasassa, olo on hajanainen ja tajuttoman paha olla ja ajatukset sekaisin. Joo ja tulee mielikuvia ja katkonaisia lauseenpätkiä päässä, tilttaa niinku silleen tai meinaa tiltata. Se on sitte taas eri se ku pää tilttaa. Silloin sitä vaan tuijottaa.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » To 15 Helmi 2018, 15:50

Mitä sitten jos pää joskus pätkii. Joo tiistaina en oikeen hyvässä kunnossa ollu ja terapeutti kysyiki multa et tarttisko nyt tavata psykiatria johon mä sanoin että ei. Se meni ohi, no joo olin mä silloin aika pihalla, sen tietää siitä ku silmät vaan jotenki juuttuu tuijottamaan eikä saa sanotuksi oikein mitään vaikka pää on täynnä ajatuksia. Niistä vaan ei saa kiinni, ne on semmosia sekavia mielikuvia ja ne alkaa ei mistään, päättyy ei mihinkään ja hajoaa kesken kaiken. Ja kun ei löydä sanoja niin sitä sitten vaan mutisee jotain. Keskiviikkoaamuna olin taas ihan kunnossa. Ja oon nytkin kun kirjoittelen opparia. Ja aion olla huomennaki, en mä aio antaa periksi tälle sairaudelle, vaikka välillä pää pätkiikin, se tuntuu vähä siltä niinku sulake palais ettei koko ihminen hajoaisi. Mutta se ei oo kuulemma normaalia, sanoi yks psykiatri kerran. Mut kuka täälä nyt olis normaali? Enkä mä tarkoita tätä foorumia pelkästään vaan koko maailmaa.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » La 17 Helmi 2018, 15:09

Joka ihmisellä on jotain juttuja mitkä ei liity mihinkään. En mä tiedä johtuuko se skitsofreniasta että mä oon joskus vähän pois oikeasta vai johtuuko se jostaki muusta. En mä mikään psykiatri ole niin että mä tietäisin mikä oire kuuluu mihinkin tautiin. Mut sen mä tiedän ettei mulla oo mitään pakko-oireista häiriötä mutta silti mä pesen hampaat joka ilta 2 kertaa peräkkäin. Ja jos joku sanoo teeveessä jossain ohjelmassa tai elokuvassa tai dokkarissa et ”I don't think so” niin mun on pakko sanoo ääneen kanssa et ”I I don't think so”. Ja pyykkipojat tarttee olla narulla silleen et joka toinen on sininen ja joka toka vihree.

Tänään taas häiritsi kaupassa se ku ihmiset tuli liian lähelle. Se on hankalaa ostaa maitoo tai kalaa tai mitä ny hyvänsä ikinä ostaakaan kun tarttee koko aika vaklia siinä samalla ettei kukaan tuu liian lähelle. Liian lähelle tarkoittaa siis jotain about alle parin metrin päähän. Kassajonossa varsinki on vaikeeta jonottaa kun tarttee seisoa jonosta vähän ulkona mut sillai ettei kukaan mee edelle ku luulee et mä en oo jonossa koska mun tarttee seisoskella vähän etäämmällä. Joskus häirittee se hälinä ku koko ajan ihmiset tulee ja menee niiden kärryjen kanssa ja se kun ne kuuluttaa siellä kaupassa jotain. Silloin huvittais mennä johonkin hyllyjen väliin ja seisoa siinä ihan liikkumatta ja laittaa silmät kiinni ja kädet korville. Mut en mä voi niin tehdä ku sitten en tietäis tuleeko joku liian lähelle mua. Joskus auttaa se ku puhuu ittekseen mutisee jotain, laulunpätkää tai jotain. Kerran joku mies hiukka tuijotti mua ku mä juttelin säilykepurkille mut mua se mutiseminen auttoi saamaan ajatukset taas kasaan niin et pystyi jatkaan ostosten tekoa.

EAP
Viestit: 87
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Ma 19 Helmi 2018, 16:07

Skitsofrenia dg:tä ei tuulesta temmata..Kaikkien joilla on tämä diagnoosi niin kannattaa ne lääkkeet syödä ja ottaa apu vastaan..

Näin pääsee itse ja läheiset paljon vähemmällä.. Ja itse olen tosiaan oireeton lääkehoidolla ja yksi sairaala keikka on taustalla ..Uskoin ensimmäisestä kerrasta sinne ei enään ole tarvinut mennä..
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ma 19 Helmi 2018, 20:17

Kiitos kaikille kommenteista! Kiva että jotku jaksaa jottain kirjoitella tähänki ketjuun, ettei mee mun yksinpuheluksi vaan.

Johan oli komia tähtitaivas tänään. Ja on kai vieläki. Mä juoksin kympin, tulin tunti sitten lenkiltä ja mä kuuntelin samalla musiikkia MP3- soittimesta ja tottahan siitä tuli hyvä fiilis ku hölkkäili pakkasilmassa ja silleen. Sitä tunsi olevansa elossa taas ja aatteli etten mä ehkä ihan toivoton tapaus ookkaan ku jaksoin juosta niinki pitkän matkan. Aamulla en aatellu niin ku heräsin vasta joskus puoli ysiltä ja sängystä pääsin ylös jotain puolta tuntia myöhemmin ja mä mietin etten taida saada mitään aikaiseksi koko päivänä. Sitte mä avasin jääkaapin ja siellä oli taas ne homeiset lihapullat vastassa. Mikä siinä on ettei niitä niinku vaan saa viedyksi kompostiin? Ei se voi olla niin vaikeeta. Mutta se on. Mulle tuottaa vaikeuksia pitää järjestystä yllä kotona, kämpässä on täysi kaaos ja mä oon imuroinu viimeksi joskus viime vuoden puolella se taisi olla. Jotku asiat ei vaan suju niinku ennen, ei saa asioita aikaiseksi enää niinku päivinä menneinä kauan sitten. Roskat saan kyllä kerättyä ja vietyä pois. Paitsi näköjään niitä lihapullia.

No, joskus yhdentoista maissa mä lähdin koululle päättäriä pakertaan ja söin eväitä (kalan pala ja maksamakkaraleipä ja klementtiini) siinä samalla ku naputtelin jotaki sekavaa selostusta ja ku mä tulin viiden maissa takas kämpille niin mä lähdin lenkille. Jee mikä päivä kumminki oli ku vaikutti eka siltä ettei saa itteensä käyntiin koko päivänä joo.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 21 Helmi 2018, 10:49

Se oli paras psykiatri mitä mulla on ikinä ollu ja kun mä sanoin sille niin niin se tuumas siihen että no, sehän on kiva kuulla. En mä tänne sen nimeä laita mut nimikirjaimet voin laittaa ja ne on A.M. Tälle tyypille mä lupasin etten mä tapa itteäni. Se kysyi multa yks päivä viime keväänä et lupaisinko mä sille etten mä tee itelleni mitään pahaa ja mä sanoin että joo. Se lupaus on muuten voimassa edelleen. Se oli mun lääkäri akuuttipolilla silloin ku mä ramppasin siellä puolen vuoden ajan ennenku jouduin osastolle. Mä luulen ettei se oo sille yhdentekevää edelleenkään oonko mä hengissä vai en vaikka en mä sen potilas enää ookkaan. Ei se ajattele, että no, minä kun en oo enää sen Frenin lääkäri niin mulle on aivan sama vaikka vetäis ittensä kiikkuun, eipä oo mun päänsärkyni. Ei se niin voi ajatella. Se oli sellainen lääkäri joka ihan tosissaan välitti potilaistaan, sen niinku näki siitä. Kerran kun mä olin sen vastaanotolla tosi huonossa jamassa (mut en vielä M1- kunnossa) niin se tunnin verran siinä yritti suostutella mua jäämään osastolle. No mä olin silloin aika pihalla ja lopussa kun en ollu saanu nukuttuu kunnolla moneen viikkoon. Mutten mä osastolle jääny vaikka se useeseen otteeseen kysyikin et jäisinkö mä sinne. Se ei ollu se lääkäri joka kirjoitti mulle skitsofrenia diagnoosin. Se oli yks toinen tyyppi joka sen teki, tämän erikoislääkärin diagnoosi oli ”määrittämätön ei- elimellinen psykoottinen sairaus.” Tai jotain sinnepäin. En mä joka sanaa muista. Eka se oli epäilly et mulla olis aspergerin oireyhtymä mut eipä ollu sitä ei.

Se oli osaston ylilääkäri joka sanoi mulle että mulla on skitsofrenia. Mä sanoin että tää tuntuu nyt kyllä siltä ku olis jossain Texasilaisessa vankilassa ja sanottais että viikon päästä muuten sitten sähkötuoliin. Se sanoi että ei kai se nyt sentään ihan niin paha uutinen ole mut mulle se oli. Koska silloin mä ajattelin et mulle oli annettu väärä diagnoosi, mä ajattelin ettei mulla voi mitään skitsofreniaa olla ja mä olin ihan paniikissa ja yksin koska mä en voinu kertoo kenellekään mitä mä ajattelin koska sitten olis tullu tietoihin merkintä et sairaudentunnoton. Vaikka mitä se olis haitannu, parempi olis ehkä ollu niin niin olis saanu jutella asiasta jonku kanssa. Enkä mä voinu kertoa niille sitäkään et mitä mieltä mä olin oikeesti niistä lääkkeistä koska sitten ne olis tienny et mä oon lääkekielteinen. Vaikka sen ne kyllä jo tiesi kai ennestään. Voi jukra ne yritti koko aika suostutella mua siihen et mä vaihtaisin pillerit injektioon. Mä sanoin että eiku mä otan pillereinä ja se ylilääkäri kattoi mua siihen malliin et sinä tiedät että minä tiedän ettet syö.

Onhan mulla ollu muitaki psykiatreja matkan varrella, en edes muista kuinka monta, siinä ei riitä yhden käden sormet laskemiseen, mut niinku mä jo sanoin, tää A.M. Oli paras. Kukaan ei oo koskaan puhunu mulle sillä lailla miten se puhui. Jotenki myötätuntoisesti tai niin emmä osaa selittää. Ja jos tässä maailmassa on yksikin ihminen mun äitin lisäksi (mun isä on kuollu) joka välittää musta niin paljon ettei se halua että mä tapan itteni niin kyllä elämä vaan on elämisen arvoista jo senkin takii vaikka onhan siihen miljoona muutakin syytä. Mut pimeimpinä hetkinä, silloin kun on niin paha olla että haluais kuolla niin mä muistan ku se A.M. Kattoi mua silmiin ja kysyi että lupaatko sä ettet tee itelles mitään pahaa. Joo kyllä mä lupaan.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 25 Helmi 2018, 21:34

Psykiatrit huolestui niistä testeistä. Tai oikeestaan niiden tuloksista. Ne sanoi mulle että psykologisten testien perusteella ei voida sulkea pois mielisairauden mahdollisuutta. Mä sanoisin et v*tut koko testeitä. Niiden perusteella voi mitään päätellä. Samoissa tuloksissa sanottiin et mä oon masentunu ja itsetuhoinen. Joo en tasan oo. Ja sit sanottiin vielä että mä otan kaiken kirjaimellisesti. Se on kuulemma oire jostain. Voi apua, soittakaa poliisille, mä en ymmärrä sananlaskuja, mut on pakko lukita jonnekkin. En mä oo ikinä hiffannu mitään sanontoja. Ei niissä oo niinku mitään tolkkua. Esim. Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. Niinku mitä ihmettä? Se pihapuuko siinä juttelee mukavia täh? Muistaakseni se psykologi joka niitä testiä teki kysyi multa et mitä tarkoittaa se että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ja mä sanoin et sitä kun pämppää tynnyreitä kepillä niin tyhjimmistä kuuluu kovin ääni.

No entäs ne testin muut osat? Piti piirtää jotain kuvia, siinä oli joku viiva tai kuvio aina ruudussa ja piti piirtää jotain muuta siihen ruutuun niin et se viiva niinku kuului siihen kuvaan. Yhteen kuvaan mä piirsin oravan. Yhteen toiseen Ford Escortin, sitte c-kasetin ja viljapeltokin tais jossain olla. Niin että mitä niistä nyt sitten pitäis päätellä? Mitä se orava niinku meinaa? Että mua ketuttaa niinku pientä oravaa niinkö?

No musteläiskät oli kanssa ihan oma lukunsa ne. Voi jukra mun mielestä ne sais haudata samaan arkkuun sen kanssa joka ne kuvat piirsi. Olettaen et se on jo kuollu. Ja kai se on, mahtanu elää joskus 1500eKr ja aina vaan niitä samoja kuvia tuijotellaan. Miten kukaan voi päättää mitä niissä tulis nähdä? Ja miten kukaan voi päättää miten niitä pitää kattella, kokonaisuutena vai yksityiskohtina? Ne sanoi mulle et mä hahmotan ympäristön eri tavalla ku ihmiset yleensä, jotenki yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti, enkä aina hahmota kokonaisuutta. No mitä sitten? Kyllä mä nyt näen kadulla kävellessäni että siinä on bussi paasaamassa kovaa vauhtia suojatietä kohti, en mä alle juokse, kyllä mä näen että linja-auto siinä on kohti kaasuttamassa. Eikö siinä oo tarpeeksi kokonaisuutta tämän maailman psykologeille mitä?

Psykiatri sanoi vielä että mä koen ympäristön ja asiat eri tavalla. Ja että mä en aina tiedä mikä on totta. Sitte se kysyi että miltä musta tuntuu se kun ne on suostutellu mua jäämään osastolle tutkimusjaksolle. Ja kun mä sanoin että no uhkaavalta niin se sanoi jotenki voitonriemuisesti että no niin, niin se kommunikaatio vääristyy. Jaa että jos mä koen jotakin jollakin tavalla niin miksei mun kokemus sitte olisi oikea häh? Mä teen niille lanttumaakareille oman testin. Mä piirrän ympyrän paperille ja sitte jos ne sanoo että siinä on jalkapallo niin mä sanon että eiku se on koripallo ja suljen ne laitokseen sillä perusteella ettei ne vastannu just niinku mä olin tarkoittanu et kuuluu vastata. Tai jos mä puklaan asfaltille ja jos ne ei näe siinä oksennuskasassa leijonanpentua joka leikkii legojunalla savannilla niin taas häkki heilahtaa. Vaarallisia on itelleen ja muille nämä jotka ei näe justiinsa sitä mitä minä.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 04 Maalis 2018, 19:35

Joskus kymppivuotiaana kun mä menin iltaisin nukkumaan niin mä ajattelin että mun sänky on avaruusalus joka nimensä mukaisesti lentää pimeässä avaruudessa planeettoja väistellen tähtien loistaessa siellä täällä. Ja mä olin sillä aluksella yksin miljoonan kilometrin päässä muista ihmisistä. Silloin mä olin alle 10v mutta nyt kun mä oon yli 10v niin en mä enää ajattele samalla tavalla nukkumaan mennessäni. Nykyään mä tosin toisinaan ajattelen että kaikki maapallon ihmiset on ahtautuneet pariin avaruusmatkustajalaivaan ja lentäneet lähimmälle planeetalle, tuskin kuitenkaan kuuhun kun se ei ole asumiskelpoinen, mutta sanotaanko että lähimmälle planeetalle missä voi elää ja hengittää. Sitä mä mietin siinä yksin maatessani talossa jossa ei asu ketään muita ku minä ja mä ajattelen että mun kotitien varrella olevat talot on tyhjiä asukkaista, koko kylä on tyhjä, jänikset ja ketut pomppii metsissä ja kurjet parveilee pelloilla mutta ketään ihmistä mua itseä lukuunottamatta ei ole koko Etelä-Pohjanmaalla vai mikä Länsi- Suomen lääni se nyt onkaan, Japanissa ei asu ketään, Australiassa pomppii kenguruita mutta maantiet on muuten autiot, Amerikassa maissin tähkät heiluu tuulessa mutta kukaan ei korjaa satoa paitsi minä jos mä jotenkin pääsen sinne nyt kun mun sänky ei ole enää lentokykyinen niin kuin joskus takavuosina. Mä ajattelen että mun lenkkipolun varrella olevat autiotalot on vielä autiompina ja koko asuntoalue on tyhjänä ihmisistä koska ne on menneet Marsiin tai Plutoon mutta jättäneet mut maahan. Se jotenkin lohduttaa mua se ajatus että mä oon ihan yksin aivan yksin täysin yksin ja mä mietin että seuraavana päivänä mä ajelen maastopyörällä metsässä ja pyörin siellä aikani ja sitten mä ajan Ekkerillä kauppaan ja otan sieltä mitä tartten eikä mun tartte maksaa mitään koska kaupassa ei oo ketään kelle maksaa. Sitten mä pohdin että mistä mä saan sähköä stereoihin niin että mä voin kuunnella ysäriteknoa radiosta ja nauhoittaa sitä kasetille. Paitsi että kuka sitä mulle siellä soittaisi. Joten mä palaan ajatusleikin alkuun: Mä oon yksin maaplaneetalla ja haikarat lentää talon yli muuttomatkallaan eikä ketään ihmistä ole missään eikä mun puhelin soi ja mä saan olla ihan yksin ja rauhassa eikä kukaan katto mua sillä lailla millä lailla ihmiset mua silloin tällöin kattoo.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » La 10 Maalis 2018, 14:32

MITÄ ON SKITSOFRENIA?

Jos joku esittäisi mulle sellaisen kysymyksen niin mä sanoisin siihen että..

(SE HAJOTTAAAAA voi jukra mä oon aivan HAJALLAAAAA)

..mä luulin aina että muilla olis jotaki mitä mulla ei. Mä ihmettelin aina et miten ne tekee sen, miten ne menee mukaan elämään. Miten ne pärjää elämässä. Miten ne etenee työuralla, miten ne ylipäänsä tietää mitä ne haluaa ruveta isona tekemään. Miten ne ei mee hajalle joka pienestä asiasta. Miten ne kestää elämää. Miten ne on jotakin, miten ne perustaa perhettä ja rakentaa taloja ja elää parisuhteessa ja muutenki, maksaa laskuja ja pyörittää arkea ja sosiaalisia suhteita. Mä en ikinä osannu niitä asioita. Ja mä yritin etsiä muista jotakin elementtiä mitä mulla ei ollu. Mutta ei se mennyt niin, ei multa puuttunut mitään muihin verrattuna, mä olin vaan erilainen, mä kävin kaikki asiat läpi vaan vähä eri tavalla ja joitaki en sitte osannu ollenkaan.

Ja mä sanoisin vielä että se on sitäkin kun mä joskus..

..juttelin psykiatrin kanssa niin en mä osannut sanoa mitään koska mä tunsin taas miten kaikki asiat mun päässä hajaantuivat ja rynnistivät sinne tänne, juoksivat pakoon eri suuntiin, menivät siksakkia edestakaisin, toistensa yli ja toistensa lomitse, ne meni niin kovaa etten mä saanut niitä kiinni, enkä mä edes nähnyt niitä kaikkia, joku sekava tunne jossakin, joku sana jota ei ehtinyt kunnolla sanoa, ja se kaaos päättyi siihen että ne mietteet säntäsivät yhtä aikaa ovelle, ne ahtautuivat mun päässä olevalle ovelle ja juuttuivat oviaukkoon yhdeksi suureksi värikkääksi pirstaleisten tunteiden ja keskeneräisten lauseiden röykkiöksi ja jäivät siihen. Sen takia mä en osannu sanoa mitään kun ne oli kaikki siinä jumissa. Ja mä tunsin miten ne ajatukset taas kohta karkaisivat tavoittamattomiin, ne lentäisivät muuttolintujen tavoin jonnekkin kauas, ja ne olisivat siellä aikansa kunnes palaisivat kaikki kertaheitolla yhtäaikaa miljoonina mielikuvina ryminällä mieleen ja mä hajoaisin sitten siihen ja niihin tunteisiin mitä ne sais mussa aikaan.

Miten sen on sitten joku muu jossakin muualla selittäny? Seuraavat on suoria lainauksia niiltä jotka on siitä joskus jotain kertonu.

”Skitsofreniaan sairastuminen tarkoittaa vaikeata persoonallisuuden koossapitävien voimien vähenemistä (onko se nyt sitten sitä hajottamista?), siten että todellisuudentaju ja toimintakyky heikkenevät. Tähän liittyy usein sosiaalisista kontakteista vetäytymistä.”

”Monet skitsofreniaa sairastavat eivät siedä monia samanaikaisia ärsykkeitä ja ahdistuvat helposti liiallisista tai voimakkaista ärsykkeistä. Lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn vaikeuksien vuoksi ilmenee usein hankaluuksia opinnoissa ja kyvyssä tehdä nopeita päätöksiä.”

”Skitsofreniaan alttiit ovat keskushermostonsa erilaisen reaktiotavan vuoksi tavallista herkempiä reagoimaan traumaattisiin tapahtumiin, stressaaviin tilanteisiin tai ristiriitaiseen puheeseen.”

”Tämän seurauksena henkilön on esimerkiksi usein vaikea pitää mielessään samanaikaisesti monia asioita, minkä vuoksi hän ahdistuu tai lukkiutuu stressaavissa tilanteissa.”

”Hajanaisia oireita puolestaan ovat hajanainen puhe ja käytös sekä outo tapa ilmaista tunteitaan.”

”Skitsofrenialle, kuten monille muillekin psykoottisille sairauksille on ominaista, että oireista kärsivä ei itse tunne itseään sairaaksi.”

”Outoihin sekä hämmentäviin kokemuksiin potilaat reagoivat usein joko vetäytymällä tilanteesta tai toisaalta kiihtyneellä ja sekavalla käytöksellä.”

Ja on se paljon muutaki.

EAP
Viestit: 87
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Su 11 Maalis 2018, 9:47

En pystynyt muodostaan normaalia elämää tästä skitsofreniasta johtuen..En työ ja perhe elämää :?

Noh on tää silti ihan elämisen arvoista tääkin...
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 11 Maalis 2018, 11:20

EAP kirjoitti:En pystynyt muodostaan normaalia elämää tästä skitsofreniasta johtuen..En työ ja perhe elämää :?

Noh on tää silti ihan elämisen arvoista tääkin...


Mä ymmärrän.

Yksinhän mäkin asustelen..enkä seurustele..eikä oo juuri muitakaan ihmissuhteita..mä oon niinku erakoitunu jollain tapaa vissiin?

Enkä oo saanu kesätöitä, kaipa niillä on sitten aina parempia hakijoita ketä ottaa mun sijasta. Oon tehny nyt neljän vuoden insinööritutkintoa kohta jo 5 vuotta. Mä en pysy oikeen muiden perässä. Olin sitäpaitsi välillä sairaalassaki puolisentoista kuukautta ja silleen. Opintotukeakaan en enää saa (sitä sai 4,5v ajan) joten tällä hetkellä mulla on kuukauden tulot 0e.

CV:tä ku väsää noin niinku työhakutarkoituksessa niin siinä on aukkopaikkoja kun on joskus ollu pitkiäkin aikoja koulu- ja työkyvytön. Milläs niitä selittelet..Muutenki mulla on tosi hajanainen koulu ja työhistoria. Aikoinaan valmistuin ammattikoulusta metsäkoneasentajaksi ja samalla siinä tuli metsäalan perustutkinto suoritettua. Että oon mä jonku koulun sentään saanu käytyä. Niin ja mulla on rekkakortti. Mut ei ammattipätevyydet enää voimassa.

No oonko mä työkykyinen? Jag vet inte. Mutta tartteekohan sitä nyt edes tässä nykyajan työttömyysmaailmassa tietää? Vaikee on työllistyä terveenkään saati sitten semmosen joka ei oo. Ja vaikka olis vakipaikkakin niin potkut saattaa silti saada. Mut en mä jaksa nyt murehtia tulevaisuutta, mä otan aina vaan päivän kerrallaan. Vaikka sitä kyllä joskus tulee mietittyä et kauanko mä pystyn salaamaan sen etten mä syö lääkkeitä..

Ja jep, samaa mieltä oon siinä et on se elämä silti elämisen arvoista vaikka oliski joku skitsofrenia.

EAP
Viestit: 87
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Su 11 Maalis 2018, 13:40

Mä ymmärrän.



Kiitos :) En varmaan täysin viellä hahmota mihin kaikkeen tää sairaus vaikuttaa..Siis vaikka mulla ei ole psykootisia oireita ollut n. 15 vuoteen niin silti nämä muut oireet ne tekee normi elämän todella hankalaksi..Niinpä olen päätynyt tämmöseen "helppoon" olemiseen ja kun olen eläkkeellä niin siihen on mahdollisuus.. Tosin joskus toivoisin että olisi jotain muutakin tarjolla kun lääkkeiden uusimista tk:ssa..Mut niinhän se menee kun eläkkeelle joutuun niin siihen loppuu kuntoutus ja pidetään ns turhana kansalaisena kun ei ole enään yhteiskunnalle hyödyllinen tapaus..

Se on aika raadollinen meininki..Mut enpä sille mitään voi että olen sairastunut... Samassa jamassa on yks kaverikin mut se on itse aiheuttanut oman tilanteensa ryyppäämällä... Ja se on täysin tippunut yhteikunnan kelkasta.. En oikein voi arvostaa häntä... Kuten mun potilastiedoissa lukee.."potilas ei voi sietää heikkoutta"
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ma 02 Huhti 2018, 12:07

Pitäis säätää jotenki tätä maailmaa. Sen vauhtia ja silleen. Joskus tuntuu että tarttis synkronoida maailman vauhti omaan vauhtiin niin että pysyis perässä. Sitä kun menee jonnekkin ja vaikka kuinka tuijottaisi vaan jotain polkupyörän rattaita niin ei pysty keskittymään pelkästään niihin vaihdepyörän vaihderattaisiin kun ihmisiä menee ja tulee ja niillä on samaan aikaan koko ajan liikaa viestejä, ne lähettää koko ajan liikaa informaatiota ja liian nopeesti, sitä ei ehdi lukeen ku kaikki muuttuu koko ajan. Jollakin on Adidaksen tennarit ja sitten kun kattoo niitä kenkiä joissa on 3 raitaa ja valkoiset nauhat sidottu rusetille ja ja Meinaan sitä että koko ajan tapahtuu liikaa ympärillä eikä ehdi saamaan mistään kiinni niin sen takii pitäis säätää jotenki niin että ei olisi koko ajan jäljessä muusta maailmasta. Ehtis saada kiinni jostain.

Niinku jos sitä istuu luokassa ja kuuntelee musiikkia ja tekee opparia niin jotenki ne kirjaimet menee liian äkkiä ohi siinä tietsikan näytöllä eikä ehdi saada lauseen ajatuksesta kiinni ja joo sitä kattoo että sälekaihtimet on ikkunan välissä ja aurinko paistaa ja yhtäkkiä aurinko on pilvessä ja maailma on täynnä varjoja ja niiden yksityiskohtia ja jalkakäytävä, joka oli äsken tyhjä, ei ookkaan enää pelkkä sorainen kasitale keskellä nurmikkoa ku siinä menee ihmisiä ja joku kävelee ja puhuu puhelimeen siinä samalla ja puun oksat heiluu tuulessa ja silleen ja yhtäkkiä on menny vartti ja pää yrittää prosessoida sitä mitä tapahtui 20 minuuttia sitte, siinä oli jotain poikia luokassa jotka jutteli ja kaikkia irtonaisia tapahtumia menee koko ajan jollakin vauhdilla jossakin päin maailmaa.

Kellojen siirto oli sitte semmonenki keksintö että sillä joka sen keksi niin täytyy kyllä viirata päästä paljon pahemmin ku kellään muulla. Kello on niinku 8 aamulla eiku se onki jo 9, siis mitä vi***a niitä viisareita pitää vekslata koko ajan edestakas järjettömyyden multi huipentuma koko keksintö sanon minä.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 04 Huhti 2018, 18:57

Kai kaikella on rajansa. Jossain vaiheessa se tulee vastaan asian ku asian kanssa. En mä pystyny enää valehteleen sille psykiatrille. Tänään mulla oli kontrollikäynti sen vastaanotolla enkä mä jaksanu enää valehdella sille. Vaikka aattelis että se nyt on sitte aivan se ja sama mitä joku kallonkutistaja musta tuumaa ja aivan sama mitä sille selittää kun sitä käy kattoos, sanoo vaan mitä se haluaa kuulla ja sillä selvä. Mutta ei se ollutkaan enää niin. Emmä tiedä miksi. Yhtäkkiä mua olis vaan huvittanu kertoo sille ihan kaikki, mitään salaamatta ja rehellisesti.

Se käynti alkoi ihan tavallisesti, mä vastailin joo joo joo sen kysymyksiin kunnes en enää pysytynytkään. Se kysyi että mitä mielessä nyt ja kun mä sanoin että ei mitään niin se sanoi että eiku kerro vaan. Kai se jostaki sen näki että mä halusin tosi kovasti jotain sanoa. Mä yritin lähtee sieltä mutta se vaan kehotti istumaan takas tuolille ja kertomaan. Joten mä sitten sanoin että en mä mitään lääkkeitä oo syöny niinku miljoonaan vuoteen. Jos jotain asiaa, salaisuutta, on kantanu sisällään yksin miljoona vuotta niin jossain vaiheessa se on pakko saada ulos. Se vaan on niin. No ei se mua raudoissa Törnävälle vieny. Eikä pakottanu mitään tabuja vetään. Se sanoi että tärkeintä on että on toimintakykyinen ja kunnossa. Ehkä mä joskus kerron sille että missä kunnossa mä välillä oon ja että minkälaista säätämistä mun elämä välillä on. Mutten vielä. Nyt riitti se kun sai sanoa etten oo syöny lääkkeitä. Tuli vaan semmonen fiilis että eihän tässä oo mitään järkeä käydä jossain valehtelees koko aika ja jotain ihme juttua kertoos jotka ei oo edes tosia. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan (ja tänään näköjään ollaan!) niin en mä tiedä missä kunnossa mä oon.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Pe 20 Huhti 2018, 21:02

Opinnäytetyö ja miten se tehdään. No mä saan siitä numeroksi ykkösen. Huonompaa ei voi saada. Ei ne halua antaa hylsyä, koska ne saa fyrkkaa joka oppilaasta ketä valmistuu. Sitte ne sanoi että sitä ei laiteta Theseukseen. Kai se on joku paikka netissä missä on kaikki opparit mitä AMK:ssa on tehty tyyliin ikinä. Kaikki paitsi mun oma. Mutta mulle on aivan sama kunhan saa vaan sen hullun tekeleen jotenki läpi. Aivan sama kunhan vaan saan ne inssin paperit.

En mä pystyny siitä sen kummempaa tekeen. Jotain 30 sivua paukutin tekstiä koneella siihen ja aina vaan tuli lisää vaatimuksia, niitä tuli koko ajan, et tee sitä ja tee tätä ja muuta tuota kohtaa ja niitä ohjeita tuli kolmelta eri ihmiseltä ja ne oli osittain ristiriitaisia enkä mä saanu lopulta enää pidettyä sitä mun tekelettä kasassa, se jotenki hajos se työ. Vai mun pääkö siinä hajos? Molemmat mä luulen. Mä laitoin ohjaavalle opettajalle niin sekavan sähköpostin kuin olla ja voi, siinä oli välillä selitetty jotain ihme juttua susikoirista vaikka ei ne koirat millään lailla liittyny mun oppariin, jossa siis käsiteltiin autoja ja korjaamista ja sen sellaista. Niin ja oli siinä muutakin semmosta, yhtäkkiä vaan jotain lauseita mitkä ei liittyny mihinkään. Nyt ku mä luin sen viestin niin musta tuntui et se loppui jotenki kesken. Vaikka ei se silloin tuntunu. Se ope sanoi ettei se kaikkea tajunnu siitä viestistä. No ei varmana tajunnu kun en itekään tajunnu ku pää hajos siihen työhön. Ne vaati niinku liikaa ja mulla tuli raja vastaan. Sitte ne piti keskenään jonku palaverin jonka jälkeen ne ehdotti sitä sääli-ykköstä ja julkaisemattomuutta netissä. Joo sopii. Vaikka ne olis sanonu et ne hyväksyy sen tekeleen jos teen 100 etunojapunnerrusta niin mähän olisin tehny. Kunhan vaan olisin päässy siitä opparista eroon.

Tänään mä lähdin kävelylle noin niinku huvikseen aattelin pienen lenkin heittää. Kello kasilta jo aamulla lähdin tosiaan joo koska nyt oon ollu jokusen päivän vähä ylikierroksilla niin mä käppäilin siinä katua pitkin ja pyörin vähä siellä ja täällä. Mä kelailin kaikkia kummia juttuja päässä ja nauroin itekseni aina välillä ku mieleen tuli koko aika kaikkea hassua. Ja linnut lauloi niin mukavasti. Sitte mä ihmettelin ku rupes oleen niin heikko olo ja ku mä katoin kelloa niin se oli varttia vaille 1! Ja mä olin että täh? Mä lähdin takas kämpille kaupan kautta sitte ja karmee nälkäkin oli joo ja oli kivaa odotella että perunat kiehuu ja kypsyy ku päätä jo särki siihen malliin että sapuskaa kiitos ja äkkiä. Tänään mä sentään kävin kaupassa. Eilen en käyny vaikka kaapissa ei ollu ku kananmunia joiden parasta ennen päiväys oli 12.12. Mä söin ne silti ja ne oli ihan hyviä vielä. Ei kai kananmunat homehdu.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » To 17 Touko 2018, 22:21

Mulla on ollu nyt roska silmässä 3 päivää. Tiistaina makasin maassa ja hioin Ekkerin ruosteisia kynnyksiä niin siinä hötäkässä meni jotain silmään. Oli mulla suojalasit tietty mutta silti. Jotain on silmässä joo. Eikä lähde pois vaikka sitä silmää pesee kuinka. Ehkä itkeminen putsais sen mut kun mä en oo mikään Brad Pitt joka pystyy itkeen noin vaan tosta vaan aina silloin ku filmin käsikirjoitus sitä vaatii vaikka ei olis yhtään semmonen fiilis että parkumaanhan tässä pitäis kohta päästä. Mä tunnen sen roskan siellä, se niinku tuntuu koko ajan. Mutta ei mua huvita mennä lekuriin sitä poistattamaan. Ehkä jos lääkäri olis se Antti (Mattila) niin sitte joo vois mennä koska se on paras lääkäri-psykiatri ikinä. Mä kerroin siitä siinä psykiatrit-ketjussa, johon kukaan muu ei oo sitten kirjoittanu mitään niin että minkähänlaisia kokemuksia sitä kenelläkin on niistä lanttumaakareista? sitä mietin tässä samalla kun korjailen tekstistä kirjoitusvirheitä.

Mä tajusin sen roskan myötä yhden toisenki asian tai siis minkä toisen asian ku mikä muka oli se eka? Mä tajusin että ta-daa-aa joskus toisinaan päivinä satunnaisina mä oon täysin sairauden tunnoton (vai onko se yhdyssana?). Ei musta tällä hetkellä meinaan yhtään tunnu siltä että mulla on joku skitsofrenia. Miltä se pitäis edes tuntua? Tuskin samanlaiselta kun se moska pupillissa. Onko musta tullu lainsuojaton vai mitä sen diagnoosin takia? Onko se niin että jos mä meen TK:lle vaikka pää kainalossa kysyyn et voisko joku ommella tän pään takas paikoilleen niin ne sanoo siellä et joo, se johtuu siitä skitsofreniasta, ei me nyt tässä ruveta mitään päätä parsimaan koska ongelmat on siellä psyykkisellä puolella. Ehkä sinä vaan kuvittelet että silmässä on jotain häikkää vaikka ei oikeesti oo. Niinkö ne sanoo mulle siellä häh? Ja jos se ei löydä sieltä silmästä mitään vierasesinettä niin siinä vaiheessa meikä kyllä pakenee (rikos)paikalta ja vähän äkkiä. Ettei ne ehdi tekeen mitään johtopäätöksiä mun mielenterveydellisestä tilasta.

PS: Eskortin kynnyksessä oli pieni reikä. Mä laitoin siihen purkan. Toivottavasti katsastussetä ei huomaa. Se oli niin pieni etten mä nyt semmosta hitsaan rupee.

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Pe 18 Touko 2018, 23:11

Ei olis kantsinu sanoa et se roska on ollu silmässä tiistaista asti. Mutta koska tulipa kumminki asia mainittua puhelimessa, niin se luurin toisessa päässä oleva henkilö, kuka nyt sitten ikinä olikaan, se joka TK:lla päivystää puhelinta, tuumas ettei voi mitenkään odottaa maanantaihin asti sen silmän kanssa. Ja koska tälle päivälle ei ollu enää aikoja saatavilla niin se käski mennä päivysytyspolille. No mä sitten menin ja odottelin vuoroani 3 ja puoli tuntia siellä. Itse lääkärissäkäynti meni hyvin, se vaan kaivoi sen rikan silmästä (puudutti eka) ja kirjoitti reseptin johonkin voiteeseen, jota tulee laittaa oikean puolimmaiseen silmään 4 kertaa päivässä viikon ajan. Se tuubi on sen kokoinen et kolmen käyttökerran jälkeen se on varmaan tyhjä. Semmonen miniputkilo. Hiiren hammastahnatuubin kokoinen. Jos mouset siis pesis hampaitansa. Muutki ku Stuart Little.

Ei se keikka kumminkaan sekoilematta menny. (No ei tietenkään voinu mennä!) Odotushuoneessa tuli joku toinen potilas kyseleen jossain vaihees et oonko mä kunnossa, tarttisko hälyttää joku paikalle. Siis mitä ihmettä? En mä sille ehtiny mitään vastata kun se jo konkkas niiden kainalosauvojensa kanssa siitä ja mä kuulin kun se sanoi jollekkin (onneksi potilaalle eikä lekurille) et siellä se vaan kävelee ja tuijottaa eikä puhu mitään. Mitä ny jokusen tunnin siinä tosiaan edestakas ravasin ku odottelin vuoroani. Saatoin olla vähän syvissä mietteissä tosiaan. Okei, myönnetään, mun pää rupes pätkimään. Ja oliko vähä danger situation olla jossain ensiavussa ku rupee tökkiin touhu. Sitte kun mä hokasin että ne kaikki potilaat siellä penkeissään kattoo mua niin mä jähmetyin paikoilleni ja tuijotin tiiviisti vastapäistä seinää. Mä en tajua miksi mä aina vastaavanlaisissa tilanteissa luulen et kaikki jättää mut rauhaan eikä kiinnitä muhun enää mitään huomiota jos mä seison paikoillani hievahtamatta niin ettei silmätkään liiku mihinkään? Jälkeenpäin ajatellen se ei tunnu kovin loogiselta ajatukselta mutta sillä hetkellä kun on tilanne päällä niin se tuntuu täysin järkevältä toimia niin. Eli: Mä härvään jotain outoa, itsekään aina sitä tajuamatta, ja sitten kun ihmiset tulee kyseleen et oonko mä kunnossa ja et tarttisko soittaa ambulanssi (semmosia multa toisinaan kysytään joo ja joskus mä en edes ymmärrä miksi) niin mä ajattelen ikäänkuin korjata tilanteen tekemällä jotain vielä oudompaa. Mikä tolkku siinä on ja missä kohtaa?

Hei just tuli mieleen et mä en oo tainnu kertoa vielä sitä et mitä se on ku sulake palaa päästä? Vai oonko? En mä muista ku mulla tuppaa oleen muistin kans vähä ongelmia. Ja mitä sitten pitää tehdä et sen sulakkeen saa taas ehjäksi. Mä tarkoitan siis sitä sulaketta mikä palaa ettei koko ihminen romahtaisi. Mutta koska nyt kello on 23.09 niin taitaapa jäädä toiseen kertaan siitä kertominen. Jos en oo siis kertonu jo. Joskus mä muistan jotakin eikä se ollutkaan niin. Vai oliko se niin ja mä muistan ettei se oo?

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 20 Touko 2018, 20:17

Mä oon ollu elämäni aikana 3 kertaa Törnävällä. Kerran T12:lla ja 2 kertaa T10:llä. Enkä mä sano etteikö joka kerta siitä olisi apua ollu ku sinne joutui ja siellä oli. Siitä oli paljonki apua. Vaikka ei se eka siltä ikinä tunnu. Ne ensimmäiset päivät siellä on aika kauheita. Koska silloin sitä...Ja tästä alkaa Sairaalassa, osa 1: (Tuleeko joskus osa 2? Jag vet inte, ehkä tulee, ehkä ei.)

Ei sinne osastolle yksin mennä, joku tulee aina saattamaan. Ja sen saattajan vierellä on vaan pakko kävellä ovesta sisälle vaikka lähinnä huvittais juosta pakoon. Siinä vaiheessa kun kuulee takanaan oven lukon pienen äänen -!klik!- sitä tajuaa olevansa taas suljetulla. Eikä osaa enää muuta ku pelätä. Olo on pakokauhuinen. Sitä vaan haluaisi pois sieltä ja heti. Pahinta on kävellä hermostuksissaan edestakas niitä pitkiä (ja yleensä vihreäseinäisiä) käytäviä pitkin ja odottaa ekaa lääkäritapaamista. Siinä vaiheessa on kumminki pahimmanlaatuinen psykiatrifobia päällä eikä haluaisi mistään hinnasta kenenkään lekurin kanssa jutella. Eniten pelkää että se määrää antipsykootteja. Eniten pelkää että se keksii jonku diagnoosin. Eniten pelkää että ei pääse ikinä pois sieltä. (Eniten on just tuollaisia epärealistisia vailla todellisuuspohjaa olevia pelkoja, ja niitä on sitte paljon.) Eniten pelkää ettei ne usko että on kunnossa, että ne pitää tervettä ihmistä väkisin mielisairaalassa. Koska aina ku paiskataan M1:llä (tai uhataan sillä) niin sitä on omasta mielestään ihan ok. Paitsi toka kerralla kun mä olin siellä. Silloin mä sanoin sille lekurille että nyt mä oon niin huonossa kunnossa ettei oo enää mitään tehtävissä eikä kukaan voi auttaa mua enää. Mä olin aika masentunu siihen aikaan joo. Sen takia sen olis siis pitäny päästää mut pois, koska silloin mun mielestä ei ollut enää mitään tehtävissä. No arvatkaa antoiko se psykiatri tommosten perustelun jälkeen mun lähtee? No ei varmana.

Sen kolmannen osastojakson ekan lääkäritapaamisen mä muistan hyvin. Se ei ollut mikään iso huone missä me oltiin ja mä istuin tuolilla keskellä huonetta ja mun ympärillä oli 2 erikoislääkäriä (sitä en sitten tiedä miksi niitä piti olla 2), 1 lääkäri-harjoittelija ja kaksi hoitajaa ja ne kaikki tuijotti mua ja oli vakavia ja huolestuneen näköisiä. Mä itse en ollut vakava tai iloinen tai huolestunut tai mitään muutakaan. Mä vaan pelkäsin. Mä pelkäsin niin paljon että mua oksetti. Mä muistan sen tilanteen, niinkuin joku olis maalannut taulun mun pään sisälle siitä hetkestä, joka oli kuitenkin enemmän kuin hetki, se sessio kesti aika kauan, mutta mulle se on vaan se hetki kun yksi niistä lääkäreistä sanoo jotakin ja toinen hoitajista kattoo mua ja mä istun tuolilla ylläni harmaat reisitaskuhousut ja musta Back to the future t- paita ja mä pelkään ja se pelko on jotakin mitä mä en ole elämäni aikana montaa kertaa kokenut. Koska silloin mä olin omasta mielestäni täysin terve ja kunnossa ja se lekuri sanoi et nyt on kyllä semmonen tilanne että sä et pärjää ilman lääkkeitä.

Kun sitä omasta mielestään käyttäytyy ihan normaalisti, tai jos tekeekin jotain omituista, tai puhelee vähän kummia, niin sillekkin on omasta mielestä täysin järkevä selitys (ainakin sillä nimenomaisella hetkellä), mutta lääkäri tulkitsee sanat ja olemuksen jotenki psykoottiseksi niin se tekee avun vastaanottamisesta aika hankalaa, ainakin aluksi. Sen takia ekat päivät sairaalassa on vähä mitä on.

Ekalla kerralla kun mut vietiin pakkohoitoon kahden ambulanssimiehen toimiessa saattajina niin mä pelkäsin et mulle tehdään lobotomia. Joskus niitä oli kuulemma tehty, mistä mä tiesin ettei semmosta enää harrastettu? Koska silloin mun kaikki tietämys näistä asioista perustui Yksi lensi yli käenpesän-elokuvaan, jonka mä katoin teeveestä joskus kymppivuotiaana, ja mä aattelin et elämä siellä sairaalassa on suurinpiirtein samanlaista ku siinä filmissä. Mä muistan ku mä kerroin siitä Antille. Se sanoi vähän moittivaan äänensävyyn et oliko se nyt sopivaa katottavaa sen ikäselle?

Freni
Viestit: 58
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 23 Touko 2018, 20:21

Sairaalassa, osa 2: (En oo siis tällä hetkellä millään osastolla, kertoilempa vaan tässä kokemuksista ku joskus on tullut sielläkin aikaa vietettyä.)

Ne kysyi multa sairaalan putkassa et otatko lääkkeen nestemäisenä vai pistääkö ne piikin. En mä tajua miksi ne semmosta kyseli kun ne oli jo niinku etukäteen päättäny et ne injektoi sen tällä kertaa. Enkä mä edes tiedä mitä se aine oli, mut se laittoi nukkuun noin niinku kuudeksi päiväksi. Tai no ei ehkä ihan kuudeksi mut ei se arvio kauas heitä. En mä ollu putkassa ku yhden yön. Aamulla ne kolisteli ovia niin et mä heräsin ja sitte yks niistä kysyi et vieläkö yrität karkuun. Mä olin niin lääketokkurassa et tuskin olisin päässy kynnystä pidemmälle vaikka olis ulko-ovi ollu apposen auki. Sen takii ne raahas mut putkaan koska mä olin yrittäny paeta ja melkein siinä onnistunutki. En mä kerro miten ettei kukaan yritä samalla tavalla lähtee livohkaan. Se oli meinaan ovela konsti.

Se jotenki rauhoitti ku sai pelata korttia omahoitajan kanssa. Joonas sen nimi tais olla. Ja toinen oli Tarmo. Ne oli hyviä tyyppejä. Mä menin aina sunnuntaina suht aikasin takas sinne, noin niinku viikonloppulomalta ku palailin, koska sunnuntai-illat siellä oli rauhallisia. Erilaisia ku arki-illat. Joskus pelattiin korttia ja joskus vaan istuttiin tv:n ääres. Siellä sai levätä ku oli väsyny. Enkä mä tarkoita nyt sitä semmosta väsymystä mikä menee nukkumalla ohi vaan sitä toista. Olihan siellä turvallista olla ja niin. Jos on semmonen olo ettei selviä avohoidossa ja lääkärikin osastolle menoa suosittelee niin silloin on kyllä parempi olla siellä sitten jonkun aikaa joo.

Yks ilta mä tuhosin osaston videonauhurin. En mä sitä tahallaan tehny. Mä vaan lykkäsin sinne jonku kasetin ja se laite söi sen. Se VHS niinku juuttu sinne, se sotki sen nauhan. Se oli semmonen kone missä oli DVD samassa. Ei sillä voinu enää niitäkään kattella sen jälkeen. Ja mitähän varten mä nyt tuollasenki asian tähän sitten kirjoitin häh?

Yks psykiatri, Lauri (Huoman), sanoi mulle kerran et jos mä syön lääkkeet niinku kuuluuki niin mun ei tartte enää ikinä tulla sinne sairaalaan. En mä tiedä miksi se oli niin varma asiasta. Ei kai sitä kukaan tiedä joutuux joku osastolle ja koska. Kai se oli joku motivointipuhe vaan, koska se yritti muutenki kovasti motivoida mua siihen suuntaan et pilleri päivässä poskeen ja silleen. Injektiota se ehdotti moneenki otteeseen, ja syyksi se sanoi aina et se on tehokkaampi ja parempi mitä ne pillerit. Vaikutus on tasaisempi. No on se varmaan sitäki mutta taisi sillä ensisijaisesti kumminki olla ihan muut syyt siihen kun se sitä piikkiä mulle niin hanakasti kauppas. En mä sille, enkä kanellekkään muullekaan, sanonu mitä mieltä mä oikeesti siitä lääkityksestä olin. En mä sanonu et 20mg on ihan liikaa. En mä sanonu et jossain vaihees mä lopetan ne kuitenki itekseen. Lauri tuumas kerran et tärkeintä skitsofrenian hoidossa on just ne lääkkeet. Mutta mua on ainaki auttanu kaikki muut asiat enemmän mitä ne pillerit.

Eikö se oo aika sama onko pakkohoidossa vai vapaaehtoisesti siellä? Siinä vaiheessa ku kysytään et meetkö vapaaehtoisesti vai määrätäänx niin kantsii kumminki jättää se M1 vaihtoehto väliin. Mutta miten se sitten muka eroaa pakkohoidosta tommosen kysymyksen jälkeen? En mä ekalla kerralla osannu jäädä koska mä en tienny et ketään vois edes silleen määrätä johonki sairaalaan noin vaan tosta vaan kesken kaiken arkisen päivän. Joten mä olin ihan että WTF kun se lekuri sanoi et se laittaa lähetteen sairaalaan ja että sinne on sitten pakko mennä. Sen ekan illan mä muistan ku mä olin ihan kauhuissani siellä (Yksi lensi yli käenpesän -filmi vaan pyöri mielessä) ja se oli jotenki pelottava asu se valkoinen puku mikä niillä hoitajilla oli. Tuli mieleen valkotakkiset. Siis kirjaimellisesti. Ne juotti mulle väkisin diapamia silloin ennen ku mentiin nukkuun illalla. Mä yritin kyllä pakoon mut mihis pääset ku kaikki ovet on lukossa. Mä muistan kun yks hoitaja kiskoi mua jalasta pitkin käytävää takas mun huoneeseen ku mä jossain vaiheessa horjahdin lattialle siinä ku peräännyin taaksepäin kun ne tuli sen lääkekupin kanssa mua kohti. Meni siinä jokusen aikaa että ne sai sen litkun mun kurkusta alas. Mä pelkäsin et mä tuun hulluksi siitä mitä ne mulle juotti. Mut en mä tullu. Se rauhoitti ja sai nukuttuu.

Palaa sivulle “Psykoosisairaudet”