HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Skitsofrenia

Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö, harhaluuloisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö.
Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 11 Helmi 2018, 18:52

Onko täälä muita skitsofreenikkoja ku minä? Joka en sitä myönnä en kiellä, mä yritän olla niinku ei mitään olisikkaan vaikka hajottaa ja on hajanainen olo eikä pää pysy kasassa. Mä halusin eroon pakkoseurannasta joten vaihdoin yksityiselle puolelle, siellä tarttee käydä ehkä niinku jotain 4 kertaa vuodessa ja silleen, ei niinku ennen piti käydä joka kuukausi jossain mielenterveyskeskuksessa juttelees hoitajien kanssa jotka kyseli niinku poliisikuulusteluissa et ootko nyt käyny lenkillä ja pessy pyykkiä ja tavannu kaveria. Ja mä sanoin että joo joo vaikka mun aloitekyky asioiden suhteen on huonompi ku ennen. Sitten ne kysyi et oonko mä syöny lääkkeet ja mä olin taas että joo joo vaikka en mä mitään oo syöny. Sitten ne sanoi että sinne saa soittaa jos olo tuntuu huonommalta. No en varmana soita, lisäävät vaan lääkitystä. Tai laittaa hoitoon tai jotain. Joo mä pääsin sairaalasta vaikka en nyt niin kovin kunnossa ollu, mä sanoin niille että mulla on hyvä olla vaikkei ollu, mä vaan halusin pois sieltä koska mua pelotti se paikka ja mä olin niin pakokauhuinen ku jouduin sinne etten nukkunu parina ekana yönä minuuttiakaan.

Sitten tuli se vaihe ku mä olin vihainen psykiatreille siitä että ne on tuhonnu mun elämän "väärillä" diagnooseilla ja pakkolääkinnällä ja voi jukra mä halusin eroon niistä ja pääsinki hetkeksi.

Nyt sitä jo pystyy myöntään itelleen et no, mulla on skitsofrenia. Diagnoosin sain siis viime kesänä. Ongelma on siinä ettei mulla oo vertaistukea, tääläpäin ei oo vertaisryhmää skitsofreenikoille, menisin jos olis. Olisko tällä foorumilla muita tai tietääkö joku jotain keskusteluryhmää netissä skitsofreniaa sairastaville?

joku
Viestit: 8
Liittynyt: Ke 14 Helmi 2018, 15:27

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja joku » Ke 14 Helmi 2018, 15:58

Ulkomaankielisiä foorumeita löytyy ainakin varmaan.
Tokan psykoosin jälkeen oireuli on kyllä jatkunut pikkasen orastavana niin en tiiä onko sitten skitso kuitenkin, mutta fiilikset ¨yliluonnollisiin¨ juttuihin vaihtelee akselilla voi olla totta - on varmaan totta

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 14 Helmi 2018, 17:14

^No niihän niitä löytyy joo schizoprenia nimen alta mut kun olis vaan niin kiva kirjotella suomeksi.. Eikä edes tiedä joka sanalle englanninkielistä vastinetta. Niinku mitä se on englannixi ku päätä hajottaa. Tosin suomenkielinen psykiatriki kysyi sitä multa että mitä se tarkoittaa se hajottaminen. Mä sitä osaa sen kummemmin selittää. Sitä paitsi sanana siksiki hyvä ku se voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Mutta pääpiirteittäin se meinaa niinku sitä että koppa ei pysy kasassa, olo on hajanainen ja tajuttoman paha olla ja ajatukset sekaisin. Joo ja tulee mielikuvia ja katkonaisia lauseenpätkiä päässä, tilttaa niinku silleen tai meinaa tiltata. Se on sitte taas eri se ku pää tilttaa. Silloin sitä vaan tuijottaa.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » To 15 Helmi 2018, 15:50

Mitä sitten jos pää joskus pätkii. Joo tiistaina en oikeen hyvässä kunnossa ollu ja terapeutti kysyiki multa et tarttisko nyt tavata psykiatria johon mä sanoin että ei. Se meni ohi, no joo olin mä silloin aika pihalla, sen tietää siitä ku silmät vaan jotenki juuttuu tuijottamaan eikä saa sanotuksi oikein mitään vaikka pää on täynnä ajatuksia. Niistä vaan ei saa kiinni, ne on semmosia sekavia mielikuvia ja ne alkaa ei mistään, päättyy ei mihinkään ja hajoaa kesken kaiken. Ja kun ei löydä sanoja niin sitä sitten vaan mutisee jotain. Keskiviikkoaamuna olin taas ihan kunnossa. Ja oon nytkin kun kirjoittelen opparia. Ja aion olla huomennaki, en mä aio antaa periksi tälle sairaudelle, vaikka välillä pää pätkiikin, se tuntuu vähä siltä niinku sulake palais ettei koko ihminen hajoaisi. Mutta se ei oo kuulemma normaalia, sanoi yks psykiatri kerran. Mut kuka täälä nyt olis normaali? Enkä mä tarkoita tätä foorumia pelkästään vaan koko maailmaa.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » La 17 Helmi 2018, 15:09

Joka ihmisellä on jotain juttuja mitkä ei liity mihinkään. En mä tiedä johtuuko se skitsofreniasta että mä oon joskus vähän pois oikeasta vai johtuuko se jostaki muusta. En mä mikään psykiatri ole niin että mä tietäisin mikä oire kuuluu mihinkin tautiin. Mut sen mä tiedän ettei mulla oo mitään pakko-oireista häiriötä mutta silti mä pesen hampaat joka ilta 2 kertaa peräkkäin. Ja jos joku sanoo teeveessä jossain ohjelmassa tai elokuvassa tai dokkarissa et ”I don't think so” niin mun on pakko sanoo ääneen kanssa et ”I I don't think so”. Ja pyykkipojat tarttee olla narulla silleen et joka toinen on sininen ja joka toka vihree.

Tänään taas häiritsi kaupassa se ku ihmiset tuli liian lähelle. Se on hankalaa ostaa maitoo tai kalaa tai mitä ny hyvänsä ikinä ostaakaan kun tarttee koko aika vaklia siinä samalla ettei kukaan tuu liian lähelle. Liian lähelle tarkoittaa siis jotain about alle parin metrin päähän. Kassajonossa varsinki on vaikeeta jonottaa kun tarttee seisoa jonosta vähän ulkona mut sillai ettei kukaan mee edelle ku luulee et mä en oo jonossa koska mun tarttee seisoskella vähän etäämmällä. Joskus häirittee se hälinä ku koko ajan ihmiset tulee ja menee niiden kärryjen kanssa ja se kun ne kuuluttaa siellä kaupassa jotain. Silloin huvittais mennä johonkin hyllyjen väliin ja seisoa siinä ihan liikkumatta ja laittaa silmät kiinni ja kädet korville. Mut en mä voi niin tehdä ku sitten en tietäis tuleeko joku liian lähelle mua. Joskus auttaa se ku puhuu ittekseen mutisee jotain, laulunpätkää tai jotain. Kerran joku mies hiukka tuijotti mua ku mä juttelin säilykepurkille mut mua se mutiseminen auttoi saamaan ajatukset taas kasaan niin et pystyi jatkaan ostosten tekoa.

EAP
Viestit: 81
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Ma 19 Helmi 2018, 16:07

Skitsofrenia dg:tä ei tuulesta temmata..Kaikkien joilla on tämä diagnoosi niin kannattaa ne lääkkeet syödä ja ottaa apu vastaan..

Näin pääsee itse ja läheiset paljon vähemmällä.. Ja itse olen tosiaan oireeton lääkehoidolla ja yksi sairaala keikka on taustalla ..Uskoin ensimmäisestä kerrasta sinne ei enään ole tarvinut mennä..
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ma 19 Helmi 2018, 20:17

Kiitos kaikille kommenteista! Kiva että jotku jaksaa jottain kirjoitella tähänki ketjuun, ettei mee mun yksinpuheluksi vaan.

Johan oli komia tähtitaivas tänään. Ja on kai vieläki. Mä juoksin kympin, tulin tunti sitten lenkiltä ja mä kuuntelin samalla musiikkia MP3- soittimesta ja tottahan siitä tuli hyvä fiilis ku hölkkäili pakkasilmassa ja silleen. Sitä tunsi olevansa elossa taas ja aatteli etten mä ehkä ihan toivoton tapaus ookkaan ku jaksoin juosta niinki pitkän matkan. Aamulla en aatellu niin ku heräsin vasta joskus puoli ysiltä ja sängystä pääsin ylös jotain puolta tuntia myöhemmin ja mä mietin etten taida saada mitään aikaiseksi koko päivänä. Sitte mä avasin jääkaapin ja siellä oli taas ne homeiset lihapullat vastassa. Mikä siinä on ettei niitä niinku vaan saa viedyksi kompostiin? Ei se voi olla niin vaikeeta. Mutta se on. Mulle tuottaa vaikeuksia pitää järjestystä yllä kotona, kämpässä on täysi kaaos ja mä oon imuroinu viimeksi joskus viime vuoden puolella se taisi olla. Jotku asiat ei vaan suju niinku ennen, ei saa asioita aikaiseksi enää niinku päivinä menneinä kauan sitten. Roskat saan kyllä kerättyä ja vietyä pois. Paitsi näköjään niitä lihapullia.

No, joskus yhdentoista maissa mä lähdin koululle päättäriä pakertaan ja söin eväitä (kalan pala ja maksamakkaraleipä ja klementtiini) siinä samalla ku naputtelin jotaki sekavaa selostusta ja ku mä tulin viiden maissa takas kämpille niin mä lähdin lenkille. Jee mikä päivä kumminki oli ku vaikutti eka siltä ettei saa itteensä käyntiin koko päivänä joo.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 21 Helmi 2018, 10:49

Se oli paras psykiatri mitä mulla on ikinä ollu ja kun mä sanoin sille niin niin se tuumas siihen että no, sehän on kiva kuulla. En mä tänne sen nimeä laita mut nimikirjaimet voin laittaa ja ne on A.M. Tälle tyypille mä lupasin etten mä tapa itteäni. Se kysyi multa yks päivä viime keväänä et lupaisinko mä sille etten mä tee itelleni mitään pahaa ja mä sanoin että joo. Se lupaus on muuten voimassa edelleen. Se oli mun lääkäri akuuttipolilla silloin ku mä ramppasin siellä puolen vuoden ajan ennenku jouduin osastolle. Mä luulen ettei se oo sille yhdentekevää edelleenkään oonko mä hengissä vai en vaikka en mä sen potilas enää ookkaan. Ei se ajattele, että no, minä kun en oo enää sen Frenin lääkäri niin mulle on aivan sama vaikka vetäis ittensä kiikkuun, eipä oo mun päänsärkyni. Ei se niin voi ajatella. Se oli sellainen lääkäri joka ihan tosissaan välitti potilaistaan, sen niinku näki siitä. Kerran kun mä olin sen vastaanotolla tosi huonossa jamassa (mut en vielä M1- kunnossa) niin se tunnin verran siinä yritti suostutella mua jäämään osastolle. No mä olin silloin aika pihalla ja lopussa kun en ollu saanu nukuttuu kunnolla moneen viikkoon. Mutten mä osastolle jääny vaikka se useeseen otteeseen kysyikin et jäisinkö mä sinne. Se ei ollu se lääkäri joka kirjoitti mulle skitsofrenia diagnoosin. Se oli yks toinen tyyppi joka sen teki, tämän erikoislääkärin diagnoosi oli ”määrittämätön ei- elimellinen psykoottinen sairaus.” Tai jotain sinnepäin. En mä joka sanaa muista. Eka se oli epäilly et mulla olis aspergerin oireyhtymä mut eipä ollu sitä ei.

Se oli osaston ylilääkäri joka sanoi mulle että mulla on skitsofrenia. Mä sanoin että tää tuntuu nyt kyllä siltä ku olis jossain Texasilaisessa vankilassa ja sanottais että viikon päästä muuten sitten sähkötuoliin. Se sanoi että ei kai se nyt sentään ihan niin paha uutinen ole mut mulle se oli. Koska silloin mä ajattelin et mulle oli annettu väärä diagnoosi, mä ajattelin ettei mulla voi mitään skitsofreniaa olla ja mä olin ihan paniikissa ja yksin koska mä en voinu kertoo kenellekään mitä mä ajattelin koska sitten olis tullu tietoihin merkintä et sairaudentunnoton. Vaikka mitä se olis haitannu, parempi olis ehkä ollu niin niin olis saanu jutella asiasta jonku kanssa. Enkä mä voinu kertoa niille sitäkään et mitä mieltä mä olin oikeesti niistä lääkkeistä koska sitten ne olis tienny et mä oon lääkekielteinen. Vaikka sen ne kyllä jo tiesi kai ennestään. Voi jukra ne yritti koko aika suostutella mua siihen et mä vaihtaisin pillerit injektioon. Mä sanoin että eiku mä otan pillereinä ja se ylilääkäri kattoi mua siihen malliin et sinä tiedät että minä tiedän ettet syö.

Onhan mulla ollu muitaki psykiatreja matkan varrella, en edes muista kuinka monta, siinä ei riitä yhden käden sormet laskemiseen, mut niinku mä jo sanoin, tää A.M. Oli paras. Kukaan ei oo koskaan puhunu mulle sillä lailla miten se puhui. Jotenki myötätuntoisesti tai niin emmä osaa selittää. Ja jos tässä maailmassa on yksikin ihminen mun äitin lisäksi (mun isä on kuollu) joka välittää musta niin paljon ettei se halua että mä tapan itteni niin kyllä elämä vaan on elämisen arvoista jo senkin takii vaikka onhan siihen miljoona muutakin syytä. Mut pimeimpinä hetkinä, silloin kun on niin paha olla että haluais kuolla niin mä muistan ku se A.M. Kattoi mua silmiin ja kysyi että lupaatko sä ettet tee itelles mitään pahaa. Joo kyllä mä lupaan.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 25 Helmi 2018, 21:34

Psykiatrit huolestui niistä testeistä. Tai oikeestaan niiden tuloksista. Ne sanoi mulle että psykologisten testien perusteella ei voida sulkea pois mielisairauden mahdollisuutta. Mä sanoisin et v*tut koko testeitä. Niiden perusteella voi mitään päätellä. Samoissa tuloksissa sanottiin et mä oon masentunu ja itsetuhoinen. Joo en tasan oo. Ja sit sanottiin vielä että mä otan kaiken kirjaimellisesti. Se on kuulemma oire jostain. Voi apua, soittakaa poliisille, mä en ymmärrä sananlaskuja, mut on pakko lukita jonnekkin. En mä oo ikinä hiffannu mitään sanontoja. Ei niissä oo niinku mitään tolkkua. Esim. Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. Niinku mitä ihmettä? Se pihapuuko siinä juttelee mukavia täh? Muistaakseni se psykologi joka niitä testiä teki kysyi multa et mitä tarkoittaa se että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ja mä sanoin et sitä kun pämppää tynnyreitä kepillä niin tyhjimmistä kuuluu kovin ääni.

No entäs ne testin muut osat? Piti piirtää jotain kuvia, siinä oli joku viiva tai kuvio aina ruudussa ja piti piirtää jotain muuta siihen ruutuun niin et se viiva niinku kuului siihen kuvaan. Yhteen kuvaan mä piirsin oravan. Yhteen toiseen Ford Escortin, sitte c-kasetin ja viljapeltokin tais jossain olla. Niin että mitä niistä nyt sitten pitäis päätellä? Mitä se orava niinku meinaa? Että mua ketuttaa niinku pientä oravaa niinkö?

No musteläiskät oli kanssa ihan oma lukunsa ne. Voi jukra mun mielestä ne sais haudata samaan arkkuun sen kanssa joka ne kuvat piirsi. Olettaen et se on jo kuollu. Ja kai se on, mahtanu elää joskus 1500eKr ja aina vaan niitä samoja kuvia tuijotellaan. Miten kukaan voi päättää mitä niissä tulis nähdä? Ja miten kukaan voi päättää miten niitä pitää kattella, kokonaisuutena vai yksityiskohtina? Ne sanoi mulle et mä hahmotan ympäristön eri tavalla ku ihmiset yleensä, jotenki yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti, enkä aina hahmota kokonaisuutta. No mitä sitten? Kyllä mä nyt näen kadulla kävellessäni että siinä on bussi paasaamassa kovaa vauhtia suojatietä kohti, en mä alle juokse, kyllä mä näen että linja-auto siinä on kohti kaasuttamassa. Eikö siinä oo tarpeeksi kokonaisuutta tämän maailman psykologeille mitä?

Psykiatri sanoi vielä että mä koen ympäristön ja asiat eri tavalla. Ja että mä en aina tiedä mikä on totta. Sitte se kysyi että miltä musta tuntuu se kun ne on suostutellu mua jäämään osastolle tutkimusjaksolle. Ja kun mä sanoin että no uhkaavalta niin se sanoi jotenki voitonriemuisesti että no niin, niin se kommunikaatio vääristyy. Jaa että jos mä koen jotakin jollakin tavalla niin miksei mun kokemus sitte olisi oikea häh? Mä teen niille lanttumaakareille oman testin. Mä piirrän ympyrän paperille ja sitte jos ne sanoo että siinä on jalkapallo niin mä sanon että eiku se on koripallo ja suljen ne laitokseen sillä perusteella ettei ne vastannu just niinku mä olin tarkoittanu et kuuluu vastata. Tai jos mä puklaan asfaltille ja jos ne ei näe siinä oksennuskasassa leijonanpentua joka leikkii legojunalla savannilla niin taas häkki heilahtaa. Vaarallisia on itelleen ja muille nämä jotka ei näe justiinsa sitä mitä minä.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 04 Maalis 2018, 19:35

Joskus kymppivuotiaana kun mä menin iltaisin nukkumaan niin mä ajattelin että mun sänky on avaruusalus joka nimensä mukaisesti lentää pimeässä avaruudessa planeettoja väistellen tähtien loistaessa siellä täällä. Ja mä olin sillä aluksella yksin miljoonan kilometrin päässä muista ihmisistä. Silloin mä olin alle 10v mutta nyt kun mä oon yli 10v niin en mä enää ajattele samalla tavalla nukkumaan mennessäni. Nykyään mä tosin toisinaan ajattelen että kaikki maapallon ihmiset on ahtautuneet pariin avaruusmatkustajalaivaan ja lentäneet lähimmälle planeetalle, tuskin kuitenkaan kuuhun kun se ei ole asumiskelpoinen, mutta sanotaanko että lähimmälle planeetalle missä voi elää ja hengittää. Sitä mä mietin siinä yksin maatessani talossa jossa ei asu ketään muita ku minä ja mä ajattelen että mun kotitien varrella olevat talot on tyhjiä asukkaista, koko kylä on tyhjä, jänikset ja ketut pomppii metsissä ja kurjet parveilee pelloilla mutta ketään ihmistä mua itseä lukuunottamatta ei ole koko Etelä-Pohjanmaalla vai mikä Länsi- Suomen lääni se nyt onkaan, Japanissa ei asu ketään, Australiassa pomppii kenguruita mutta maantiet on muuten autiot, Amerikassa maissin tähkät heiluu tuulessa mutta kukaan ei korjaa satoa paitsi minä jos mä jotenkin pääsen sinne nyt kun mun sänky ei ole enää lentokykyinen niin kuin joskus takavuosina. Mä ajattelen että mun lenkkipolun varrella olevat autiotalot on vielä autiompina ja koko asuntoalue on tyhjänä ihmisistä koska ne on menneet Marsiin tai Plutoon mutta jättäneet mut maahan. Se jotenkin lohduttaa mua se ajatus että mä oon ihan yksin aivan yksin täysin yksin ja mä mietin että seuraavana päivänä mä ajelen maastopyörällä metsässä ja pyörin siellä aikani ja sitten mä ajan Ekkerillä kauppaan ja otan sieltä mitä tartten eikä mun tartte maksaa mitään koska kaupassa ei oo ketään kelle maksaa. Sitten mä pohdin että mistä mä saan sähköä stereoihin niin että mä voin kuunnella ysäriteknoa radiosta ja nauhoittaa sitä kasetille. Paitsi että kuka sitä mulle siellä soittaisi. Joten mä palaan ajatusleikin alkuun: Mä oon yksin maaplaneetalla ja haikarat lentää talon yli muuttomatkallaan eikä ketään ihmistä ole missään eikä mun puhelin soi ja mä saan olla ihan yksin ja rauhassa eikä kukaan katto mua sillä lailla millä lailla ihmiset mua silloin tällöin kattoo.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » La 10 Maalis 2018, 14:32

MITÄ ON SKITSOFRENIA?

Jos joku esittäisi mulle sellaisen kysymyksen niin mä sanoisin siihen että..

(SE HAJOTTAAAAA voi jukra mä oon aivan HAJALLAAAAA)

..mä luulin aina että muilla olis jotaki mitä mulla ei. Mä ihmettelin aina et miten ne tekee sen, miten ne menee mukaan elämään. Miten ne pärjää elämässä. Miten ne etenee työuralla, miten ne ylipäänsä tietää mitä ne haluaa ruveta isona tekemään. Miten ne ei mee hajalle joka pienestä asiasta. Miten ne kestää elämää. Miten ne on jotakin, miten ne perustaa perhettä ja rakentaa taloja ja elää parisuhteessa ja muutenki, maksaa laskuja ja pyörittää arkea ja sosiaalisia suhteita. Mä en ikinä osannu niitä asioita. Ja mä yritin etsiä muista jotakin elementtiä mitä mulla ei ollu. Mutta ei se mennyt niin, ei multa puuttunut mitään muihin verrattuna, mä olin vaan erilainen, mä kävin kaikki asiat läpi vaan vähä eri tavalla ja joitaki en sitte osannu ollenkaan.

Ja mä sanoisin vielä että se on sitäkin kun mä joskus..

..juttelin psykiatrin kanssa niin en mä osannut sanoa mitään koska mä tunsin taas miten kaikki asiat mun päässä hajaantuivat ja rynnistivät sinne tänne, juoksivat pakoon eri suuntiin, menivät siksakkia edestakaisin, toistensa yli ja toistensa lomitse, ne meni niin kovaa etten mä saanut niitä kiinni, enkä mä edes nähnyt niitä kaikkia, joku sekava tunne jossakin, joku sana jota ei ehtinyt kunnolla sanoa, ja se kaaos päättyi siihen että ne mietteet säntäsivät yhtä aikaa ovelle, ne ahtautuivat mun päässä olevalle ovelle ja juuttuivat oviaukkoon yhdeksi suureksi värikkääksi pirstaleisten tunteiden ja keskeneräisten lauseiden röykkiöksi ja jäivät siihen. Sen takia mä en osannu sanoa mitään kun ne oli kaikki siinä jumissa. Ja mä tunsin miten ne ajatukset taas kohta karkaisivat tavoittamattomiin, ne lentäisivät muuttolintujen tavoin jonnekkin kauas, ja ne olisivat siellä aikansa kunnes palaisivat kaikki kertaheitolla yhtäaikaa miljoonina mielikuvina ryminällä mieleen ja mä hajoaisin sitten siihen ja niihin tunteisiin mitä ne sais mussa aikaan.

Miten sen on sitten joku muu jossakin muualla selittäny? Seuraavat on suoria lainauksia niiltä jotka on siitä joskus jotain kertonu.

”Skitsofreniaan sairastuminen tarkoittaa vaikeata persoonallisuuden koossapitävien voimien vähenemistä (onko se nyt sitten sitä hajottamista?), siten että todellisuudentaju ja toimintakyky heikkenevät. Tähän liittyy usein sosiaalisista kontakteista vetäytymistä.”

”Monet skitsofreniaa sairastavat eivät siedä monia samanaikaisia ärsykkeitä ja ahdistuvat helposti liiallisista tai voimakkaista ärsykkeistä. Lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn vaikeuksien vuoksi ilmenee usein hankaluuksia opinnoissa ja kyvyssä tehdä nopeita päätöksiä.”

”Skitsofreniaan alttiit ovat keskushermostonsa erilaisen reaktiotavan vuoksi tavallista herkempiä reagoimaan traumaattisiin tapahtumiin, stressaaviin tilanteisiin tai ristiriitaiseen puheeseen.”

”Tämän seurauksena henkilön on esimerkiksi usein vaikea pitää mielessään samanaikaisesti monia asioita, minkä vuoksi hän ahdistuu tai lukkiutuu stressaavissa tilanteissa.”

”Hajanaisia oireita puolestaan ovat hajanainen puhe ja käytös sekä outo tapa ilmaista tunteitaan.”

”Skitsofrenialle, kuten monille muillekin psykoottisille sairauksille on ominaista, että oireista kärsivä ei itse tunne itseään sairaaksi.”

”Outoihin sekä hämmentäviin kokemuksiin potilaat reagoivat usein joko vetäytymällä tilanteesta tai toisaalta kiihtyneellä ja sekavalla käytöksellä.”

Ja on se paljon muutaki.

EAP
Viestit: 81
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Su 11 Maalis 2018, 9:47

En pystynyt muodostaan normaalia elämää tästä skitsofreniasta johtuen..En työ ja perhe elämää :?

Noh on tää silti ihan elämisen arvoista tääkin...
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 11 Maalis 2018, 11:20

EAP kirjoitti:En pystynyt muodostaan normaalia elämää tästä skitsofreniasta johtuen..En työ ja perhe elämää :?

Noh on tää silti ihan elämisen arvoista tääkin...


Mä ymmärrän.

Yksinhän mäkin asustelen..enkä seurustele..eikä oo juuri muitakaan ihmissuhteita..mä oon niinku erakoitunu jollain tapaa vissiin?

Enkä oo saanu kesätöitä, kaipa niillä on sitten aina parempia hakijoita ketä ottaa mun sijasta. Oon tehny nyt neljän vuoden insinööritutkintoa kohta jo 5 vuotta. Mä en pysy oikeen muiden perässä. Olin sitäpaitsi välillä sairaalassaki puolisentoista kuukautta ja silleen. Opintotukeakaan en enää saa (sitä sai 4,5v ajan) joten tällä hetkellä mulla on kuukauden tulot 0e.

CV:tä ku väsää noin niinku työhakutarkoituksessa niin siinä on aukkopaikkoja kun on joskus ollu pitkiäkin aikoja koulu- ja työkyvytön. Milläs niitä selittelet..Muutenki mulla on tosi hajanainen koulu ja työhistoria. Aikoinaan valmistuin ammattikoulusta metsäkoneasentajaksi ja samalla siinä tuli metsäalan perustutkinto suoritettua. Että oon mä jonku koulun sentään saanu käytyä. Niin ja mulla on rekkakortti. Mut ei ammattipätevyydet enää voimassa.

No oonko mä työkykyinen? Jag vet inte. Mutta tartteekohan sitä nyt edes tässä nykyajan työttömyysmaailmassa tietää? Vaikee on työllistyä terveenkään saati sitten semmosen joka ei oo. Ja vaikka olis vakipaikkakin niin potkut saattaa silti saada. Mut en mä jaksa nyt murehtia tulevaisuutta, mä otan aina vaan päivän kerrallaan. Vaikka sitä kyllä joskus tulee mietittyä et kauanko mä pystyn salaamaan sen etten mä syö lääkkeitä..

Ja jep, samaa mieltä oon siinä et on se elämä silti elämisen arvoista vaikka oliski joku skitsofrenia.

EAP
Viestit: 81
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Su 11 Maalis 2018, 13:40

Mä ymmärrän.



Kiitos :) En varmaan täysin viellä hahmota mihin kaikkeen tää sairaus vaikuttaa..Siis vaikka mulla ei ole psykootisia oireita ollut n. 15 vuoteen niin silti nämä muut oireet ne tekee normi elämän todella hankalaksi..Niinpä olen päätynyt tämmöseen "helppoon" olemiseen ja kun olen eläkkeellä niin siihen on mahdollisuus.. Tosin joskus toivoisin että olisi jotain muutakin tarjolla kun lääkkeiden uusimista tk:ssa..Mut niinhän se menee kun eläkkeelle joutuun niin siihen loppuu kuntoutus ja pidetään ns turhana kansalaisena kun ei ole enään yhteiskunnalle hyödyllinen tapaus..

Se on aika raadollinen meininki..Mut enpä sille mitään voi että olen sairastunut... Samassa jamassa on yks kaverikin mut se on itse aiheuttanut oman tilanteensa ryyppäämällä... Ja se on täysin tippunut yhteikunnan kelkasta.. En oikein voi arvostaa häntä... Kuten mun potilastiedoissa lukee.."potilas ei voi sietää heikkoutta"
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ma 02 Huhti 2018, 12:07

Pitäis säätää jotenki tätä maailmaa. Sen vauhtia ja silleen. Joskus tuntuu että tarttis synkronoida maailman vauhti omaan vauhtiin niin että pysyis perässä. Sitä kun menee jonnekkin ja vaikka kuinka tuijottaisi vaan jotain polkupyörän rattaita niin ei pysty keskittymään pelkästään niihin vaihdepyörän vaihderattaisiin kun ihmisiä menee ja tulee ja niillä on samaan aikaan koko ajan liikaa viestejä, ne lähettää koko ajan liikaa informaatiota ja liian nopeesti, sitä ei ehdi lukeen ku kaikki muuttuu koko ajan. Jollakin on Adidaksen tennarit ja sitten kun kattoo niitä kenkiä joissa on 3 raitaa ja valkoiset nauhat sidottu rusetille ja ja Meinaan sitä että koko ajan tapahtuu liikaa ympärillä eikä ehdi saamaan mistään kiinni niin sen takii pitäis säätää jotenki niin että ei olisi koko ajan jäljessä muusta maailmasta. Ehtis saada kiinni jostain.

Niinku jos sitä istuu luokassa ja kuuntelee musiikkia ja tekee opparia niin jotenki ne kirjaimet menee liian äkkiä ohi siinä tietsikan näytöllä eikä ehdi saada lauseen ajatuksesta kiinni ja joo sitä kattoo että sälekaihtimet on ikkunan välissä ja aurinko paistaa ja yhtäkkiä aurinko on pilvessä ja maailma on täynnä varjoja ja niiden yksityiskohtia ja jalkakäytävä, joka oli äsken tyhjä, ei ookkaan enää pelkkä sorainen kasitale keskellä nurmikkoa ku siinä menee ihmisiä ja joku kävelee ja puhuu puhelimeen siinä samalla ja puun oksat heiluu tuulessa ja silleen ja yhtäkkiä on menny vartti ja pää yrittää prosessoida sitä mitä tapahtui 20 minuuttia sitte, siinä oli jotain poikia luokassa jotka jutteli ja kaikkia irtonaisia tapahtumia menee koko ajan jollakin vauhdilla jossakin päin maailmaa.

Kellojen siirto oli sitte semmonenki keksintö että sillä joka sen keksi niin täytyy kyllä viirata päästä paljon pahemmin ku kellään muulla. Kello on niinku 8 aamulla eiku se onki jo 9, siis mitä vi***a niitä viisareita pitää vekslata koko ajan edestakas järjettömyyden multi huipentuma koko keksintö sanon minä.

Freni
Viestit: 39
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 04 Huhti 2018, 18:57

Kai kaikella on rajansa. Jossain vaiheessa se tulee vastaan asian ku asian kanssa. En mä pystyny enää valehteleen sille psykiatrille. Tänään mulla oli kontrollikäynti sen vastaanotolla enkä mä jaksanu enää valehdella sille. Vaikka aattelis että se nyt on sitte aivan se ja sama mitä joku kallonkutistaja musta tuumaa ja aivan sama mitä sille selittää kun sitä käy kattoos, sanoo vaan mitä se haluaa kuulla ja sillä selvä. Mutta ei se ollutkaan enää niin. Emmä tiedä miksi. Yhtäkkiä mua olis vaan huvittanu kertoo sille ihan kaikki, mitään salaamatta ja rehellisesti.

Se käynti alkoi ihan tavallisesti, mä vastailin joo joo joo sen kysymyksiin kunnes en enää pysytynytkään. Se kysyi että mitä mielessä nyt ja kun mä sanoin että ei mitään niin se sanoi että eiku kerro vaan. Kai se jostaki sen näki että mä halusin tosi kovasti jotain sanoa. Mä yritin lähtee sieltä mutta se vaan kehotti istumaan takas tuolille ja kertomaan. Joten mä sitten sanoin että en mä mitään lääkkeitä oo syöny niinku miljoonaan vuoteen. Jos jotain asiaa, salaisuutta, on kantanu sisällään yksin miljoona vuotta niin jossain vaiheessa se on pakko saada ulos. Se vaan on niin. No ei se mua raudoissa Törnävälle vieny. Eikä pakottanu mitään tabuja vetään. Se sanoi että tärkeintä on että on toimintakykyinen ja kunnossa. Ehkä mä joskus kerron sille että missä kunnossa mä välillä oon ja että minkälaista säätämistä mun elämä välillä on. Mutten vielä. Nyt riitti se kun sai sanoa etten oo syöny lääkkeitä. Tuli vaan semmonen fiilis että eihän tässä oo mitään järkeä käydä jossain valehtelees koko aika ja jotain ihme juttua kertoos jotka ei oo edes tosia. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan (ja tänään näköjään ollaan!) niin en mä tiedä missä kunnossa mä oon.

Palaa sivulle “Psykoosisairaudet”