HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Skitsofrenia

Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö, harhaluuloisuushäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö.
Freni
Viestit: 16
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Su 11 Helmi 2018, 18:52

Onko täälä muita skitsofreenikkoja ku minä? Joka en sitä myönnä en kiellä, mä yritän olla niinku ei mitään olisikkaan vaikka hajottaa ja on hajanainen olo eikä pää pysy kasassa. Mä halusin eroon pakkoseurannasta joten vaihdoin yksityiselle puolelle, siellä tarttee käydä ehkä niinku jotain 4 kertaa vuodessa ja silleen, ei niinku ennen piti käydä joka kuukausi jossain mielenterveyskeskuksessa juttelees hoitajien kanssa jotka kyseli niinku poliisikuulusteluissa et ootko nyt käyny lenkillä ja pessy pyykkiä ja tavannu kaveria. Ja mä sanoin että joo joo vaikka mun aloitekyky asioiden suhteen on huonompi ku ennen. Sitten ne kysyi et oonko mä syöny lääkkeet ja mä olin taas että joo joo vaikka en mä mitään oo syöny. Sitten ne sanoi että sinne saa soittaa jos olo tuntuu huonommalta. No en varmana soita, lisäävät vaan lääkitystä. Tai laittaa hoitoon tai jotain. Joo mä pääsin sairaalasta vaikka en nyt niin kovin kunnossa ollu, mä sanoin niille että mulla on hyvä olla vaikkei ollu, mä vaan halusin pois sieltä koska mua pelotti se paikka ja mä olin niin pakokauhuinen ku jouduin sinne etten nukkunu parina ekana yönä minuuttiakaan.

Sitten tuli se vaihe ku mä olin vihainen psykiatreille siitä että ne on tuhonnu mun elämän "väärillä" diagnooseilla ja pakkolääkinnällä ja voi jukra mä halusin eroon niistä ja pääsinki hetkeksi.

Nyt sitä jo pystyy myöntään itelleen et no, mulla on skitsofrenia. Diagnoosin sain siis viime kesänä. Ongelma on siinä ettei mulla oo vertaistukea, tääläpäin ei oo vertaisryhmää skitsofreenikoille, menisin jos olis. Olisko tällä foorumilla muita tai tietääkö joku jotain keskusteluryhmää netissä skitsofreniaa sairastaville?

joku
Viestit: 8
Liittynyt: Ke 14 Helmi 2018, 15:27

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja joku » Ke 14 Helmi 2018, 15:58

Ulkomaankielisiä foorumeita löytyy ainakin varmaan.
Tokan psykoosin jälkeen oireuli on kyllä jatkunut pikkasen orastavana niin en tiiä onko sitten skitso kuitenkin, mutta fiilikset ¨yliluonnollisiin¨ juttuihin vaihtelee akselilla voi olla totta - on varmaan totta

Freni
Viestit: 16
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Ke 14 Helmi 2018, 17:14

^No niihän niitä löytyy joo schizoprenia nimen alta mut kun olis vaan niin kiva kirjotella suomeksi.. Eikä edes tiedä joka sanalle englanninkielistä vastinetta. Niinku mitä se on englannixi ku päätä hajottaa. Tosin suomenkielinen psykiatriki kysyi sitä multa että mitä se tarkoittaa se hajottaminen. Mä sitä osaa sen kummemmin selittää. Sitä paitsi sanana siksiki hyvä ku se voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Mutta pääpiirteittäin se meinaa niinku sitä että koppa ei pysy kasassa, olo on hajanainen ja tajuttoman paha olla ja ajatukset sekaisin. Joo ja tulee mielikuvia ja katkonaisia lauseenpätkiä päässä, tilttaa niinku silleen tai meinaa tiltata. Se on sitte taas eri se ku pää tilttaa. Silloin sitä vaan tuijottaa.

Freni
Viestit: 16
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » To 15 Helmi 2018, 15:50

Mitä sitten jos pää joskus pätkii. Joo tiistaina en oikeen hyvässä kunnossa ollu ja terapeutti kysyiki multa et tarttisko nyt tavata psykiatria johon mä sanoin että ei. Se meni ohi, no joo olin mä silloin aika pihalla, sen tietää siitä ku silmät vaan jotenki juuttuu tuijottamaan eikä saa sanotuksi oikein mitään vaikka pää on täynnä ajatuksia. Niistä vaan ei saa kiinni, ne on semmosia sekavia mielikuvia ja ne alkaa ei mistään, päättyy ei mihinkään ja hajoaa kesken kaiken. Ja kun ei löydä sanoja niin sitä sitten vaan mutisee jotain. Keskiviikkoaamuna olin taas ihan kunnossa. Ja oon nytkin kun kirjoittelen opparia. Ja aion olla huomennaki, en mä aio antaa periksi tälle sairaudelle, vaikka välillä pää pätkiikin, se tuntuu vähä siltä niinku sulake palais ettei koko ihminen hajoaisi. Mutta se ei oo kuulemma normaalia, sanoi yks psykiatri kerran. Mut kuka täälä nyt olis normaali? Enkä mä tarkoita tätä foorumia pelkästään vaan koko maailmaa.

Freni
Viestit: 16
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » La 17 Helmi 2018, 15:09

Joka ihmisellä on jotain juttuja mitkä ei liity mihinkään. En mä tiedä johtuuko se skitsofreniasta että mä oon joskus vähän pois oikeasta vai johtuuko se jostaki muusta. En mä mikään psykiatri ole niin että mä tietäisin mikä oire kuuluu mihinkin tautiin. Mut sen mä tiedän ettei mulla oo mitään pakko-oireista häiriötä mutta silti mä pesen hampaat joka ilta 2 kertaa peräkkäin. Ja jos joku sanoo teeveessä jossain ohjelmassa tai elokuvassa tai dokkarissa et ”I don't think so” niin mun on pakko sanoo ääneen kanssa et ”I I don't think so”. Ja pyykkipojat tarttee olla narulla silleen et joka toinen on sininen ja joka toka vihree.

Tänään taas häiritsi kaupassa se ku ihmiset tuli liian lähelle. Se on hankalaa ostaa maitoo tai kalaa tai mitä ny hyvänsä ikinä ostaakaan kun tarttee koko aika vaklia siinä samalla ettei kukaan tuu liian lähelle. Liian lähelle tarkoittaa siis jotain about alle parin metrin päähän. Kassajonossa varsinki on vaikeeta jonottaa kun tarttee seisoa jonosta vähän ulkona mut sillai ettei kukaan mee edelle ku luulee et mä en oo jonossa koska mun tarttee seisoskella vähän etäämmällä. Joskus häirittee se hälinä ku koko ajan ihmiset tulee ja menee niiden kärryjen kanssa ja se kun ne kuuluttaa siellä kaupassa jotain. Silloin huvittais mennä johonkin hyllyjen väliin ja seisoa siinä ihan liikkumatta ja laittaa silmät kiinni ja kädet korville. Mut en mä voi niin tehdä ku sitten en tietäis tuleeko joku liian lähelle mua. Joskus auttaa se ku puhuu ittekseen mutisee jotain, laulunpätkää tai jotain. Kerran joku mies hiukka tuijotti mua ku mä juttelin säilykepurkille mut mua se mutiseminen auttoi saamaan ajatukset taas kasaan niin et pystyi jatkaan ostosten tekoa.

EAP
Viestit: 73
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja EAP » Tänään, 16:07

Skitsofrenia dg:tä ei tuulesta temmata..Kaikkien joilla on tämä diagnoosi niin kannattaa ne lääkkeet syödä ja ottaa apu vastaan..

Näin pääsee itse ja läheiset paljon vähemmällä.. Ja itse olen tosiaan oireeton lääkehoidolla ja yksi sairaala keikka on taustalla ..Uskoin ensimmäisestä kerrasta sinne ei enään ole tarvinut mennä..
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 16
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Skitsofrenia

ViestiKirjoittaja Freni » Tänään, 20:17

Kiitos kaikille kommenteista! Kiva että jotku jaksaa jottain kirjoitella tähänki ketjuun, ettei mee mun yksinpuheluksi vaan.

Johan oli komia tähtitaivas tänään. Ja on kai vieläki. Mä juoksin kympin, tulin tunti sitten lenkiltä ja mä kuuntelin samalla musiikkia MP3- soittimesta ja tottahan siitä tuli hyvä fiilis ku hölkkäili pakkasilmassa ja silleen. Sitä tunsi olevansa elossa taas ja aatteli etten mä ehkä ihan toivoton tapaus ookkaan ku jaksoin juosta niinki pitkän matkan. Aamulla en aatellu niin ku heräsin vasta joskus puoli ysiltä ja sängystä pääsin ylös jotain puolta tuntia myöhemmin ja mä mietin etten taida saada mitään aikaiseksi koko päivänä. Sitte mä avasin jääkaapin ja siellä oli taas ne homeiset lihapullat vastassa. Mikä siinä on ettei niitä niinku vaan saa viedyksi kompostiin? Ei se voi olla niin vaikeeta. Mutta se on. Mulle tuottaa vaikeuksia pitää järjestystä yllä kotona, kämpässä on täysi kaaos ja mä oon imuroinu viimeksi joskus viime vuoden puolella se taisi olla. Jotku asiat ei vaan suju niinku ennen, ei saa asioita aikaiseksi enää niinku päivinä menneinä kauan sitten. Roskat saan kyllä kerättyä ja vietyä pois. Paitsi näköjään niitä lihapullia.

No, joskus yhdentoista maissa mä lähdin koululle päättäriä pakertaan ja söin eväitä (kalan pala ja maksamakkaraleipä ja klementtiini) siinä samalla ku naputtelin jotaki sekavaa selostusta ja ku mä tulin viiden maissa takas kämpille niin mä lähdin lenkille. Jee mikä päivä kumminki oli ku vaikutti eka siltä ettei saa itteensä käyntiin koko päivänä joo.

Palaa sivulle “Psykoosisairaudet”