HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Esittäytymisiä

Vapaata keskustelua muustakin kuin mielenterveysongelmista.
Ylläpito
Viestit: 22
Liittynyt: Su 04 Syys 2016, 17:54

Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Ylläpito » Ma 12 Syys 2016, 21:34

Esittäydy täällä kuka olet, mistä tulet, mistä haluaisit keskustella, ICD-koodisi... :D No joo, ei ole pakko kertoa koko sairaushistoriaa jos et halua, mutta täällä voit esittäytyä ja tutustua samalla foorumin muihin käyttäjiin.

Ohjeet foorumin käyttöön: http://www.hullujenhuone.com/viewtopic.php?f=13&t=28
Foorumin taustoista: http://www.hullujenhuone.com/viewtopic.php?f=13&t=4
Kehitysideoita: http://www.hullujenhuone.com/viewtopic.php?f=13&t=29

Tintti
Viestit: 18
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Tintti » Ma 12 Syys 2016, 22:07

Täällä kirjoittelee 28-, pian 29v, helsinkiläistynyt naisimmeinen. Masennusdiagnoosin (vaikea) sain muutama vuosi sitten ja sen jälkeen onkin menty aika lujaa alaspäin. Läheisten menetys, itse sairastettu syöpä, pitkän parisuhteen loppu, siitä seurannut turhan pitkä asunnottomuus, lisää tärkeiden ihmisten menetyksiä ja muita vastoinkäymisiä on viime vuosiin mahtunut enemmän, kuin tarpeeksi.

Tällä hetkellä olen kuntoutustuella, käyn pari kertaa viikossa psykopolin järjestämissä ryhmissä, yritän purkaa pahimman ahdistuksen blogiini, huolehdin nelijalkaisesta terapeutistani ja nukun suurimman osan muusta ajasta. Masennuksen lisäksi kärsin mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta, liiasta kiltteydestä ja muiden miellyttämisestä, tietynlaisesta yksinäisyydestä (sinkkuus), ikäkriisistä (lapsettomuus) ja yleisestä toivottomuudesta parempaa huomista kohtaan.
"Minun tapani laskea leikkiä on kertoa totuus. Se on maailman hauskin juttu."
- George Bernard Shaw

haitula
Viestit: 59
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:26

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja haitula » Ti 13 Syys 2016, 18:24

Moi tiina,

Sait minut ylittämään postauskynnyksen :D
Halusin sanoa, että mene ehdottomasti hakemaan apua. Siitä on oikeasti hyötyä pidemmällä aikavälillä.

Minä olen jo noin tuplasti niin vanha kuin sinä, ja sanon tuon edellämainitun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Silloin kun minä olin sinun ikäisesi, ei masennuksesta puhuttu. Se oli paha ja hävettävä peikko, itse asiassa en siitä oikeastaan edes tiennyt! Nyt tämänikäisenä, sairaseläkkeelle potkittuna, toivon, voi niin toivon että joku olisi minut jo silloin nuorena vienyt hoitoon. Koko elämäni olisi voinut olla niin toisenlainen.

Kaatunutta maitoa on turha itkeä, mutta toivottavasti sinä saat elämäsi kuntoon ajoissa. Oikeasti, hae apua, se kannattaa, sieltä saa hyviä työkaluja ja muuta apua.

Marissa82
Viestit: 23
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 13:33

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Marissa82 » Ke 14 Syys 2016, 15:26

Hei. Olen reilu kolmekymppinen nainen ja kauan sairastanut mutta nyt toipuminen on lähtenyt kunnolla käyntiin. Hitaasti mutta varmasti. Hyvä että löytyi tällainen foorumi jossa voi kirjoittaa anonyymisti. En ole aikaisemmin oikein mitään hyvää foorumia löytänyt tai jaksanut oikein etsiäkään.

rajo
Viestit: 5
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 20:20

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja rajo » Ke 14 Syys 2016, 20:31

Parin kuukauden päästä kahdeksantoista täyttävä nuorimies ongelmanaan sekamuotoinen ahdistus ja masennus, myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja auktoriteettikammoa löytyy. Kolmen lääkkeen ja musiikkiterapian avulla eteenpäin vaikka ahdistaa aivan h*lvetisti. Pienen kaupungin "kiusaavin" yläkoulu ja vaikea perhetilanne päräyttivät mieleni säleiksi, jota se on vieläkin. Enää alle vuosi, niin pääsen tältä paikkakunnalta pois, pois katseista kiusanneiden, pois vaikean perheen läheltä. Se voisi saada minut toipumaan...

Avatar
pirstaloitunut
Viestit: 19
Liittynyt: Ma 12 Syys 2016, 12:44

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja pirstaloitunut » Pe 16 Syys 2016, 12:36

Hei kaikki! Olen pirstaloitunut, juuri täysi-ikäistynyt tyttö. Muutin juuri omaan kotiini tuettuun asumiseen, takana päälle vuosi suljetulla osastolla, yli kaksi vuotta nuorisopsykiatrian kuntoutumisyksikössä ja jokunen kuukausi päiväosastolla. Kaikkea on siis kokeiltu hoidon suhteen, olen erilaisia terapioitakin käynyt läpi.

Ja lääkkeet... Nyt menee neljää mt-lääkettä ja kaksi tarvittavaa. Minulla on kokeiltu noin kahtaakymmentä lääkettä tässä vajaan viiden vuoden aikana.

Olen eläkeläinen, koulunkäynti ei onnistu. On kokeiltu ammattistarttia, LUVA:a sekä normilukiota. Jokaisen koulunkäyntiyrityksen jälkeen tullut osastoreissuja, joten eläke on nyt paras vaihtoehto - saan keskittyä mieleni kasaamiseen.

Paljosta on rämmitty läpi. Tavoitteena itsenäinen asuminen, lääkkeiden vähentäminen ja koulutus. Ja kuudetta osastojaksoa ei tule olemaan, siitä olen varma!

Yhteyttä saa ottaa blogin kautta kaikki jotka haluaa, osoite kuvauksessa :)
www.pirstaloitunut.blogspot.fi
♥ ♥ ♥

arpinen
Viestit: 12
Liittynyt: Su 18 Syys 2016, 14:22

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja arpinen » Su 18 Syys 2016, 14:36

Hei kaikille~

Olen aivan kohta täysi-ikäinen tyttölapsi. Sairastuin masennukseen vuonna 2013 ja 'virallinen' diagnoosi (keskivaikea masennus) lävähti mukaan tammikuussa 2014. Syömisen kanssa on ollut ongelmia aika pitkään; ahmintaa ja sellaista.. Osastolla olen ollut kaksi kertaa ja nyt tässä kolmen vuoden sisään on tullut kokeiltua neljää eri masennuslääkettä (joista nykyinen tuntuisi olevan nyt se oikea) ja ahdistukseen/uniongelmiin kolmea. Toisella osastoreissulla huomattiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta.

Olen ollut kiusattu koko lapsuuteni aina päiväkodista yläasteelle asti (lievää syrjintää lukiossa) ja käytyäni kaksi vuotta lukiota totesin ettei hommasta tule mitään, kun siellä olo ahdisti niin paljon kaikkien näiden kiusaamismuistojen takia, joten edessä oli lukion vaihto. Aloitin nyt siis syksyllä uudessa lukiossa eri paikkakunnalla ja muutin omaan asuntoon syyskuun alussa. Olo vaihtelee, mutta kyllä niistä kaikista vaikeimmista ajoista on jo yli päästy, vaikka itsetuhoisuus pyörii edelleen mukana kuvioissa tasaisin väliajoin.

Päätavoitteena valmistua lukiosta kekeväällä 2018, mutta yritän muistaa kuitenkin olla armollinen itselleni, enkä painostaa itseäni liikaa, koska se johtaisi vain olon romahtamiseen.
Failed as humans,
turned into ash one by one
and scattered beautifully.

jennnajanica
Viestit: 7
Liittynyt: Ma 19 Syys 2016, 14:52
Paikkakunta: Heinola

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja jennnajanica » Ma 19 Syys 2016, 15:26

MOIH!

Olen 18 vuotias tyttö Päijät-Hämeestä. Majailen tällä hetkellä aikuispsykiatrian suljetulla akuuttiosastolla neljättä viikkoa. Osastolla tullut juostua kerran jos toisenkin. Nuorisopsykiatrisella 7 kertaa, sekä aikuispsykiatrian suljetulla osastolla useamman kerran toukokuun jälkeen. Diagnooseja mukana kulkee epävakaa persoonallisuus häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä pakko-oireinen häiriö. Diagnoosit minulle viimein lätkäistiin kun täytin kahdeksantoista vuotta, monen vuoden odottelun jälkeen.

Olen kissi neidin "Yh- mamma". Rakastan aikuisten värityskirjojen värittelyä, lukemista ja kirjoittamista. Kirjoitan blogia osoitteessa http://jennnajanica.blogspot.fi

someo559
Viestit: 34
Liittynyt: Pe 23 Syys 2016, 18:15

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja someo559 » Pe 23 Syys 2016, 19:07

Hei kaikille,

Olen 19-vuotias mies Etelä-Suomesta. Diagnoosina skitsoaffektiivinen häiriö. Oireita, lääkkeitä yms. on sen verran paljon, etten lähde tässä ketjussa niitä avamaan. Yritän osallistua keskusteluun täällä, jotta saataisiin pidettyä aktiivisena tämä foorumi. Itsellä kun on myös varsin hyvät edellytykset osallistua keskusteluun, kun oireita löytyy joka lähtöön.

Yleisesti ottaen voisi kuitenkin mainita, että olen nyt kuntoutustuella. Olen opiskeluja hoitanut siinä sivussa ja valmistun kohta amiksesta. Tarkoituksena olisi ehkä mennä vuodenvaihteen jälkeen työhönvalmennukseen ja sitä kautta edetä työelämään, mutta saa nähdä onnistuuko tämä. Jos ei, niin työkyvyttömyyseläke kutsuu :D
Diagnoosi: skitsoaffektiivinen häiriö

rottapoika
Viestit: 3
Liittynyt: Pe 23 Syys 2016, 14:06

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja rottapoika » La 24 Syys 2016, 10:34

Onpa täällä eri ikästä porukkaa erilaisilla taustoilla (:

Itse olen siis 19-vuotias neitonen Tampereelta. Mulla ei ole tällä hetkellä voimassaolevia diagnooseja, mutta oon saanut paniikkikohtauksia 10-vuotiaasta saakka (lapsuuden traumat), ja sairastuin masennukseen jossain vaiheessa yläastetta. 15-vuotiaana, ysiluokalla siis, hain vihdoin apua ongelmiini koska paniikkikohtaukset olivat pahentuneet ja niitä tuli päivittäin, ja päädyinkin sitten terapiaan. Olin myös viikon osastojaksolla joulukuussa 2012, ja intensiivijaksolla seuraavana kesänä kaksi viikkoa. Näiden hoitojaksojen aikana mulle diagnosoitiin vaikea masennus, jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö (en muista enää aivan tarkkaan mitä papereissa sanottiin!) ja taisi olla maininta korkeasta stressitilastakin.

Mä en oikeastaan pelkää sosiaalisia tilanteita, oon aika sosiaalinen ihminen ja mulla on tälläkin hetkellä muutama hyvä kaveri joita nään vapaa-ajalla sillon tällön. Mulla on enemmänkin ongelmana se, että kun tapaan uusia ihmisiä mun mielenkiinto heitä kohtaan lopahtaa hyvin äkkiä ja sosialisoiminen vie hirveästi energiaa. Tästä usein seuraakin se, että kaverisuhteet lopahtaa tai niistä tulee tosi etäisiä kun mulla ei riitä jaksamista tai mielenkiintoa sen pidemmälle.

Nykynen tilanne on se, että asun itekseni, opiskelen lukiossa toisella vuodella ja mulla on 14-viikkonen koiranpentu. Mun terapia loppui 16-vuotiaana kun mut yritettiin siirtää yksityiselle terapiaan, mutta en koskaan saanut haettua itsenäisesti sitä terapeuttia ja lopulta lopetin myös lääkehoidon omatoimisesti, joka mulle oli määrätty.
Mun ahdistus on nyt kuluneen vuoden aikana kuitenkin alkanut palaamaan takaisin, saan paniikkikohtauksia nykyään lähes päivittäin ja mulla on todella hektinen ja stressaava elämäntilanne; pieni koira, lukio ja omasta kämpästä huolehtiminen siinä sivussa. Eilen uskalsin vihdoin juttelemaan terkalle, ja nyt ilmeisesti koulupsykologi ottaa yhteyttä kahden viikon sisään ja pääsen sinne juttelemaan. Tiedä sitten alkaako tästä uusi terapiajakso mutta toivoisin niin, sillä koen olevani hoidon tarpeessa nyt elämän luisuessa taas alamäkeen...

enkeliluinentyttö
Viestit: 2
Liittynyt: La 24 Syys 2016, 18:39

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja enkeliluinentyttö » La 24 Syys 2016, 19:09

Mä taidankin olla nuorin täällä, haha :D

14-vuotias tyttö kera keskivaikean masennuksen, määrittelemättömän syömishäiriön ja määrittelemättömän ahdistuksen. Osastojaksoja takana kaksi, toinen suljetulla ja toinen avopuolella. Lääkitystä ei tällä hetkellä käytössä, mun toiveesta. Vaikka tarvetta ehkä olisikin..
Itsetuhoisuus ehkä isoin ongelma, viiltelyä tullut harrastettua vuoden verran. Itsemurha-ajatukset pyörii päässä, ja on oikeastaan ihme, että olen vielä ylipäätään hengissä.
Tällä hetkellä mulla on säännölliset käynnit nuorisopsykiatrian poliklinikalla, en vain osaa oikein puhua siellä.

Kirjoitan myös blogia, sieltä löytyy s-postiosoite, jos joku haluaa tulla juttelemaan: http://enkeliluinen.vuodatus.net/
http://enkeliluinen.vuodatus.net/

Linda
Viestit: 3
Liittynyt: Ma 26 Syys 2016, 23:53

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Linda » Ti 27 Syys 2016, 0:09

Vasta 32v. täyttänyt naisihminen pääkaupunkiseudulta. Vaikea masennus mulla on todettu ensimmäisen kerran n. 14-vuotiaana ja sen jälkeen tasasin välein. Vasta parin viime vuoden aikana ollaan todettu, että mulla onkin ilmeisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka lisäks vielä ainakin impulsiivinen persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntanen sen takia, että mulla on selkeesti tunnistettavat maniajaksot ja yhtä selkeet masennusjaksot ja niiden välissä on sitten ne, joista ei ota kukaan selvää.

Ns. "napsahtelut", mulla paheni reilun vuoden takaisen eron jälkeen ja sillon tuli vietettyä useempi yö päivystyksessä, millon tikattavana ja millon liimattavana" ja sillon kun ei hakenu lanssi ni haki maija, yöks putkaan. Nyt oon vuoden alusta ollu täysin ilman lääkkeitä ja musta tuntuu, että mä pärjään jopa jotenkin, toisin kun lääkkeiden kanssa. Ja ei, älkää perkele kokeilko. Se mikä sopii mulle, sopii tuskin kenellekään muulle :)

Mutta joo, siinäpä minä tollai tosi tiivistettynä. Kysellä saa jos siltä tuntuu :)

Vivrei
Viestit: 14
Liittynyt: Ti 27 Syys 2016, 17:13

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Vivrei » Ti 27 Syys 2016, 17:31

Eksyin minäkin tänne. 23v, epävakaa, paniikkihäiriöinen, syömishäiriöinen jne... Kunnon ongelmapakkaus :D Hoitosuhde lopetettu n. 1,5v sitten "mennyt jo monta kuukautta hyvin, ei tarvii jutella"-päätöksen takia, uutta lähetettä en ole jaksanut (/halunnut?) hakea. Tai joo, oli mulla vuos sitten lääkärille aika varattuna, olinkin arvauskeskuksessa istumassa, mutten koskaan mennyt lääkärin huoneeseen asti. Se siitä. Suurin ongelma yksinäisyys, eipä siihen polilta saa apua. Helposti menee pari viikkoa näkemättä ketään. Kavereita pari, toisella ei ole aikaa ja toinen asuu kaukana.

Koira- ja heppahullu, luonnosta rauhoittumista hakeva, työtön ja öö... Niin. Katotaan miten jaksaa pyöriä täällä, lueskelemassa varmasti käyn, kirjoitusinto on kadonnut jonnekin. Asiaa olisi, mutta harvemmin jaksaa mitään kirjoitella minnekään. Väsymys painaa sen verran päälle, eikä ajatuksetkaan oikeen pysy kasassa.

Blogi löytyypi myös, vaikken sitä nykyään kummemmin päivittelekään, mutta sieltä löytyy jonkin sortin esittelytekstiäkin jostain lähinnä mun taustoja penkoen, jos kiinnostaa käydä stalkkaamassa: http://tarralappu.blogspot.fi/

tunnevammainen
Viestit: 22
Liittynyt: La 24 Syys 2016, 19:15

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja tunnevammainen » Ke 28 Syys 2016, 13:05

18 vuotias nuori nainen Etelä-Suomesta, epävakaa tunne-elämältään (F60.31) ja toistuvan keski-vaikeen masennusksen(F33.9) vietävissä, eli päästään vähän pipi. Alotan kai toimintaterapian, tässä kuussa loppu reilu kaks ja puol vuotta kestäny eläinavusteinen terapia.

Entinen laitosnuori. Huostaanotettu 11/2005, sijaisperheessä vuoden 2013 joulukuuhun (8 vuoden tuska "ohi"), nuorisokodissa 12/2013 - 11/2014 josta siirrettiin lastensuojelun erityisyksikköön. Sieltä täysikäseks tultua muutin pois, eli 4/2016.

Noin neljä vuotta sitte nuorisopolille (2012), kesällä 2014 7 viikon osastojakso (ensimmäinen jakso siis) ja nyt ehkä kaikista vaikeinta. Toivoo ei paremmasta oo, tyydyn tähän ja katon kuinka kauan tätä vielä jaksaa.
Pessimisti ei pety.

Ann-Marie
Viestit: 3
Liittynyt: Su 25 Syys 2016, 16:23

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Ann-Marie » Pe 30 Syys 2016, 0:06

Täällä juuri 20-vuotta täyttänyt tyttö, jolla diagnoosina erilaistumaton skitsofrenia. Oireita on pyöritelty vuosia, eikä vieläkään ole täyttä varmuutta, onko kyse psykoosioireista vai dissosiatiivisista oireista - tällä hetkellä psykiatri ja terapeutti diagnoosista vahvasti eri mieltä. Toivotaan, että jossain vaiheessa löytyisi joku yhteisymmärrys! Nuorisopsykiatrian osastolla vietetty aika lähenee yhteensä kahta vuotta, aikuispsykiatrian osastolla noin puoli vuotta, lyhemmissä ja pidemmissä jaksoissa. Oireina myös pahaa ahdistuneisuutta ja vakavaa itsetuhoisuutta. Tällä hetkellä parempi kausi menossa, asun tuetussa asunnossa ja käyn viimeistä vuotta iltalukiossa. Taustalla myös huostaanotto 16-vuotiaana. Juttelemaan saa ehdottomasti tulla, jos kaipaa tukea/tietoa/muuten vaan juttuseuraa!

Hilbert
Viestit: 3
Liittynyt: Pe 30 Syys 2016, 20:18

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Hilbert » Pe 30 Syys 2016, 21:03

31-vuotias, joka joutuu laskemaan ikänsä, tarkistettuaan vuoden tietokoneennäytöltä. Nykydiagnoosina toistuvan masennuksen keskivaikea vaihe, ihan liikaa kokemusta vaikeammasta, psykoottistasoiseksi yltyneestä masennuksestakin. Taipumusta ylenpalttiseen myötätuntoiluun, netissä liikahengaamiseen, yleiseen epävarmuuteen, pessimismiin ja lässyttämiseen. Sims 4:n pelaaja, sairaalloisen lihava, Into-havannankoiran tassun alla, ratkaisujen etsijä. Uteliaisuus, runoilu (+muu kirjoittaminen), ihmiset ja pikku koirani elämän kantavina voimina. Ihmettelen ja leikin. Ei niin pelottava, kun voisi olla. Ei hyvä, mutta olemassa

johndoe
Viestit: 5
Liittynyt: Ke 21 Syys 2016, 13:06

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja johndoe » Ma 03 Loka 2016, 16:11

Moi kaikille. 25-vuotias mies Pohjois-Savosta. Kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta n. 8 vuotta, myös yleistynyttä ahdistuneisuutta ollut taustalla ja tällä hetkellä mennään pelkillä lääkkeillä eteenpäin. Terapia olis varmasti hyvä juttu itselle, mutta työvuorot vaihtuu melkein päivittäin ja myös työpäivän pituus joten tällä hetkellä ei ole mahdollista käydä siellä. Luultavasti olisi jos ottaisin asian puheeksi pomon kanssa, mutta jotenkin en halua käydä sitä keskustelua.. Ehkä en halua myöntää ainakaan pomolle että minulla on henkisellä puolella ongelmia. Töissä pystyn onneksi käymään ja hyvä että niitä onkin sillä se pitää ajatukset poissa ahdistuksesta kun saa keskittyä johonkin. Toisinaan on hyviä päiviä että en välttämättä muista edes ahdistua tai jännittää eri tilanteissa, mutta yleensä nämä päivät on aika harvassa. Kaikista pahimpia paikkoja on tilanteet joissa pitää olla paikallaan ja kaikki huomio on minussa, esim. sukupäivällinen tai mikä vaan esiintymistilanne. :D Mut positiivinen ja sosiaalinen ihminen olen kyllä vaikka tästä SAD:sta kärsinkin. Saa heittää viestiä jos siltä tuntuu. :)

Avatar
wendigo
Viestit: 29
Liittynyt: Ma 03 Loka 2016, 18:32

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja wendigo » Ma 03 Loka 2016, 19:06

Tervehdys kaikille!

Esittäytyminen on minulle ollut aina vaikeaa kun en oikein tiedä mitä kertoisi. No, yrittänyttä ei laiteta :)

Olen sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä 10 vuotta. Tällä hetkellä olen aika hyvässä vaiheessa, en tarvitse lääkitystä. Käyn oman hoitajan juttusilla kerran kuukaudessa. Vedän kerran kuukaudessa kaksisuuntaisille tarkoitettua keskusteluryhmää (ei mitenkään virallinen ryhmä, ei ole hoitajaa mukana). Sinne porukka on tullut psykiatrian poliklinikan kautta, jossa oli kurssi häiriön hallintaan liittyen.
Harrastukset ovat aika yksipuoliset, luen paljon (lähinnä scifiä, kauhua ja siinä sivussa tietokirjallisuutta), elokuvat on lähellä sydäntä (muutama sata elokuvaa löytyy) ja pelaan muutamaa adoptables-peliä netissä (Dragon Cave, Magistream ja Tales of Ostlea).

Minulta voi kysellä ihan vapaasti, vastaan jos osaan :D

chewbaccas
Viestit: 3
Liittynyt: Ma 03 Loka 2016, 21:51

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja chewbaccas » Ma 03 Loka 2016, 22:02

Moi, olen 25v ikäloppu tyttö helsingistä. Dgnä vaikea/keskivaikea masennus, ahdistus, syömisvammailuja ja läheisen itsemurha 3v sitten. Oon ylisuorittaja, kuka ei ikinä ole tyytyväinen itseensä - oon aina liikaa tai liian vähän. Toisinaan mietin itsekin itsemurhaa, mutta en voisi sitä muulle perheelle tehdä kun oon jo kertaalleen nähnyt mitä se aiheuttaa. "Ikäkriisi" mulla on ollut siitä asti kun olin 17, ja ahdistun päivittäin ajatuksesta etten saa tarpeeksi aikaan, en ole tarpeeksi hyvä. Lääkkeitä olen syönyt muutaman vuoden, viime vuonna yritin lopettaa ja tilanne levisi käsiin, joten nyt taas pillereillä. Mitähän muuta. Kaiken kurjuuden keskellä hyvää oloa tuo kilpaurheilu ja oma joukkue.

unia
Viestit: 5
Liittynyt: Ti 04 Loka 2016, 18:50

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja unia » Ti 04 Loka 2016, 22:06

Moi kaikki! Hirveästi tsemppiä jokaiselle, mulle saa aina laittaa viestiä jos siltä tuntuu!

Olen 23-vuotias nainen, tällä hetkellä opiskelen, 2 vuotta olis koulua vielä edessä.

Koko elämäni sairastanut yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä vaikka diagnoosin sain vasta 15 vuotiaana. Ehkä 20-vuotiaana oikeasti tajusin et kaikkien mun ongelmien takana on nimenomaan tuo ahdistus, ja se auttoi ymmärtämään omaa elämää ja historiaa aika lailla. Kolme kertaa sairastanut keskivaikean /vaikean masennuksen, lisäksi on ahdistuksessa OCD piirteitä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ahdistus on se kamalin juttu, masennus tuppaa usein tuleen kun ahdistus pääsee pitkään karkaamaan käsistä.

Aika usein sitä tulee mietittyä että mitä on tehnyt ansaitakseen kaiken tämän. Ei auta muuta kun rämpiä eteenpäin, luovuttaa tekisi mieli vähän väliä, mutta vielä ei anna sisu periksi, on sitä tähänkin asti pärjätty.

Kupariperhonen
Viestit: 18
Liittynyt: Ti 04 Loka 2016, 23:22

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Kupariperhonen » Ti 04 Loka 2016, 23:32

Heippa. Mä olen 23-vuotias sairaanhoitaja Keski-Suomesta. Olen n. 10-vuotiaasta asti kärsinyt toistuvasta masennuksesta, ja viime vuosina myös lähes jatkuvasta ahdistuneisuudesta. Olin lapsena kuukauden lastenpsykiatrisella osastolla ja söin lääkkeitä - ja koska tämä on varmaankin yksi elämäni traumaattisimpia kokemuksia, niin en ole ennen ihan viime kuukausia pystynyt myöntämään itselleni, että elämääni on sen jälkeen värittänyt toistuvat masennuskaudet. Keväällä töissä alkoi mennä todella huonosti, ja kun lääkevirheitä alkoi tulla niin hakeuduin työterveyteen ja pääsin nopeasti avun piiriin. Mulla todettiin keväällä keskivaikea masennus ja vakava työuupumus. Tällä hetkellä diagnoosini on toistuvan masennuksen lievä masennuskausi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön piirtein, ja saan ensi kuussa lausunnon psykoterapiaa varten.

Että tämmönen tarina noin tiivistettynä - matkaan mahtuu tosi vaikeita asioita, mutta aina on selviydytty. :) Mullekin saa jutella, jos haluaa.

Valtaisa Hahmo
Viestit: 4
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 14:50
Paikkakunta: Espoo

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Valtaisa Hahmo » Ma 10 Loka 2016, 15:15

Moi! Olen 27-vuotias ''mies'' Espoosta. Harvoin tunnen itseäni aikuiseksi.

Olen ollut koko nuoruuteni syrjäytynyt ja kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta. Syrjäytyminen alkoi joskus ylä-asteen jälkeen kun katkaisin välini sen aikaisiin ''kavereihini''. Olen aina ollut ujo, mutta syrjäytymisen yhteydessä sosiaaliset tilanteet alkoivat todella ahdistamaan. Sosiaalifobiani syntyy suuresta itse häpeästä jota koen. Olen todella yksinäinen ja se lamaannuttaa, sekä masentaa minua kovin. Olen neitsyt ja selibaatti jossa joudun elämään, aiheuttaa suurta turhautumista. Käyn osa-aika iltatöissä ja opiskelen aikuisopistossa. Töissä ja koulussa olo, useimiten ahdistaa minua. Ahdistuksen takia työt, sekä opiskelu sujuvat miten sattuu. Olen käynyt Kelan järjästämän ASKEL-kuntoutuskurssin ja nyt käyn kerran viikossa psykodraamaterapiaryhmässä. Ryhmäterapia on minulle todella haastavaa, sosiaalistenpelkojeni ja häpeän takia. En ole saanut vielä kunnon tuloksia terapiasta.

Taide kiinnostaa minua kaikissa erimuodoissa, oli se sitten musiikkia, elokuvia tai vaikka maalauksia. Minulla myös halua luoda omaa taidetta. Aina välillä, yritän säveltää musiikkia ja maalata. Yksinäisyys kuitenkin pilaa kaiken ja yleensä vapaa-aika menee sen lievittämiseen kyseenalaisin keinoin. Tarkoitan pelejä ja internettiä. Ne eivät ole ratkaisu yksinäisyyteen.

Minulla on paljon unelmia ja haaveita. Eniten unelmoin kuitenkin rakkaista ystävistä, sekä ihanasta elämänkumpanista. Toivottavasti vielä joskus saavutan nämä unelmat.

suopursu
Viestit: 3
Liittynyt: Ke 12 Loka 2016, 15:13

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja suopursu » Ke 12 Loka 2016, 18:43

Hei kaikille!

Täällä kirjoittelee varhaiskeski-ikäinen naisihminen pohjoisesta. Pitkä on tie masennuksen ja lieveilmiöiden kanssa, mutta olen lopulta oppinut elämään nykyisin onneksi varsin lievien masennuskausieni kanssa. Hoitosuhteissa olin yhtäjaksoisesti 15 vuoden ajan, mutta nyt kuutisen vuotta omillani. Yksinäisyydestä kärsin eniten, sillä ihmisiä ei elämässä kumppania lukuun ottamatta juurikaan ole. Työtön, kissaihminen, kirjojen ja scifi-sarjojen ystävä, monenlaisista harrastuksista innostuja, hiljainen ja luova ihminen.

randy123
Viestit: 2
Liittynyt: To 13 Loka 2016, 18:12

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja randy123 » To 13 Loka 2016, 18:23

Heijaa kaikille!
Rekisteröidyin juuri mukaan kun löysin tämän uuden foorumin ja toivon että tämä olisi hieman asiallisempi kuin useat muut!?
Sen verran uskallan nyt alkuun kertoa itsestäni, että olen hyvin aikuinen nainen, kahden jo aikuisen lapsen äiti. Asun ulkomailla, missä ollut jo pari kymmentä vuotta. Vuosia sitten eronnut, ja sinkkuna pysynyt. Ja viihdyn :)
Jos ja kun tässä vähitellen ehkä uskallan alkaa enemmän avautua, tulette ehkä huomaamaan että minä se olen kaikkein hulluin tällä foorumilla. Ja tarkoitan sitä. Koko elämäni alusta tähän päivään on ollut sellaista hurrikaanilla ratsastamista, että hitaampaa huimaa.
Olen myös 100% vakuuttunut, että pimeimmästäkin pimeydestä on olemassa mahdollisuus nousta. Oma elämäni on malliesimerkki siitä.
Mukava tutustua teihin, toivon hienoja keskusteluja :)

kellokukka

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja kellokukka » La 15 Loka 2016, 22:03

16-vuotias tyttö, masennusta takana reilu vuosi. Ysiluokan ajan kävin psykologilla, psykiatrilla, nuorisopolilla... lääkkeitäkin tuli jonkun aikaa syötyä. Olo kuitenkin helpotti (joskin en usko, että lääkkeillä oli siihen vaikutusta), mutta nyt menee taas huonosti. Mukaan tullut ahdistusta ja itseinhoa. Turhautumista omaan itseeni, tekemättömyyttä. Tällä hetkellä opiskelen ammattikoulussa, tuntuu, etten vain jaksa opiskella. Haluaisin panostaa kouluun (josta todellakin pidän), mutta olen vain henkisesti niin loppu, etten pysty. Loman jälkeen tarkoitus mennä kuraattorin juttusille, saa sitten nähdä, tuleeko mentyä. Osastolle haluaisin, mutten uskalla ehdottaa sitä kellekkään... Itsetuhoisuuttakin on, viiltelyä ja ajatuksia itsemurhasta.

Mahtavaa, kun on luotu tällainen foorumi... kun vain saisi enemmän porukkaa mukaan! :)

Kata
Viestit: 13
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 19:29

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Kata » Su 16 Loka 2016, 9:20

Hei! Minä olen -98 syntynyt neitokainen. Masennus mulla on ollu vuodesta 2009 ja diagnoosin sain 2013. Nykyään vaikea masennus diagnoosi ja takana neljä suljetun osaston kriisijaksoo, yks avo-osastojakso ja psykoterapiaa kohta kaks vuotta. Koulukiusaamista kestin seittemän vuotta ja kotiolot muuttu surkeiks 2010. Haluaisin vaan että elämä helpottais edes hiukan jotta sitä voisi edes sietää.

Vaeltaja
Viestit: 6
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 22:53

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Vaeltaja » Ti 18 Loka 2016, 20:44

Olen -79 syntynyt nainen Varsinais-suomesta. Olen juuri kapuamassa elämäni suurimmasta sotkusta ylös... elämäni ensimmäinen varsinainen maaninen jakso takana. Minulla diagnoosit vielä avoinna ja tutkimukset kesken. Epäilynä postraumaattinen stressihäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa sekä vaativa persoonallisuushäiriö.

Vakava masennus diagnosoitu 17-vuotiaana ja se meinasi viedä hengen. Toisen kerran hengen lähtö oli lähellä alkusyksystä, kun maaninen vaihe loppui. Onneksi ymmärsin kirjautua osastolle.

Täll hetkellä sairaslomalla ja ammatinvaihdon suunnittelu mielessä eli työelämä vielä houkuttaa...

Perheeseen kuuluu aviomies, asumme ihanassa talossa, meillä on koira ja kissa.

Harrastukset liittyy suurimmaksi osaksi koiriin ( näyttelyt, rallytoko, mejä...) sekä vaeltaminen. Tällä hetkellä kuntoudun vesijumpassa ja psykofysioterapiassa, ja haaveilen reipastuvani niin että jaksan joskus vielä mennä kuntosalille.

Elfie
Viestit: 6
Liittynyt: Ke 19 Loka 2016, 11:59

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Elfie » Ke 19 Loka 2016, 12:28

Olen 38-vuotias baletinopettaja. Tuntuu, että masennuksen kanssa on painittu niin kauan kuin muistan. Diagnoosi, ehkä muuttumassa tyypin 2 kaksisuuntaiseksi, mutta ei tuo hypomania puoli ole kauhean selkeää (yksi ja puolisuuntainen) ja lisäksi melko vaikean lapsuuden takia kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö, "määrittämätön persoonallisuushäiriö"-jota ei minulle koskaan selitetty, joitain piirteitä epävakaasta kai löytyy. Vaikeuksia dissosiaation (depersonalisaatio/ derealisaatio) ja sosiaalisen ahdistuksen ja kehonkuvan kanssa löytyy myös. Toimimattomia lääkityksiä kokeiltuna iso läjä, ehkä viimein löytänyt hieman apua lamotragiinista. Kolmen vuoden traumaterapia päättyi pari vuotta sitten, mutten kokenut siitä juuri apua, ja muutenkin paljon huonoja kokemuksia hoidosta löytyy.

Olen vaativa itseäni kohtaan ja itsetunto erittäin huono. Koko ikäni yrittänyt tuota balettia sätkiä, mutta taidot ja kehon ominaisuudet eivät riitä ammattilaisuuteen, niin ne jotka ei osaa opettaa. Ihan onnellisesti naimisissa, ja nykyiset olosuhteet ihan suhteellisen ok, niin on vaikeaa kun ei osaa olla kunnossa. Pidän taiteesta, erityisesti baletista, kissoista kirjoista ja metsistä.

Tunteetonipana
Viestit: 4
Liittynyt: Ke 19 Loka 2016, 20:33

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Tunteetonipana » To 20 Loka 2016, 18:56

Heippahei!
Täällä kirjottelee 14 vuotias tyttö kuopiosta. Sorruin siis viiltelyyn itkukohtauksien ja jatkuvan tunteettomuuden takia. Testit väittää keskivaikeaa masennusta, mutta en viitsi asiaa viedä sen eteen päin, koska tuntuu vain sille että tämä on ollut huono kuukausi. Kaveritkaan tai vanhempia ei näytä kiinnostavan vaikka näkivätkin viilto jälkeni jonka takia seuraa turhuuden tunne....

Kaikki joita saattas vähäänkää kiinnostaa jutella ni tulkaa oikeesti, en pure.
Mutta kuka rakastaa viiltelevää tyttöä?

Avatar
Piip
Viestit: 41
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 19:20

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Piip » Pe 21 Loka 2016, 19:27

Moro, olen 52- vuotias ( mies) eläkeläinen Päijät- Hämeestä. Olen ollut masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä kesästä 2013. Sitä ennen lähes neljän vuoden ajan ei mikään B-todistus mennyt läpi Kelassa tai ilmarisella, sairastin työmarkkinatuella työkyvyttömänä työnhakijana. Masennukseni alkoi lievänä, mutta tuo kohteluni muutti sen vaikeaksi. Tosin ensimmäinen A-lääkärintodistus kahdeksi kuukaudeksi meni läpi.

susiemo
Viestit: 1
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 19:11

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja susiemo » Pe 21 Loka 2016, 19:38

Heippa kaikki. Kovin on nuorta väkeä tähän mennessä esittäytynyt. En taida kehdata ikääni, ainakaan tässä vaiheessa, vielä sanoa. Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka vuoksi sain eläkkeen muutama vuosi sitten. Elämä on heitellyt sairauden vuoksi sinne ja tänne ja vähän muuallekin. Moni asia olisi luultavasti aivan toisin, mikäli sairauteni olisi ensimmäisestä "kohtauksesta" lähtenyt oikeaan suuntaan, sain keskivaikean masennus dg:n ja sillä mentiin vuosikausia. Liian kauan, nyt on tajunnut miksi olen sellainen kuin olen. Olen käynyt kokemusasiantuntijakoulutuksen, joten sen perusteella voisin olla vaikka tukihenkilö, ohjaaja jollain kurssilla tai ehkä lähinnä apuohjaaja, käyn joskus luennoimassa sairaudestani. Pidän myös blogia jossa aika avoimesti kerron elämästäni ja sairaudestani. Myös pari muuta blogia minulla on, toinen on luovuusblogi, jos niin voi sanoa, käsitöitä, valokuvia taidetta taidetta... ym. Kolmanteen blogiin kirjoittelen osin fiktiivisiä tarinoita, aika synkkiäkin juttuja. Olen täman sairauden kanssa niin kauan elänyt, että olen käynyt varmaankin lähes kaikki vaiheet moneen kertaan läpi, osastohoidossa en kuitenkaan ole ollut vaikka sitäkin on joskus ehdoteltu.

Avatar
BiPoBorder
Viestit: 14
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 23:18

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja BiPoBorder » La 22 Loka 2016, 0:06

Mies, jolla 38 vuotta mittarissa. Tulen sangen rankasta perhetaustasta ja sen armosta olen saanut mukaani kaikenlaista kivaa pään sisään. Kaksisuuntainen, epävakaa persoonallisuushäiriö, ADD ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö. Perusjörrikkänä olen hakeutunut hoitoon vasta siinä vaiheessa kun olo on ollut täysin loppu, eli vuonna 2015. Terapiassa on ajoiteltu ensimmäistä masennusjaksoa noin 10 vuoden iälle, jolloin myös oppimisvaikeudet ja keskittymishäiriöt ovat puskeneet pintaan.

Opiskelen kokemusasiantuntijaksi ja kehoitankin kaikkia tulemaan kuuntelemaan meitä jos vain on mahdollisuus. Siellä pääsee kuulemaan myös minun elämäntarinani kaikessa karuudessaan, kirjoittamiseen just nyt ei riitä tämän enempää paukkuja, ajatukset harhailee muualla. Mutta luultavasti päivitän tätä lisää myöhemmin.
"I think you just forgot to tell me why
Why I was fading out again
Why my mask of sanity was slipping off again, my friend
Beware of hatred when your time stands still"

Avatar
Piip
Viestit: 41
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 19:20

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Piip » Su 23 Loka 2016, 15:35

mutta kuka on Tyrion ? Ei kerro juuri tsestään , mutta kyselee paljon.

Ylläpito
Viestit: 22
Liittynyt: Su 04 Syys 2016, 17:54

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Ylläpito » Su 23 Loka 2016, 15:50

Piip kirjoitti:mutta kuka on Tyrion ? Ei kerro juuri tsestään , mutta kyselee paljon.

Se on ylläpidon toinen tunnus, jota käytän normaaliin kirjoitteluun. Tällä Ylläpito-tunnuksella teen vain palstaa koskevat tiedotteet ja muut virallisemmat asiat. Ja joo koitan nyt alkuvaiheessa tehdä keskusteluja valmiiksi, niin saadaan foorumi pidettyä aktiivisena ja kirjoittamiskynnys matalana :)

mangusti
Viestit: 4
Liittynyt: To 27 Loka 2016, 15:51
Paikkakunta: Helsinki

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja mangusti » To 27 Loka 2016, 16:25

Moikka! Täällä kirjottelee 25- vuotias nainen helsingistä. Bongasin tämän nettisivun psyk polilta, joten päätin tulla kattomaan millainen sivusto. Olen sairastanut 14-vuotiaasta asti masennusta. Toistuvia masennuskausia siis. Teininä oli lisäksi paniikki ja ahdistusoireilua, josta onneksi päässyt yli. Liekö kolmen vuoden psykoterapia auttanut siihen, tai oikea masennuslääke. Vaikeat masennuskauteni eivät vaan tunnu katoavan millään. Ne tuntuvat tulevan aina takaisin, vaikka monenlaisia keinoja kokeillut mm liikunta, ryhmärerapiat, mindfullness, eri lääkkeet ja lääkeyhdistelmät, kaksi päiväsairaalahoitojaksoa aikuisiällä ja yksi 15 kesäisenä. Olen monien amiskokeilujen jälkeen päätynyt tulokseen, että olen enemmän akateeminen ihminen, joten pitäis se lukio nyt saada aikuislukiossa käytyä ja sen jälkeen haaveena yliopisto-opinnot. Tuntuu, että pienestäkin stressistä alan oireilla somaattisesti ja lopulta masennukseni alkaa hiipiä takaisin ja sitä on vaikea estellä, vaikka mitä yrittäisi. Alan olla väsynyt sairauteeni ja siihen, että kunnon hoitokeinoa ei löydy. En tahtoisi menetää yhtään lisää vuosia elämästäni saikulla olemiseen. Niitä on jo kertynyt niin monta. Olen aikalailla käsitellyt kaikki ne asiat, mitkä aiheuttivat sairastumisen. Silti lääkäri ehdotti, että hakisin taas psykoterapiaan heti kun se on mahdollista. Ei siitä varmaan haittaakaan olisi, mutta olen vellonut pitkään jo menneissä asioissa, surrut vuodet läpeensä, päässyt niiden yli ja tullut niiden kanssa sinuiksi. Silti masennuskaudet tulevat aina takaisin. Minulta alkaa olla keinot lopussa. Ajattelin harkita seuraavaksi ect eli sähköhoitoa jos vaan lääkäri siihen suostuu.

BlueInGreen
Viestit: 5
Liittynyt: La 29 Loka 2016, 17:02

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja BlueInGreen » La 29 Loka 2016, 17:52

Hieno juttu, että joku on tälläisen sivun tehnyt, kiitti siitä!

Olen 25-vuotias mies ja viimeiset 7 vuotta ollut masentunut ja ahdistunut vaihtelevasti. Diagnosointi on ollut hankalaa, mutta luultavasti löytyy nippu erilaisia persoonallisuushäiriöitä sosiaalisten tilanteiden pelosta epävakaisuuteen. Varmaan paljon muutakin ongelmaa mutta "eksistentiaalinen kriisi" on akuutisti päällä ja tuntuu, että olisi päästävä siitä eroon, jotta voisin jokin päivä parantua. Nyt otan pieniä askelia siihen suuntaan, eli aloin käymään viikoittain juttelemassa ja vähän aikaa sitten aloitin lääkityksen.
Hyviäkin juttuja on! Tykkään mm. lukea, kirjoittaa, pelata, soittaa rumpuja ja kitaraa, valokuvata ja kävellä illalla. Tykkään myös elokuvista, puista, ruuasta, useimmista eläimistä ja joistain ihmisistä.

Voimia kaikille teille. Apua voi ja pitää pyytää, yksin ei ainakaan kannata ongelmien kanssa jäädä. Mä ainakin uskon, että kaikesta voi selviytyä ja oppia.

Avatar
prinsessa_leia
Viestit: 4
Liittynyt: La 17 Syys 2016, 9:45

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja prinsessa_leia » Su 30 Loka 2016, 13:57

Todellakin ihanaa, että tää foorumi on luotu!

En tiedä pitääkö minua kutsua vielä tytöksi vai jo naiseksi, sillä täytän 262:n päivän päästä kaksikymmentä. Kirjoitan paljon, harrastusmielessä, koska se on ainut tapa (tällä hetkellä) jolla pystyn tuottamaan itseäni. Olen huomannut, että kynällä ja paperilla saan paljon enemmän tunnetta ja yhteyttä tekstiin, kuin se että kirjoittaisin Wordiin. Tuo on hassua sinänsä, sillä opiskelen tieto- ja viestintätekniikkaa.

Kun kerron uusille ihmisille, mikä diagnoosi minulla on, en yleensä käytä lausetta: "...kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.... En pidä sanasta 'kärsiä', koska minun korvaani se kuulostaa siltä, että en pitäisi diagnoosistani. Ja tuokin on vain paperilla ja sielläkin lukee 'epäily'. Ehdin jo kumminkin omaksua sen, kun sitä on nyt toitoteltu moneen otteeseen. Jos minulta kysyttäisiin, että mikä minulla on niin tulisin sanomaan että Dissosiatiivinen identiteettihäiriö.

Niin ja tykkään kissoista.
Virallinen diagnoosi: Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Oma diagnoosi, epävirallinen: Epävakaa persoonallisuushäiriö

Zaela
Viestit: 23
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 14:42
Paikkakunta: Turku

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Zaela » Su 30 Loka 2016, 15:04

Yo.

Mitäs tässä itsestä kertoisi, kaikkea jännää vain.. Ikää 22 vuotta, amk-opiskelija (tietotekniikan ko., peliala), opinnäytetyö työn alla. Virallisena koodina taitaa edelleen olla F32.2, vaikkakin psykiatri kirjoitti diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Taustalla myös tarkemmin määrittämätöntä ahdistuneisuushäiriötä, jonka lisäksi mukana auraton (mutta kohtalaisen vaikea) migreeni. Lääkityksinä vanha kunnon Venlafaxiini, jonka lisäksi migreeninestolääkitys ja tarvittavia särkylääkkeitä/kohtauslääkkeitä. Itsetuhoisuutta vaikka kuinka, nyt on kaksi kuukautta kohta mennyt ilman naarmun naarmua (jee).

Oireilu alkanut 13-vuotiaana, hoito lähtenyt käyntiin 17-vuotiaana. Takana reilut kolme vuotta psykodynaamista terapiaa ja lääkitystä, vuosi sitten aloitin puolen vuoden lääkkeettömän kokeilun, koska olo oli hyvä (olin juuri ollut kolme kuukautta Japanissa työharjoittelussa ja olo oli parhain). Kaikenlaisten sattumusten jälkeen olin huonommassa kunnossa kuin koskaan, lääkettä uudestaan isommalla annoksella naamaan ja psyk. sairaanhoitajan käyntejä kahden viikon välein. Hoitosuhde katkaistiin, sillä lähdin uudestaan Nipponlandiin ja nyt sitten olen täällä lääkkeineni, ilman tietoa tulevasta (Suomeen olisi tarkoitus palata joskus maaliskuussa).
Vointi on hyvä, yleisesti ottaen olen aaltoileva vointeineni, Japanissa ollessa on aina jostain syystä helppo olla. Suomessa ollessani olin hyppäämässä junan eteen joka toinen päivä.

Olen ylisuorittaja, kokenut jonkinasteisen burn outin jo kahdesti ja mielialaongelmista huolimatta olen valmistumassa ennenaikaisesti.
Tykkään peleistä (WoW for life), kissoista, musiikista ja keskusteluista.
I'm a suffer-genius and
Vivi-sex symbol

MinervaOrvokki
Viestit: 2
Liittynyt: Ke 26 Loka 2016, 7:32

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja MinervaOrvokki » La 05 Marras 2016, 20:29

Täällä kirjoittelee 34-vuotias naisihminen, jolla on masennushistoriaa pian 20 vuoden ajalta. Omina teinivuosinani masennuksesta ei juuri puhuttu, joten diagnoosikin jäi saamatta, kunhan olin muuten vaan epävakaa ja hankala. Tenivosiin minä kuitenkin oman sairastumiseni ajoitan, ehkä jopa kauemmas. Ensimmäistä kertaa hakeuduin hoitoon 10 vuotta sitten, välissä elelin muutaman terveemmän vuoden ja nyt otetaan masennuksen kanssa uusintaa.

Taustallani on kaikenlaista jännää: häiriintyneet perheolot narsistityyppisen isän ja kroonisesti sairaan äidin lapsena, koulukiusaamista, rankahkoa parisuhdehässäkkää, epävakaita työoloja, synnytyksen jälkeinen masennus (diagnosoimaton), välit poikki isän kanssa jo kolmatta vuotta... Ja jatkuva syyllisyys jotakuinkin kaikesta mitä minä olen ja mitä minä teen tai jätän tekemättä. Kun mikään ei koskaan riitä.

Viime vuodet elämäni on ollut lähes päivittäistä taistelua jaksamisen rajoilla yhä uusien vastoinkäymisten äärellä. Ruuhkavuodet, ylimääräinen säätö ja masennukseen taipuvainen persoonallisuus eivät ole kovin toimiva yhdistelmä. Elokuussa tältä elämäänsä suorittavalta kympin tytöltä sitten viimeinkin loppui veto täysin. Nyt keräilen voimia sairaslomalla ja koetan miettiä elämääni uusiksi. Sukkia kudon ja ihmettelen maailman menoa. Välillä ahdistus meinaa viedä hengen, toisinaan se on vain rintalastan alla tuntuva heikko paine. Osastolle en ole jostain syystä päätynyt, vaikka jossain vaiheessa olenkin toivonut että menisi olo edes reippaasti psykoosin puolelle niin pääsisi sinne osastolle lepäämään.

Tulin ensisijaisesti etsimään täältä vertaistukea, sillä useimmiten tämä masennuksen sairastaminen tuntuu helvetin yksinäiseltä puuhalta. Tulee sellainen olo, että sitä on jotenkin ainoa laatuaan eikä kukaan lähipiirissä tunnu tarjoavan ihan sellaista kosketuspintaa kuin toivoisin. Tiedän, että meitä on muitakin ja täältä toivon löytäväni kaltaistani seuraa. Livenä olen paska kaveri, sillä harvemmin jaksan liikkua mökistäni minnekään jollei ole pakko, helpompi hengata netissä.

janim
Viestit: 2
Liittynyt: Ma 21 Marras 2016, 9:20

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja janim » Ma 21 Marras 2016, 13:27

Löysinpä tänne minäkin. Olen varmaan vanhimmasta päästä täällä, yli kuusikymppinen mies. Olen koko elämäni tuntenut itseni erilaiseksi kuin muut ja ulkopuoliseksi. Koulussa minua kiusattiin erityisesti 9-vuotiaana. Kiusaamisen taustalla oli ilmeisesti se, että olin jo tuolloin toisista erottuva, älykäs, spontaani ja siksi ärsytin joitakuita. Vähitellen minusta tuli se kanava, johon monet purkivat turhautumisensa ja pahat olonsa. Kiusaaminen jatkui lievempänä vielä keskikoulussa (vastaa nykyistä yläastetta). Lukiossa sitä ei enää ollut. Kouluaikana minulla ei ollut yhtään kaveria eikä ystävää. Koulusta suoriuduin hyvin ja pääsin ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin. Opiskeluaikana sain sitten muutaman hyvän ystävän. Se aika oli muutenkin parempaa. Asuin alivuokralaisena vuokraisännän kanssa samassa asunnossa. Hänen kanssaan tuli jatkuvasti riitaa vuokrankorotuksista. Kerran otin puukon esiin ja hän kutsui poliisit. Sen jälkeen kävin juttelemassa YTHS:n psykologin kanssa pari kertaa.

Opiskelun päättyminen ja ammattiin valmistuminen olivat minulle vaikeaa aikaa. Sain pätkätöitä omalta alaltani. Parin vuoden kuluttua sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. Se meni kuitenkin ohi muutamassa kuukaudessa. Tein ulkomaanmatkan, joka oli kaikin puolin onnistunut ja antoi iloa ja voimia pitkäksi aikaa. Onnistuin sitten saamaan pitempiaikaisen työn toiselta paikkakunnalta. Eli jokseenkin kaikki elämäni ulkoiset olosuhteet muuttuivat. Sairastuin toisen kerran. Pystyin kyllä käymään työssä. Tunsin kuitenkin ikäänkuin katselevani itseäni ulkoapäin. Tunne oli erittäin epämiellyttävä. Kävin MT-toimistossa, jossa sain reseptin kokeiltavana olevasta masennuslääkkeestä. Kävin apteekissa ja aloin ottaa sitä. Juttelin myös psykologin kanssa. Tätä jatkui muutaman kuukauden. Sitten yhtäkkiä masennus lakkasi. Osaan sanoa sen päivän ja tunnin tarkkuudella.

Samassa kuussa aloin seurustella. Neljän kuukauden päästä menimme kihloihin ja seuraavana kesänä naimisiin. Meille syntyi kolme lasta.

Seuraava masennuskauteni alkoi, kun päädyin työhön, jota en tuntenut hallitsevani ja joka tuntui ylivoimaiselta. Tämä masennus hellitti, kun pääsin takaisin omaksi kokemaani työhön.

Neljäs ja pahin masennus alkoi pikkuhiljaa, kun olin kouluttautumassa uudelleen. Jäin pois koulusta noin puoleksi vuodeksi. Pahimpina päivinä kävelin vain ympyrää huoneessani. Mutta niin vain sekin masennus parani.

Työni olivat aina määräaikaisia. Koskaan minua ei valittu vakinaiseen virkaan eikä tehtävään. Työttömänä olin usein ja pitkään. Tämän takia nykyinen eläkkeeni on pieni. Mutta kun saan takaisin henkivakuutukseni runsaan vuoden päästä, aion matkustaa Istanbuliin.

111viisi
Viestit: 2
Liittynyt: Pe 02 Joulu 2016, 21:28

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja 111viisi » Pe 02 Joulu 2016, 22:21

47v mies sos.jännitäjä pakko-ajatuksia ja oma käyttäytymisen tarkkailua syönyt lähes kaikki lääkkeet mitä tarjolla on ollut huonolla menestyksellä.Brintellix 5mg ja rivatril 0.5mg tällä hetkellä onko kellään kokemusta tästä yhdistelmästä. Ongelmat alkoivat 20v sitten toimin yrittäjänä ja paloin loppuun ja oireet alkoivat masennuksella joka kesti useamman vuoden.Tällä hetkellä eläkkeellä.

Ragda
Viestit: 25
Liittynyt: To 29 Joulu 2016, 19:15

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Ragda » To 29 Joulu 2016, 20:15

Hyvää loppuvaa vuotta ja onnekasta uutta vuotta 2017, ihan kaikille!

Olen ihan juuri 30 vuotta täyttänyt nainen Keski - Suomesta. Minulle on diagnosoitu tarkemmin määrittelemätön Skitsoaffektia. Mulla on sairastamista takana vuodesta 2008. 5krt. Hoidossa suljetulla, n. 9kk. ajan yhteensä. Kaikki hoitokerrat menty M1 ja sitten tehty pakkohoito päätökset. Viimeisin osastohoito päättynyt keväällä 2010.

Mulla oli aika rankkoja ja vahvoja harhoja. Mut on jouduttu sitomaan lepositeisiin usein ja jotkut sitomiskerrat oli tosi pitkiä. (yli vrk.) Erilaisia psyykenlääkkeitä on tullu syötyä, oisko 14 eri lääkettä kokeiltu. Vahvimpina mm. Leponex.

Perhetaustaltani olen ihan normaalista huolehtivasta kodista. Kohdallani vain kävi näin. Toki suurin elämänikriisi vaikutti osaltaan. Kaksi vuotta ennen sairastumista pikkuveljeni kuoli auto-onnettomuudessa.

Olen opiskellut Lähihoitajaksi, ja jonkun verran kerkesin hoitajan töitä tekeemäänkin ennekuin pää levisi. Nyt olen kuntoutustuella.

Tämän kuluvan vuoden aikana olen kuntoutunut tosi hurjasti. Olen perustanut yhdistyksen, käynyt kokemusasiantuntija koulutuksen, tehnyt kokemusasiantuntija juttuja. Ohjaan harraste teatteria ja laulan kirkkokuorossa.

Ehkäpä tämä kaikki onkin nyt ollut liikaa, sillä harhasuus on alkanut nyt, vuosien tauon jälkeen vaivaamaan uudelleen. Myös järisyttävät tunteiden heitot laidasta laitaan. Mutta eteenpäin mennään!

Luonto ja eläimet on mulle tärkeitä. Liikkuminen luonnossa on tärkeimpiä voimavaroja. Teen käsilläni myös paljon. Maalaan, piirrän, ompelen ja askartelen. Luonnonmateriaalit ja kierrätys tärkeitä teemoja askarrellessa. Omistan kolme koiraa ja viisi kissaa. :) Asun yhdessä avomieheni kanssa.

Toivon tältä paikalta hyvää ja mielenkiintoista keskustelua. On myös kiva tutustua uusiin ihmisiin ja erilaisiin tarinoihin. Tärkeän asian äärellä ollaan! :)
Dg: Sekamuotoinen Skitsoaffektiivinen häiriö.
-Haasteet on tehty voitettaviksi-

Avatar
dsajlkdsdsolkj333rd
Viestit: 4
Liittynyt: Pe 06 Tammi 2017, 10:49
Paikkakunta: Espoo

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja dsajlkdsdsolkj333rd » Pe 06 Tammi 2017, 11:44

Kiitos Suurnörtille laadukkaalta tuntuvan keskustelufoorumin perustamisesta.
Törmäsin sattumalta Googlen hakutuloksessa Hullujenhuone.comiin.
Olin eilen googlettamassa jotain hakutermiä omaan blogiini ilmeisesti viitaten ja siten näytön alaosasssa näkyi tämä raflaava nimi. Kunnioitan omaa anonyymiteettiuttani enkä ole Facebookissa. Kirjoitan nimimerkin takaa koska haluan suojella itseäni ja lähipiiriäni itsestä ja lähipiiristäni riippumattomista syistä mahdollisesti myöhemmin tulevilta vihamielisyyden tai stalkkauksen osoituksilta jotka voivat johtua blogistani.http://myohaisteini.blogspot.fi/ En pitänyt Facebookista sen poliittisuudesta ja että monet tunnepitoiset julkaisut ehkä jopa hivenen adiktoivat tulemaan luetuksi. Poistin itseni 3h poisto operaation jälkeen Facesta keväällä 2016 Koska sen sijaan olen kasvotusten mainostanut blogiani puolitutuista kyllästymiseen asti ystävillekin niin pyydän teitä tämän luettuasi kunnoittamaan yksityisyyttäni ja olemaan paljastamatta minua kirjalllisesti, se mitä ääneen lausut en halua enkä kykene kontrolloimaan.

Mulla on Kelakortissa 112. Ei siis niin kuin James Bondilla 007. Sen sijaantällä hetkellä maailma riittää,
enkä ole lentoon lähdössä - toivottavasti. Luultavasti tulen laittamaan tämän Hullujuenhuoneen mainoksen blogiini Mieleen pantavien nettisivujen listalle kunniapaikalle. - Harkitsen asiaa.
Ei tippa tapa, mutta ämpäri tekee luottotiedottomaksi.

Avatar
tulirotta
Viestit: 12
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 21:07
Paikkakunta: Nukkelaakso

PÄIVÄÄTI PÄIVÄÄ

ViestiKirjoittaja tulirotta » Pe 10 Helmi 2017, 2:07

Heissan! Olen Mirette.

MITEN MINUSTA TULI MINÄ
Jo varhaisteininä mussa oli merkkejä masiskausista. Mua on kiusattu monilta eri tahoilta. Mun hoitaja, mun kouluohjaajat, sekä toiset oppilaat ovat vuosien saatossa ottaneet mut silmätikuksi. He ovat syy miksi aina välillä voin niin huonosti, siihen että olen saanut kymmeniä raivareita, siihen että mun ruokavalioni on nykyään todella suppea ja siihen etten pysty käymään koulua tälläkään hetkellä.

MIKSI NÄIN
En voi sille mitään että käyttäydyn välillä omituisesti. Haluisin todellakin käydä kouluni loppuun mutta vain aika näyttää käynkö sitä koulua loppuun ikinä, vaikka ala on ollut tähtäin jo vuodesta 2013. Mä tykkään keskustella asiasta ko asiasta (kuha se EI ole liian henk.koht.) ja mulla on tarkemmin määritelemätön ahdistuneisuushäiriö, AD/HD sekä yks kolmas diagnoosi - jota mie en halua kertoa.
Kaikella rakkaudella,
Mirette.

http://miretenmaailma.blogspot.fi

h33nsu
Viestit: 2
Liittynyt: Ma 01 Touko 2017, 14:34

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja h33nsu » Ma 01 Touko 2017, 15:11

Hei!

Täällä Henriikka, Oulusta 21v tyttönen. Diagnooseina vakava masennus (F32.2), rajatila persoonallisuushäiriö (F60.31) ja määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö (F29).

Liikunta-alan opiskelija, Huomenna olin aina leijona (https://nobodysapictureperfect.blogspot.fi/)- blogin taustalla hääräilevä ja yhden koiran omistaja. Välillä huonoja päiviä, osastoaikoja mutta välillä myös hyviä päiviä töissä. :)

Avatar
Neulatyyny
Viestit: 12
Liittynyt: La 02 Syys 2017, 1:17

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja Neulatyyny » La 09 Syys 2017, 17:27

Moi,

Mie oon 26-vuotias nainen Oulusta. Asun avomieheni ja kissan kanssa mukavassa kaksiossa. Lapsuudenkoti sijaitsee Lapin perukoilla. Takana pitkä traumatausta lapsuudessa ja nuoruudessa. Olen sairastellut pääni kanssa yli puolet elämästäni. Ensimmäiset oireilut alkaneet jo joskus ala-asteen 4-5.luokalla. Sairastan F43.1 Traumaperäinen stressihäiriö, F60.31 Epävakaa persoonallisuushäiriö, rajatilatyyppi, F33.2 Toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita ja F40.01 Julkisten paikkojen pelko samanaikainen paniikkihäiriö.

Ensimmäisen masennuslääkityksen olen saanut 7-8.luokalla. En muista tarkasti, koska nuo teiniajat ovat hieman mieleltäni pimennossa. Siitä asti olen syönyt erilaisia lääkityksiä (masennuslääkityksiä, psykoosilääkityksiä, mielialantasaajalääkityksiä, rauhoittavia) kokoajan vuoteen 2015 kevääseen asti, jolloin lääkitys purettiin kokonaan pois pitkäksi aikaa. Vuonna 2016 aloitettiin taas masennuslääkitys. Tällä hetkellä minulla menee masennuslääkitys, tarvittavana rauhoittavia ahdistuskohtauksiin ja jännitysoireisiin myös tarvittava lääkitys. Osastojaksoja on ollut useita ennen täysikäisyyttä.
Elän nykyään kuntoutustuella. Ammatin olen aikoinaan saanut itselleni hankittua, mutta työelämästä minulla ei juuri ole kokemusta. Käyn viikottain keskustelukäynneillä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Nyt syksyllä minulla alkaa psykofyysinen fysioterapia ja mielenterveyskuntoutus (avokuntoutusjakso), välillä käyn ravitsemusterapialla syömishäiriö-oireilujen takia.

Minuutti, tunti ja päivä kerrallaan..
"The problem with the world is that the intelligent people are full of doubts and the stupid ones are full of confidence."
-Charles Bukowski

hulluudenhighway
Viestit: 5
Liittynyt: Ma 04 Joulu 2017, 13:55
Paikkakunta: Hollola

Re: Esittäytymisiä

ViestiKirjoittaja hulluudenhighway » Ma 04 Joulu 2017, 14:38

Hei. Olen 19 vuotias nuori naisen alku. Mielenterveysongelmainen kakara, Päijät-Hämeestä. Olen TÄLLÄ HETKELLÄ pakkohoidossa psykiatrian suljetulla osastolla, psykoottisuuden vuoksi. Diagnooseina elämässäni mukana kulkevat;
-Epävakaa persoonallisuushäiriö
-Kaksisuuntainen mielialahäiriö
-Dissosiaatiohäiriö
-Pakko-oireinen häiriö

Olen perusluonteeltani iloinen ja hyvän tuulinen. Hymyilen paljon. Olen aluksi ujo, mutta sosialisoidun nopeasti ja tutustunkin nykyään uusiin ihmsiin helposti.

Lävistetty, violettihiuksinen muija joka pitää mustasta ja punaisesta.

Opiskelen ensimmäsitä vuotta lähihoitajaksi (tai olen nyt keskeytyksellä pakkohoidon vuoksi opinnoista) ja kovasti yritän tammikuussa päästä takaisin remmiin ja ottaa askeleen kohti unelma-ammattia, joka sattuu olemaan sairaanhoitaja. Ensin vain pitäisi saada pää kuntoon ja perustutkinto suoritettua ennen kuin voin ammattikorkeaan hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

BTW! KIRJOITAN BLOGIA ELÄMÄNI HYVISTÄ JA HUONOISTA HETKISTÄ JA SITÄ PÄÄSET LUKEMAAN TÄÄLTÄ:

https://mussakaksinaistaonn.blogspot.fi/

Instagramista (IG) minut löytää nimellä: hulluudenhighway

Palaa sivulle “Vapaa jutustelu”