HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Pelot/pelkotilat

Paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö (OCD), dissosiaatiohäiriö, traumaperäinen stressihäiriö ym.
Zaela
Viestit: 23
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 14:42
Paikkakunta: Turku

Pelot/pelkotilat

ViestiKirjoittaja Zaela » To 01 Joulu 2016, 15:45

Oon todella huono aloittamaan mitään, mutta yritetään.

Siis. Onko täällä muita, jotka kärsivät enemmissä tai vähemmissä määrin erilaisista pelkotiloista? Annan tässä nyt esimerkin itsestäni (taustatietoa: F32.2, edellinen psykiatri diagnosoi myös F41.9, lääkitys Venlafaxin 150 mg, Melatonin 3 mg), itse tunnun pelkäävän vähän kaikkea. Erityisen pahana on erilaiset "pakkoajatukset" kuolemasta: jos saan päähäni, että joku tärkeä henkilö (tai eläin) on vahingoittunut/kuollut, pidän sitä lähes faktana, vaikka ei olisi minkäänlaisia merkkejä siihen suuntaan - enkä saa sitä ajatusta pois vaikka mitä yrittäisin. Jos vaikka lähetän viestin, eikä viestiä lueta tunnin sisään, olen täysin varma, että jotain pahaa on tapahtunut. Tästä on haittaa erityisesti nyt, kun asuinpaikka on maapallon toisella puolella ja aikaerokin se +7 h, kontaktia ei pysty yksinkertaisesti pitämään 24/7.

Ehkä erikoisinta tässä kuolemanpelossa on se, että se koskee lähinnä muita. Esimerkiksi muutama viikko sitten asuinkaupunkini lähelle iski suuri maanjäristys (+ jälkijäristykset) ja tsunami (saatoitte lukea nettilehdistä), mutta hetkeäkään en pelännyt että "oi ei nyt kuolen", ei, vaikka täälläkin järisi kovin. Mutta auta armias jos en ole kuullut kissani ääntä kahteen tuntiin - se tarkoittaa sitä että se on vähintään kuollut. Muita kohtalotovereita?

Toinen on sitten kaikki pienet rapinat, varjot yms. Jotenkin mielikuvitus lähtee laukkaamaan liian lujaa, ja pelkäänkin sitten taas vaikka mitä. Kerran kipitin kauhuissani karkuun "miestä, joka seurasi hirveän lähellä", kunnes tajusin että se oli vain suuren hupun siluetti näkökentän reunalla. Ikkunasta kuuluu jatkuvasti omituista rapinaa, ja jatkuvasti pelkään että sieltä on tulossa joku öllimölli (vaikken usko yliluonnolliseen... logic, much?).

Tämän lisäksi kaikki kontrolliin liittyvät ajatukset ("jos en ole paikalla, vaikka mitä pahaa voi sattua. Jos itse ajan, ei ole hätää, jos joku muu ajaa, kuolema on varma), sairauksiin (varmaan sanomattakin selvää...) ja oikeastaan mihin tahansa.
Haluaisinkin tietää, olisiko joillakin täällä selviytymiskeinoja? Jonkin verran ehdin psykiatrisen hoitajan kanssa asiasta keskustella, mutta siitä ei jäänyt käteen oikein muuta kuin se että "täytyy vaan antaa olla". Tällä hetkellä "selviytyminen" on vain ahdistumista, jatkuvaa hellojen, hiusrautojen yms tarkistelua ja kovaa pommittamista viesteillä, mainitakseni nyt muutaman. Ja sit kun tarpeeksi ahdistaa niin sit vain omaa ihoa auki, näinhän se menee...

Vinkit (ja vertaistuki) ovat siis erittäin tervetulleita!
I'm a suffer-genius and
Vivi-sex symbol

sirppi
Viestit: 10
Liittynyt: Su 27 Marras 2016, 22:32

Re: Pelot/pelkotilat

ViestiKirjoittaja sirppi » To 01 Joulu 2016, 19:08

Mulla on tuota kuolemanpelkoa. Esimerkkinä, kerran lähetin viestin mun isälle ja kun se ei vastannut (sillä voi kestää joskus) aloin miettimään että nyt se on kuollut. Mä ihan tunsin sen, olin valmistautunut siihen että joku muu perheenjäsen soittaa ja kertoo asian. Näin jo mielessäni kaiken. Ja samaa oon kokenut koirani kohdalla, päähän on tullut ajatus, että nyt kun menen kotiin, se makaa siellä kuolleena (koska se on saanut jonkun kohtauksen tai koska minä unohdin hellan päälle ja kämppä on palanut... :roll: ) ja mä näen senkin ihan selkeänä kuvana pääni sisällä. Yritän vaan ajatella etten oikeasti voi itse vaikuttaa kuolemaan mitenkään- siis jos joku onnettomuus/sairaskohtaus on tullakseen niin se tulee.
Varmistan kotoa lähtiessä tietyt asiat enkä halua erota kenenkään kanssa riidoissa. Se auttaa vähän. Jos olen joskus eronnut ikävissä merkeissä laitan viestiä perään tai soitan ja sanon että oli kuitenkin kiva nähdä, kiitos. Carpe diem on helvetin kulunut toteamus, mutta totta.
Itse pelkään omalla kohdallani ainoastaan kuolemanjälkeistä, toisinaan sitä, että kuolen just nyt kun asiat on kesken..ja toisinaan haluankin kuolla..
Eihän näissä logiikkaa ole tosiaan.
Ja mäkään en usko yliluonnolliseen (kai..) mut pelkään silti kaikkea siihen liittyvää ihan hemmetisti ja välillä sitä miettii liikoja.

Eipä tässä nyt selviytymiskeinoja tullut.. mutta itse en ainakaan ajattelisi asiaa niin et antaa vaan olla. Kyllä noihinkin ajatuksiin varmasti joku "hoitokaava" löytyy, millä saada ajatuksia kasaan ja hillitä niitä.
"pysäyttäkää, pysäyttäkää
levoton mieleni, murtunut sydämeni"

111viisi
Viestit: 2
Liittynyt: Pe 02 Joulu 2016, 21:28

Re: Pelot/pelkotilat

ViestiKirjoittaja 111viisi » La 03 Joulu 2016, 8:40

Kokeile sitkeästi eri lääkityksiä jos ei nykyisestä tarpeeksi apua ja ruokavalio kannattaa tarkistaa myös.itse kärsin pakko- ajatuksista sos.jännittämisestä .

Zaela
Viestit: 23
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 14:42
Paikkakunta: Turku

Re: Pelot/pelkotilat

ViestiKirjoittaja Zaela » Ma 05 Joulu 2016, 14:27

111viisi kirjoitti:Kokeile sitkeästi eri lääkityksiä jos ei nykyisestä tarpeeksi apua ja ruokavalio kannattaa tarkistaa myös.itse kärsin pakko- ajatuksista sos.jännittämisestä .


Ruokavaliona on tällä hetkellä pescovege ruokavalio, Suomessa ollessa enemmän lacto-ovo-painotteinen. Mitä tarkoitat ruokavalion tarkastuksella, ts. miten uskot että ruokavalio vaikuttaa ahdistukseen?

Lääkettä täytyy ehkä muuttaa muutenkin, sillä nykyinen migreenin estolääke ei ole tehokas, mutta venlojen kanssa ei monet lääkkeet sovi yhteen. Kuitenkin lääkitystä ruvetaan muuttamaan vasta Suomeen palatessani, sillä kuitenkin pärjään jotenkuten nykyisellä, enkä halua lähteä lääkekokeiluihin Japanissa, sillä maiden lääkekäytännöt (ja hoitokäytännöt muutenkin) saattavat olla kovinkin erilaiset.

sirppi kirjoitti:Varmistan kotoa lähtiessä tietyt asiat enkä halua erota kenenkään kanssa riidoissa. Se auttaa vähän. Jos olen joskus eronnut ikävissä merkeissä laitan viestiä perään tai soitan ja sanon että oli kuitenkin kiva nähdä, kiitos.


Niin tuttua! Teen saman, enkä myöskään osaa jättää keskustelua "kesken" läheisimpien ihmisten kanssa, vaan se täytyy päättää "kauniisti", esimerkiksi toivottaa hyvät yöt tai vastaavaa, vaikka edellisestä viestistä olisi kulunut jo tunti tai pari. Tässähän on loppujen lopuksi kyse vain omasta mielenrauhasta, eihän esimerkiksi kuollut enää tiedä sitä, mitä viimeisenä asiana on sanottu, kun ei sitä ihmistä sitten enää ole.
I'm a suffer-genius and
Vivi-sex symbol

Palaa sivulle “Ahdistuneisuushäiriöt”