HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Ketipinor

SSRI- ja SNRI-lääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, bentsodiatsepiinit, beetasalpaajat, MAO-estäjät, psykoosilääkkeet, lääkkeiden sivuvaikutukset ym.
Unelias
Viestit: 5
Liittynyt: Ti 28 Helmi 2017, 20:12

Ketipinor

ViestiKirjoittaja Unelias » Ti 28 Helmi 2017, 23:14

Ketipinor

Okei, yritetääs uudestaan.

Ketipinor siis, todella hyvä lääke ollu itselleni. Auttaa ahdistukseen, auttaa nukkumaan. Välillä väsyttää roimasti mutta se tasaantuu päivän aikana melko nopiaa.

Mutta, 1 iso miinus tässä lääkkeessä on. Jos et ole muistanu ottaa pilleriä ja viimeisetä alkaa olla 10-12h aikaa, alkaa hiljalleen ilmetä vierotusoireita. Pahat sellaiset. Vierotusoireet muistuttaa itsellä ahdistusta, alkavaa astmakohtausta, särkyjä ja mitä kaikkea. Ne on aivan sietämättömiä. Ei edes bentsoista tullu vierotusoireita mutta ketipinorista tulee aivan sietämättömät. Joskus kultaisella 90 luvulla tuli syötyä pameja ja xanoreja kun reseptejä sateli ovista ja ikkunoista eikä koukkuun niihin jääny eikä milloinkaan ollu sen kummempia vierotusoireita. Ekaa kertaa elämässäni tajusin mitä on vierotusoireet kun jäi ketipinor pilleri ottamatta. Sen jälkeen kyllä huolehtinu että kaapista löytyy kepsuja aina. Mihinkään en kotoa lähde ilman taskussa olevaa kepsu läpyskää. Se vieroitusolotila on niin jäätävän kaamee kooma.

Mutta niin kauan kun saatavilla kaapissa on kepsuja ja lääkärit niitä kirjottelee, täytyy todeta kuitenkin että se on hyvä lääke...Ainakin itselleni ollu hyvä kun bentsojakaan et saa enää. Punainen kolmio lääkepaketissa tai rauhottavista mainitseminen kun saa nykypäivän tusinalääkärit pakokauhun valtaan.

Miksi sitten syön näitä on taas tarina erikseen. Kaikki alkoi lääkkeestä nimeltä

Cymbalta

Näitä nykypäivän uusia paskoja lääkkeitä mitä tuputetaan bentsojen "tilalle". Hirvein myrkky ikinä. Olosuhteiden pakosta, suostuin cymbalta lääkityksen aloittamaan. Sanoin että näitä samankaltasia on joskus kokeiltu eikä ne toimi minulla. Siitä huolimatta eräs lääkäri puoliväkisin sai ylipuhuttua kokeilemaan. Kadun sitä pillerin nielemistä lopun elämäni. Pääkipu oli 247 sietämätön kun muutaman päivän yritin väkisin sitä lääkettä alottaa. Koko maailma romahti ja kaiken lisäksi tuo pääkipu jolloin totesin että eiköhän tämä kokeilu ollut sitten tässä. Se romahdus ajoi mut tähän pisteeseen. Kärsin nyt siis vakavasta masennuksesta ja kroonisesta kivusta. Erittäin paha yhdistelmä, niin surkeat kortit on jaettu että ei tahdo ulospääsyä löytyä.

Unelias
Viestit: 5
Liittynyt: Ti 28 Helmi 2017, 20:12

Re: Ketipinor

ViestiKirjoittaja Unelias » Ke 01 Maalis 2017, 9:30

Ja miksi suostuin syömään/kokeilemaan lääkettä (cymbaltaa ) copy pasteen linkin ja kirjotuksen tähän joka on todella loistavasti kirjotettu.

Lähteenä : Krooninen kipu ja mieli

Käykö kivusta kärsivälle niin, että vielä masentuukin? Vai onkohan sitä vain masentunut? Vai ovatko masennuksen kriteerit sellaisia, että kivusta kärsivä täyttää ne väistämättä pelkästään kipujensa takia? Kipukroonikot jäävät masennusseulaan jo siksi, että elämää ei voi mitata normiskaalalla, kun kyseessä on kipuelämä.

Ihmiset sietävät vastoinkäymisiä eri tavoin ja selviävät vaikeista tilanteista omilla keinoillaan. Krooninen kipu kuormittaa kuitenkin kaikkia selviytymisen muotoja yli rajojen. On resilienssiä suotu sitten miten paljon tahansa, koville joutuu.

Jos krooninen kipu kestää kuukausia, siitä seuraa väistämättä, että mieli muuttuu alakuloisemmaksi ja toimintaedellytysten kaventuessa hallinnan tunne omaan elämään ohenee. Tämä ei kuitenkaan ole pysyvä ja lopullinen olotila. Jos kipua saadaan hallintaan, voi sen kanssa oppia elämään. Samanlaiseksi elämä ei kuitenkaan enää palaa. On sopeuduttava vallitseviin olosuhteisiin, ja sen myötä moni asia mielessä muuttuu. Asiat saavat uudenlaiset mittasuhteet.

Jatkuvan kivun erilaiset oheisvaikutukset, kuten epätietoisuus taloudellisesta selviytymisestä, ystävyyssuhteiden katkeamiset, univaikeudet, parisuhteen rakoileminen, huoli lasten jaksamisesta, harrastuksista luopuminen tai uhka työpaikan menetyksestä voivat myös olennaisesti vaikuttaa mielialaan.

Tasapainoisinkin henkilö saattaa muuttua alakuloiseksi, jos ystävät ovat jo väsyneet siihen, että tapaamiset peruuntuvat kerta toisensa jälkeen, puoliso ei ymmärrä, miksi koti on koko ajan sotkuinen ja lapset ovat kiukkuisia, kun eivät saa enää kyytiä harrastuksiin.

Positiivinen ja valoisa ihminen voi ahdistua, jos pitkien sairauslomienkaan jälkeen vaikea kiputilanne ei helpota, muut alkavat suhtautua ynseästi poissaoloihin ja esimies kutsuu puheilleen epäillen jatkuvien kipujen olemassaoloa.

Kroonista kipua pyritään aina lääkitsemään, ja kaikista lääkkeistä syntyy sivuvaikutuksia. Toiset ovat herkempiä niitä saamaan kuin toiset. Sivuvaikutuksia on moninaisia, mutta usein lääkkeet väsyttävät tai piristävät liiaksi, heilauttelevat painonhallintaa, hajottavat keskittymistä tai heikentävät muistamista. Mikäli lääkkeestä on kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa, sen käyttöä kannattaa jatkaa. Jos lääke tehoaa kipuun hyvin, mutta sivuvaikutukset ovat liian hankalia, joudutaan lääkitsemään sivuvaikutuksia. Ei ole kipukroonikon elämä helppoa.

Jos kroonista kipua sairastava vaikuttaa masentuneelta, hänellä on siihen kovasti syytäkin. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö hänen kipunsa olisi todellista. Eikä se tarkoita, etteikö myös masennusta tulisi hoitaa. Ja se taas ei tarkoita, etteikö muiden olisi tarpeen hänen elämäänsä kaikin mahdollisin tavoin helpottaa.

Sirpa Tahko

Kirjoittaja on psykologi ja työnohjaaja. Hän kuuluu Suomen Kivuntutkimusyhdistykseen

ja on Suomen Migreeniyhdistyksen puheenjohtaja.



Kroonisen kivun kautta sairastuin vakavahkoon masennukseen, oravanpyörä oli valmis. Vähä jokapuolella tuli rampattua ja terapian sain melko äkkiä aloitettua. Mirtazapiiniä kokeiltiin alussa, ei toimi. Mä en edes muista montaako eri lääkettä sieltä täältä käskettiin kokeilemaan ja tulos aina sama. Ei toimi. Kunnes löyty Voxra+ketipinor yhdistelmä olin vain melkeen vuoden jo tässä vaiheessa sairastanu masennustakin. Yritin myös osastohoitoon päästä kun mietin että juoksenko junan alle kun valvottuja vuorokausia yhtä kyytiä oli noin 5pv ja pelkäsin kaikkea mitä näky ja mitä ei näkyny. Tai luulin näkeväni. Tämä oli vielä aikaa ennen voxra ja kepsujen aloittelua. Se oli vuoden verran henkiinjäämiskamppailua. Liian moni ois jääny suremaan, omat lapset/avopuoliso jos olisin helpomman tien valinnu mutta se tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta pahimpaan aikaan kun ahdistus oli jotain jäätävää. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan vielä. Kroonisen kivun ja masennuksen kanssa ja kaikkialta vain hoetaan että sen kanssa täytyy oppia elämään mikä tuottaa mulle melkoisesti vaikeuksia. Ei tämän kanssa opi tai nyt ainakin tuntuu edelleen siltä.

Unelias
Viestit: 5
Liittynyt: Ti 28 Helmi 2017, 20:12

Re: Ketipinor

ViestiKirjoittaja Unelias » Ke 01 Maalis 2017, 9:49

Bentsoja ei ole kokeiltu näiden nykypäiväpaska lääkkeiden ansiosta mutta entuudestaan tutut lääkkeet tiedän toimiviksi. Ei vaan niin. Paras on ollu kun kipujen takia hakeuduin päivystykseen kun päivystävä lääkäri haukkui mut lääkeriippuvaiseksi kaikkien kuullen. Nyt ois aika jo jarruttaa näitä srni mitälie paskalääkkeitä ja vanhat keinot käyttöön. Lääkärit sais oikeasti laittaa valoja päälle. Oon törmänny tässä niin kivoihin kuin myös täysin umpisurkeisiin lääkäreihin varsinki tämä narkkariksi syyttelevä. Hienoa toimintaa. Muutamaan vuoteen en oo edes kännejä ottanu. Koska kipulääkitys, päälääkitys niin ei tee mieli ylimääräsiä saatikka sitte näiden lisäksi jotain krapuloita ei ei. Lääketiede kun on tuonu saataville upeita lääkkeitä joita ei uskalleta käyttää ja määrätä niin tässä kohtaa on menty perse edellä puuhun ja pahasti.

Palaa sivulle “Lääkkeet”