HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Diagnosoinnin vaikeus

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
Vaeltaja
Viestit: 6
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 22:53

Diagnosoinnin vaikeus

ViestiKirjoittaja Vaeltaja » Pe 21 Loka 2016, 8:53

Kuinka pitkiä tutkimuksia teille on tehty ennen diagnoosia? Millaisia tutkimuksia? Minust tuntuu että nämä tutkimukset vaan jatkuu ja jatkuu, mikä on sinänsä hyvä asia, jotta ei ainakaan lyödä diagnooseja mututuntumalla.

Omat tutkimukset alkaneet toukokuussa, ja eilen saimme valmiiksi skid II -testin. Tuloksena kirkkain pistein epävakaa persoonallisuus. Psykiatri tekee siitä diagnoosin epävakaa persoonallisuushäiriö. Edelleen on auki kaksisuuntainen mielialahäiriö, näissä kahdessa paljon samanlaisia piirteitä, mutta eivät sulje toisiaan pois.

Kaksisuuntaisen diagnosointia varten on tehty mm. Elämänkaari ja piirretty siihen jana, jossa näkyy ylä-ja alamäet, sekä tietysti haastatteluja ja voinnin seurantaa.

Aiemmin on diagnosoitu 20 vuotta sitten vakava masennus. Ja sen diagnoosin varassa on pysristelty parikymmentä vuotta. Takana mm. 5,5 vuotta psykoterapiaa. Mikään ei ole koskaan auttanut, ja aina on ollut sukset ristissä työyhteisössä tai kaveriporukassa, vihdoin sillä on nimi ja voin lopettaa itseni mollaamisen.

Epävakaa bibo :shock:

haitula
Viestit: 59
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:26

Re: Diagnosoinnin vaikeus

ViestiKirjoittaja haitula » Pe 21 Loka 2016, 23:38

Minulla vain masennusdiagnoosi mt-puolelta. Se lätkäistiin alunperinkin aika pienellä, ja sen jälkeen "uusinnat" on olleet vielä itsestäänselvempiä. Muita mahdollisuuksia ei ole sitten tutkittukaan. Itse olen kyllä aika satavarma että lisäksi on joko epävakaa persoonallisuushäiriö tai lievä bipo (ei manialla vaan lievällä hypomanialla), ellei peräti molemmat. Mutta en tiedä miten tuota epävakaata esim. pystyy luotettavasti enää diagnosoimaankaan, kun olen jo keski-ikäinen ja oppinut "selviämään" luonnevikojeni kanssa. Epävakaastahan sanotaan että se lievenee iän myötä. Lisäksi, olen jo sairaseläkkeellä, niin en tiedä onko kenelläkään kiinnostustakaan selvittää asioita enää sen tarkemmin...

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”