HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Persoonallisuushäiriöt

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
haitula
Viestit: 59
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:26

Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja haitula » Pe 16 Syys 2016, 5:41

Oli täällä ainakin joku jolla on persoonallisuushäiriödiagnoosi.

Minua kiinnostaisi erityisesti epävakaa persoonallisuushäiriö: Miten se ilmenee sinulla? Miten tulet sen kanssa toimeen? Oletko oppinut jotain selviytymistaktiikoita? Onko oireet lieventyneet iän myötä?

jennnajanica
Viestit: 7
Liittynyt: Ma 19 Syys 2016, 14:52
Paikkakunta: Heinola

Re: Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja jennnajanica » Ma 19 Syys 2016, 14:57

Täällä on yksi epävakaa :l

tunnevammainen
Viestit: 22
Liittynyt: La 24 Syys 2016, 19:15

Re: Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja tunnevammainen » La 24 Syys 2016, 21:58

Mulla on diagnosoitu tunne-elämältä epävakaa persoonallisuus. Selkeiten ilmenee ihmissuhteissa, lisäks jos oon suht hyvällä tuulella, ni tapahtupa mitä tahansa huonoo - esim. putoo kynä tai jotain - ni se hyvä fiilis menee siinä mukana ja saattaa mennä hermotki jollon en itteeni kauheen hyvin hallitse. Onhan näitä muitaki, mut noi on ne huomattavimmat.

Toimeen on vaikee tulla ja selviytymiseen en oo löytäny mitään keinoa... Tää tuntuu vaan pahenevan samaan tahtiin ku masennuski ja sit kuitenki oon niin nuori "aikuinen" ni on mahotonta sanoo lieventymisestä mitään.
Pessimisti ei pety.

Linda
Viestit: 3
Liittynyt: Ma 26 Syys 2016, 23:53

Re: Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja Linda » Ti 27 Syys 2016, 0:01

Mulla on toistaseks diagnosoitu vaan impulsiivinen epävakaa pershärö (jos nyt siis puhutaan pelkistä pershäröistä...). Aika vaikee sen kanssa on elää. Nyt oon tosin välttyny yli puol vuotta putkalta ja päivystykseltä, että kai tällä hetkellä menee ihan kivasti. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että ainakin impulsiivinen tarvii välttämättä sen oman tilan ja oman hiljaisuuden ja rauhan. Ite jouduin eron jäljiltä muuttamaan tilapäisesti vanhempien luokse, missä mulla tosin oma kaksio, mutta mutsi on siivoushullu eikä ymmärrä sitä, että mä en kuole siihen yhteen riisiin siellä lattialla, vaan todennäkösemmin se kuolee siihen, että se tarpeeks kauan hinkkaa imurilla sitä lattiaa. Mitään yliherkkyyksiä mulla ei ehditty diagnosoimaan missään vaiheessa, kun omin päin ilmotin psykalle, että tää oli vähän niin kun tässä...

Avatar
prinsessa_leia
Viestit: 4
Liittynyt: La 17 Syys 2016, 9:45

Re: Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja prinsessa_leia » Ti 05 Joulu 2017, 11:39

Itselläni kaksiuuntainen mielialahäiriö on ollut epäilynä jo kaksi vuotta. Iso osa oireista sopi/sopii, mutta taas osa ei (ainakaan minun mielestäni). Lopetin sitten lääkityksen (Lamictal, 200mg/päivä) vähän kuin seinään, jonka jälkeen ei tullut mitään suurta romahdusta. Ja tiedän, lääkkeiden lopettaminen, varsinkin omatoimisesti, ja vielä täysi poisjättäminen ei ole suositeltavaa, mutta omakohtaisesti tuntui että lääke ei auttanut. Tai auttoi melkeinpä liikaa, sillä vaikka en ollut vakavasti masentunut, en myöskään tuntenut sitä Oikeaa Iloakaan ikinä.

Lääkkeiden lopettamisen jälkeen, kun olo suunnastaan parani, aloin miettimään diagnoosiani. Vaikka kaksisuuntaista ei oltu ikinä "lyöty lukkoon" olin jo ns. omaksunut sen, että "Minulla on kaksisuuntainen". Kun oloni parani ja aloin tuntemaan Iloa, Surua, Rohkeutta ja Rakkautta, eli niitä tunteita jotka Lamictal oli ns. piilottanut niin samalla myös nousi uusia "demoneja". Vaikka olen tiedostanut nämä demonit, en pitänyt niitä minään.
"Oon aina ajatellu näin niin ehkä mä vaan oon tällänen" -ajatustapa on kulkenut mukana.

*Henkilö X ei vastaa puheluuni*
- Se vihaa mua, se inhoaa mua, oon muutenkin huono tyttöystävä ja ihminen, se on jonkun muun kanssa, se ei rakasta mua.
*Henkilö X vastaa viimein ja syy miksi ei kerinnyt vastata on looginen*
- Oon huono, miks edes ajattelin noin, tääkin oli mun syytä, oon huono ihminen kun ajattelin noin.

Normaalia? Not.
Tuokin on vain yksi monesta esimerkistä, jolloin tunteiden sääteleminen ja oma käsitys itsestäni lähtee lapasesta. Kaikki muutkin 'epävakaan persoonallisuushäiriön' oireet täyttyy, osa vahvemmin kuin toiset. Diagnoosia en koskaan ole saanut, johtuen siitä että olen 20 vuotias ja suuri osa kaikesta paskasta (itsemurhayritykset, osastoreissut tms.) ovat tapahtuneet tässä neljän vuoden aikana.

Vaikka sitä ei paperilla lue, minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Virallinen diagnoosi: Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Oma diagnoosi, epävirallinen: Epävakaa persoonallisuushäiriö

Avatar
Piip
Viestit: 42
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 19:20

Re: Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja Piip » To 11 Tammi 2018, 19:35

Minulla on diagnisoitu skitsoidi mielialahäiriö. Vältän ihmisjoukkoja , ihmisiä ja viihdyn yksin asunnossani.

Zze
Viestit: 15
Liittynyt: Su 17 Kesä 2018, 7:08

Re: Persoonallisuushäiriöt

ViestiKirjoittaja Zze » Su 24 Kesä 2018, 6:35

Minulla on tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö kaksisuuntaisen ja parin muun mt-diagnoosin lisäksi.

Mulla selkeät erot kaksisuuntaisen ja epävakaan oireilussa. Kaksisuuntaisessa mun mielialavaihtelut on pitkäkestoisempia, kun taas epävakaassa päivittäisiä. Ja epävakaassa liittyvät aina jollain tavalla tunnesäätelyyn, kun taas kaksisuuntaisessa selkeämmin hauskaa hypoa tai lamaannuttavaa masennusta (vaikka toki epävakaakin masennusta aiheuttaa monille).

Epävakaa näkyy mulla epävarmuutena, raivokohtauksina, kyvyttömyytenä puolustaa itseäni, tapana suurennella vastoinkäymisiä ja pitää niitä ylitsepääsemättöminä sekä kyvyttömyytenä säädellä tunteita.

Esimerkkeinä, joku ei vastaa puheluuni, niin heti tulee tunne että se on suuttunut mulle jostain tai ei halua olla kanssani tekemisissä.
Tai keskustelussa tulee väärinymmärrys, tai en osaa ilmaista itseäni, tämä vaivaa minua vuosikausia ja katkeroidun.
Jokin menee vikaan, vaikka vain pienikin asia (paita jonka haluan laittaa päälle, sottaan sen aamulla hammastahnaan) hermot menee välittömästi.
En osaa keskustelussa välttämättä olla niin sanotusti ajantasalla, ja jos joku hyökkää sanallisesti kimpuuni tai syyttää minua jostain, en osaa puolustautua tai selittää.

Olen käynyt DKT:n (dialektinen käyttäytymisterapia). Omalla psy.polilla se kesti vuoden verran. Siitä on ollut todella paljon apua, ja käytökseni sekä tunteiden säätely ja vuorovaikutustaidot ovat parantuneet huomattavasti.

Nykyisin tulen suhteellisen hyvin toimeen epävakaan kanssa, isommat ongelmat tulee kaksisuuntaisesta. Mutta tunne-elämän vaikeutta kyllä ilmenee ajoittain, silloin koitan käyttää DKT:ssä opeteltuja taitoja. Esimerkiksi, tilanne jossa olet epävarma oletko mokannut/onko joku sinulle vihainen yms. Käytän taitoa, tsekkaa faktat. Mitä on oikeasti tapahtunut, mikä on oman mielen suurentelua asiasta? Mikä on tunne mitä se minussa herättää? Onko tunne ongelmaan nähden oikea? Mitä ajatuksia se herättää minussa? Mitkä ovat vaihtoehtoni asian suhteen? Miten toimin? Jos esimerkiksi luulen jonkun olevan minulle vihainen ja päätän ottaa asian esille, mietin etukäteen vaihtoehtoja mitä siitä voi seurata. Mitä toinen vastaa, ja mihin se voi johtaa. Yleensä jo pelkästään nämä auttavat ja saavat ongelman asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin. Toivottavasti selostuksesta oli jotain apua :)

Jos on mahdollisuus päästä DKT- hoitoon, niin suosittelen vahvasti!

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”