HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Koulukiusauksen uhrit

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
Vieras

Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja Vieras » Su 11 Syys 2016, 22:41

Oletteko joutuneet koulukiusatuiksi? Aiheuttiko tai pahensiko se mielenterveysongelmiasi?

hiljaisuudenvankina
Viestit: 27
Liittynyt: Ke 21 Syys 2016, 11:19

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja hiljaisuudenvankina » Ke 21 Syys 2016, 11:29

Kyllä kiusattiin 7.lk. Se vissiin oli huomattu, mutta valehtelin luokanvalvojalle, en usko että meni läpi. Tuohon aikaan oli maailman paras rehtori joka koitti puuttua asiaan. Ei ollut kuitenkaan helppoa... Ei ne vaan tajunneet.

En ymmärrä miksi käskettiin pyytämään anteeksi, eihän se ole oikein... Ei voi pakottaa pyytämään anteeksi.
elamahiljaisuudessa.blogspot.fi

uponnut
Viestit: 1
Liittynyt: Ke 21 Syys 2016, 21:38

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja uponnut » Ke 21 Syys 2016, 22:18

Kyllä vaan, koulukiusaus alkoi ala-asteelta. Enimmäkseen haukkumista ja tönimistä. Haukkuminen oli henkisesti tosi raskasta ja kukaan ei puuttunut koulukiusaamiseeni vaikka siitä yritin kertoa opettajille ja vanhemmille, kukaan ei uskonut/välittänyt. Joskus oli niin raskasta etten uskaltanut mennä edes kouluun vaan jäin koulumatkalla läheiseen metsään nukkumaan.

Onnekseni minut ylä-asteelle siirryttäessä siirrettiin erityiskouluun jolloin hetkeksi sain muutaman kaverin, muut tosin kiusasivat.
Ylä-asteella kiusaaminen oli raskaampaa jolloin hukutin suruni juomiseen ja pyörin itseäni vanhempien ihmisten seurassa (joilta ala-ikäisenä sain juotavat ja tupakat)
Silloin tällöin nähny koulukiusaajiani (ei tietenkään moikata tms) jolloin kolahtaa kroppaan se painava paha olo, ja on pakko päästä piiloon.

Vieläkin yli kolmekymppisenä en pääse eroon heistä, mielessäni pyörii oma kokemus koulukiusaamisesta, ja kun siihen ei puututtu. Se ahdistaa, se tunne, se seuraa mua aina. Vielä unissakin.
En usko että koskaan tulevat pyytämään anteeksi.
Jos tulisivat, en varmaan enää pystyisi antamaan anteeksi.

Nyt oon täysin kaveriton, melkein eristyksissä muista ihmisistä, en luota ihmisiin, en ota kontaktia, en pysty tekemään töitä. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja tunnesyöminen suruun ja yksinäisyyteen joka on saanut mut ylipainoiseksi, itsetunto hävinnyt.

Käyn sairaanhoitsun juttusil, mut seki taas tyssäs kun luotto hoitsu muutti muualle ja en saa nyt kunnon kontaktia uuteen hoitsuun ollenkaan.

Outolintu16
Viestit: 19
Liittynyt: La 08 Loka 2016, 14:15
Paikkakunta: kymenlaakso

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja Outolintu16 » La 08 Loka 2016, 14:37

Hei.
Ikävä kuulla, ja lukea kiusamniskokemuksista.
Itseäni kiusattiin 7-luokalla marraskuusta maaliskuuhun. Yksi poika kiusasi toista ja minut vedettiin siihen mukaan. Luokan pojilla oli sellaista "inside läppää", että minulla ja sillä kiusatulla pojalla olis jotakin meneillään, ja että minulla olis jokin tauti, jonka sais jos tulee liian lähelle. Minua nimiteltiin opettajien kuullenkin muutamassa luokassa, mutta asiaan ei reagoitu.
Onneksi matikan opettajani meni puhumaan asiasta luokanvalvojalle sen jälkeen kun minua oli matikan tunnilla heitelty kynillä ja pyyhekumin palasilla (joihin ei sen jälkeen suostuttu koskemaan). Luokanvalvojani tuli sitten muutaman tunnin jälkeen juttelemaan aiheesta. Pojat (nimittelijä että kiusattu joka oli myös nimitellyt minua) pyysivät minulta anteeksi. Luokanvalvojani veti kuitenkin minut sivummalle ja kysyi mistä se alkoi. Vastasin siihen, etten tiedä, ja hän (luokanvalvoja) sanoi sitten, että se on loppuun käsitelty.
Nyt pari vuotta myöhemmin olen käynyt miettimään, millaisella äänen sävyllä luokanvalvojani sen sanoi. Olinko tehnyt jotain? Okei, olin huutanut kerran kiusaajan perään että hänellä itsellään on rutto.
Asian pitäisi olla loppuun käsitelty, mutta totuus on, etten ole vieläkään päässyt asiasta kokonaan yli. Vain lähimmät ystäväni huomasivat kiusaamisen, - eivät muut luokkalaiseni.
Toivottavasti saan itsetuntoni rakennettua uudestaan (nykyään se voi romahtaa kuin korttitalo ihan pienistäkin asioista).

Anteeksi pitkä viesti. Asiasta tietäjiä on vaan niin vähän.
All I want to do
is be more like me
and less like you

F25.9

Sub
Viestit: 1
Liittynyt: Ma 10 Loka 2016, 22:46

Keski-iän ylittänyt

ViestiKirjoittaja Sub » Ma 10 Loka 2016, 23:06

Ala-asteella alkoi ja jatkui armeijaan asti, yläasteella kuitenkin rajuinta. Minusta jotenkin henkii helpon kiusattavan hahmo joka herättää useimmissa kiusaajan. Enimmäkseen se oli henkistä: lähinnä luokan tytöt haukkuivat rajusti ja muutama koulun pojista saattoi lyödä tai töniä. Mutta pahinta oli just se kun minut suljettiin kaikesta ulkopuolelle, onneksi luokallani oli yksi poika (jonkun verran myös kiusattu) jonka kanssa oltiin kavereita.

Kotitaloustunnit oli painajaista kun jouduin olla tekemisissä heidän kanssa ruoanlaitossa. Tunnit oli yläasteella kaksi viimeisintä ja jossain vaiheessa lähdin kotiin jo ennen tunteja. Huomasin että aivan kuin en olisikaan ollut poissa, kukaan ei noteerannut mitään..?! Sen jälkeen en enää kotitaloustunnille mennyt, eikä siitä jostain syystä tullut edes poissaolomerkintää(!), kutonen taisi olla todistuksessa. Oon miettinyt syytä ja veikannut että opettaja ehkä näki tilanteen ja antoi armon käydä, KIITOS hänelle :)

En koskaan sanonut kellekään kiusaamisista ja voin sanoa että kouluaika oli kuin vankila-aikaa johon oli vaan ihan pakko mennä aina ottamaan turpiinsa.

En ole koulun jälkeen ikinä käynyt missään ravintoloissa tai baareissa (en käytä mitään päihteitä) koska "samat kiusaajat" niissä istuu, nyt olen vapaa heistä :) :) :)
Sinänsä vaan vähän ärsyttää kun ajan nyt taksia ja taas ne "samat kiusaajat" istuu mun kyysissä :( Oon huomannut että ei oo ollenkaan mun ammatti mutta mihin sitä enää siitä pääsis!

On tullut kaikenlaisia lähinnä hermostollisia vaivoja joita on tutkittukin mutta ei löydy syytä. Ei ollut kotonakaan helppoa, isäni oli väkivaltainen äitiä kohtaan ja se "kotipainajainen" kaiken lisäksi vielä raastoi sosiaalisia taitoja joten nyt oon aika onneton seurassa.

Kupariperhonen
Viestit: 18
Liittynyt: Ti 04 Loka 2016, 23:22

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja Kupariperhonen » Ma 10 Loka 2016, 23:53

Mun kiusaaminen oli aluksi sellaista aika hiljaista kiusaamista, enkä ehkä silloin tajunnutkaan, että mua nimenomaan kiusattiin. Tuntui vain tosi pahalta, kun viidennellä luokalla ala-asteella kaverit (se hyväkin, päiväkodista asti ollut paras ystävä) alkoivat systemaattisesti jättää välitunneilla yksin. Meidän luokan tytöt oli jakaantuneet kahteen porukkaan, ja muistan edelleen miten kamalalta se tuntui, kun nämä porukat sitten keskenään väittelivät siitä, kumpi hengaisi mun kanssani. Se päättyi aina niin, ettei kumpikaan ryhmä halunnut viettää aikaa mun seurassa ja jäin yksin. Opettajat eivät koskaan tulleet kysymään, että miksi aikaisemmin sosiaalinen ja kavereiden kanssa liikkunut lapsi yhtäkkiä vietti kaikki välitunnit ilman seuraa.

Yläasteella alkoi sitten se näkyvämpi kiusaaminen - muutimme pikkupaikkakunnalle, jossa kaikki tunsivat toisensa. Mulla on erikoinen sukunimi, josta on helppo vääntää vaikka mitä, ja ylipainoisena, lievästi edelleen masentuneena ja syrjäänvetäytyvänä teininä olin helppo kohde. Sain kuulla nimestäni jatkuvasti sellaisiltakin ihmisiltä joita en tuntenut. Ohimennen vain sanottiin, että hei [tähänjokueiniinhauskaväännös]. Kaikki silloiset muutamat kaverini olivat rinnakkaisluokilla, joten ryhmätöissä opettajan piti yleensä väkisin laittaa mut johonkin porukkaan mukaan. Olin aluksi aktiivinen tunneilla ja viittasin paljon, mutta puhuin hiljaa, ja yläasteen puolivälin jälkeen taisi alkaa se sellainen ääneni matkiminen. Aina kun viittasin ja vastasin, niin luokan perältä kuului matkimista ja naurua - ja tämä oli musta ehkä pahinta, koska se sai mut ihan äärimmäisen epävarmaksi ja lakkasin viittaamasta tunneilla.

Yritin kerran kertoa äidinkielenopettajalle etten mitenkään pysty pitämään esitelmää luokan edessä, koska mua kiusataan - ja opettaja vastasi, että pystyt ihan hyvin pitämään esitelmän, kun uskalsit kertoa kiusaamisestakin opettajalle. Siis mitä ihmettä. Onneksi meidän kemianopettaja, sellainen tosi tarkkaavainen ja fiksu vanha mies, sitten jossakin vaiheessa huomasi tämän ja puuttui asiaan.

Marissa82
Viestit: 23
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 13:33

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja Marissa82 » Ke 12 Loka 2016, 12:53

Mulla oli peruskoulun loppupuolella sellaista selän takana puhumista, herjaamista ja nauramista. Tämä teki musta vainoharhaisen ja varmaan osaltaan aiheutti jonkintasoista psykoottisuutta. Tosi ahdistavaa oli aina arvailla että puhuuko ne musta oikeasti vain kuvittelenko. Ihan samanlaista kuin kotona kun sain koko ajan kuunnella miten toinen vanhempi syyllisti mua kaikesta ja olin kaikilla tavoilla vääränlainen. Tämä kiusaaminen on varmaan jättänyt kaikista pahimmat arvet, tai melkein ainakin ja ilman sitä olisin varmasti paljon paremmassa kunnossa. Ehkä jollain tavalla edes kiinni normaalielämässä. Nyt olen aika syrjäytynyt. Kuinkahan monta entistä koulukiusattua syrjäytynyttä ihmistä meillä on tässäkin maassa? Ehkä pitäisi katsoa kokonaiskuvaa eikä aina syyllistää sitä yksilöä niin kuin nyt tehdään. Eli miettiä mistä ne syyt siihen syrjäytymiseen tai pahoinvointiin johtuu. Yleensä ne ei johdu ihmisen omasta päästä vaan ympäristöstä.

randy123
Viestit: 2
Liittynyt: To 13 Loka 2016, 18:12

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja randy123 » To 13 Loka 2016, 19:40

No juu, paitsi että minua kiusasi opettaja!
Ensimmäiseltä luokalta neljänteen. Viidennellä luokalla saatiin uusi luokanvalvoja, nuori mies, ja kaikki muuttui.
Minua ei siis kiusanneet oppilaat, se oli tämä kauhea vanha eukko! Olen aina ollut erilainen. Olen hyvin voimakastahtoinen ja oikeudenmukainen. En ollut mikään pieni ja söpö vaan ikäisekseni pitkä, pisin luokallani monta vuotta. Jostain syystä tuo eukko iski silmänsä juuri minuun. Minulla on huono matikkapää, ja sekös innosti eukkoa! Osaamattomuuttani esiteltiin kuin parasta komediaa koko luokan edessä. Opettaja innosti luokkaa nauramaan. Harva se päivä sain jäädä jälki-istuntoon. Syynä milloin mikäkin. En kuunnellut tunnilla. En osannut laskuja. Milloin mitäkin. Pääasia että sai jättää minut seisomaan koulun käytävälle tunniksi, opettajien huoneen oven taakse.
Ope keksi minulle nimityksiä, heitteli ilkeitä kommentteja ja nautti kun sai luokan nauramaan. Se oli hirveää. Kotona jo oli tosi huonot olot, sitten vielä koulussa tätä. Ensimmäisen kerran harkitsin itsemurhaa 7-vuotiaana.
Ihme kyllä minulla kuitenkin oli kavereita, eikä minua kiusattu vaikka opettajan mukana naurettiinkin. Se ei jotenkin minua satuttanut, eukon ilkeily kyllä sitäkin enemmän. Ei ollut kotona turvallista aikuista, eikä ollut koulussakaan. Tämä oli omiaan sairastuttamaan minua jo pienestä pitäen.
Olen kuitenkin saanut tai kasvattanut todella voimakkaan sisun. Sen avulla olen pyrkinyt ja päässyt eteenpäin, hyvin monien karikoitten kautta kuitenkin. Sisusta en ole koskaan luopunut enkä luovu. Kieltäydyn uskomasta että olen tippaakaan huonompi ihminen kuin kukaan muukaan.
Psykologini on sanonut, että olen harvinaisen vahva kun olen siitä kaikesta selvinnyt mistä olen. En ole alkoholisti enkä rikollinen enkä narkomaani. Kaksi lasta yksin kasvattanut kunnon kansalaisiksi.
Olen aina ollut se erilainen, kirahvi muurahaispesässä. Nuorena se teki kipeää, enää ei. Olen oppinut olemaan tyytyväinen itseeni. Olen minä ja ihan hyvä tyyppi :) Niin muuten sinäkin! :)

Kata
Viestit: 13
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 19:29

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja Kata » Su 16 Loka 2016, 12:48

Koulukiusaaminen alkoi nelosella, kun minusta lähetettiin perätön lesbojuoru. Kaikki ihmiset katos mun ympäriltä ja lopulta alko henkinen kiusaaminen. Haukkumista, syrjintää, juoruilua, syyttelyä, huutelua, supinaa ja nauramista. Lopulta heiteltiin kivillä ja tehtiin ilkivaltaa, kuten puhkottiin pyöränkumit ja pöllittiin kypärä yms. Ja pahinta mahdollista oli ettei aikuiset puuttunu ollenkaan. Koulussa sanottiin vaan et "älä välitä ni ei ne jaksa" ja kotona syytettiin mua sanoen "ei ne sua syyttä suotta kiusaa". Ja tää juoru seuraa mua vielä näin 7v myöhemminkin kun yritän saada ystäviä tai tukea yhtään keltään.

aaab

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja aaab » Ma 17 Loka 2016, 10:59

Minua on koulukiusattu ja uskon sen vaikuttavan edelleen minuun. Toisaalta saatan kuitenkin vähätellä sitä kun saattaa verrata siihen mitä muut ovat joutuneet kokemaan. Olen kohta käynyt terapiaa sen aikaa, että kelan tuki kohta loppuu. Tuntuu, ettei ole päässyt terapiassakaan käsittelemään esim. juuri koulukiusausta. Onko teillä kokemuksia millainen kiusaamisen käsittely on teitä hyödyttänyt?

Ala-asteella tapahtuvasta kiusaamisesta en muista paljoa, varsinkaan ensimmäisiltä luokilta. Ensimmäisen luokan alun päiväkirjamerkinnät kertovat surullisesti, että "mua kiusattiin koulussa koko päivä".
Ala-asteella kiusaaminen taisi vaihdella eri luokilla, välillä saatettiin olla kavereita, mutta välillä jätettiin yksin, nimiteltiin, vähäteltiin. Myös naapurustossa saattoi olla sellainen asetelma, että minä vastaan muut lapset.

Joskus ala-asteella puhuin vanhemmille, jotka sanoivat vain "älä välitä". Ala-asteen ruokajonossa opettaja joskus sanoi, että minun kannattaisi ehkä mennä kuraattorille juttelemaan. Erikoinen paikka ottaa asia puheeksi, eikä hän asiasta enempää puhunut.
Kerran luokassa selvitettiin asiaa kun minua kiusattiin yhdellä luokan epäsuositulla pojalla, että me oltaisiin pari. Kun siitä puhuttiin ehkä yleisellä tasolla tosin niin minua itketti, yritin sen toki piilottaa, kuten aina. Siitä itkemisestä sain tunnin jälkeen taas halveksivaa kommenttia.

Yläasteella oli enimmäkseen halveksimista ja syrjäänjättöä. Rinnakkaisluokkalaisilta myös ivasanoja. Eräällä valinnaisaineen tunnilla ylpeillen puhuttiin siitä, miten eri tavoin ihmiset ovat minua kiusanneet.

Minulle kiusaaminen on luultavasti aiheuttanut syvälle juurtuneen arvottomuuden tunteen, mikä vaikeuttaa elämää monin tavoin. Jätän myös tunteeni sisälle, sillä olen oppinut ettei tunteita kannata näyttää jos ei halua tulla lisää satutetuksi.

Vaeltaja
Viestit: 6
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 22:53

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja Vaeltaja » Pe 21 Loka 2016, 11:57

Minua kiusattiin lapsena jo perhepäivähoidossa hoitajan ja hänen omien lastensa toimesta. Jätettiin neljä vuotias tahallaan hissiin, syytettiin kaikesta, esimerkiksi tavaroiden hajottamisesta vaikka toiset tahallaan hajottaneet.

Koulussa olin helppo uhri, kiusaaminen alkoi kolmannella ja jatkui koko peruskoulun. Kiusaamista tapahtui myös koulun ulkopuolella koko asuinympäristössä.

Haluan antaa ison halauksen kaikille kiusaamisen uhreille!

rride
Viestit: 24
Liittynyt: Ti 30 Touko 2017, 14:10

Re: Koulukiusauksen uhrit

ViestiKirjoittaja rride » Ti 30 Touko 2017, 15:17

Mua kiusattiin ala-asteen toiselta luokalta alkaen aina ammattiopiston toiselle vuodelle asti. Sekä fyysistä että henkistä.. kaikenmaailman potkimista, lyömistä, tönimistä, haukkumista, vessaan sulkemista ja käsisuihkulla kastelemista. Kyllä se hetkeks lakkas yläasteella, kun menin vetämään yhtä idioottia turpaan ja sanomaan pari valittua sanaa. Ei opettajia, saatika rehtoria kiinnostanu yhtään. Ei ne ees uskonu että meidän koulussa vois tällasta tapahtua. Aina sitä vähäteltiin, kun kävin tapahtuneista kertomassa. Niin uskomatonta kun se voikin olla, ei mua uskottu vaikka menin läpimärkänä opettajanhuoneeseen ja kerroin totuuden. Täyttä helvettiä elämä kyllä oli siihen viimeseen kiusaamispäivään asti, kun ei saanu olla hetkeäkään rauhassa. Musta levitettiin juoruja netissäkin. On kyllä jättäny kiitettävän suuret, elämänmittaset jäljet.

Multa ei oo kukaan pyytäny anteeksi, enkä ole heitä nähnyt.

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”