HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Kiusaajana oma siskoni!

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
Hilma34
Viestit: 1
Liittynyt: Ke 16 Marras 2016, 13:19

Kiusaajana oma siskoni!

ViestiKirjoittaja Hilma34 » Ke 16 Marras 2016, 14:55

Siskoni on minulle erittäin rakas ja läheinen. Aikuisiällä sairastuin masennukseen ja nyt terapiassa käyty läpi lapsuuttani ja perhesuhteita. Olen aina sanonut että minulla on ollut hyvä lapsuus. Rakastavat vanhemmat, 4 isosiskoa, ei alkoholi, ei väkivaltaa, hyvin kannattava maatila isällä päivätyö ja paljon eläinystäviä.
Kaikki on siis ollut hyvin!
Pienenä olin hyvin ujo ja rauhallinen. Vanhemmillani oli kädet täynnä maatilantöitä, isosiskoni muuttivat pois kotoa koulun perassä. Enää ei ollut kotona kun minä ja 3 vuotta vanhempi siskoni.
Siskoni oli erittäin kova luonteinen, hän sai usein huutamalla ja räyhäämällä tahtonsa läpi.
Muistan miten kotityöt jaettiin meidän kesken. Minulla oli aina olevinaan vähemmän siivottavaa kuin siskolla. Joten jouduin tekemään osan hänenkin töistään.
Koska nukuin äidin ja isän keskessä melkein yläasteelle asti en tarvinnut isoa tilaa jaetusta huoneestamme.
Muistan kun oli 3lk ja 4lk:n välinen kesä. Pikkukylän lapset järjesti diskon ja siskoni ei saanut sinne mennä ilman minua. Siskolleni se sopi. Hän lainasi minulle vaatteita ja laittoi minut nätiksi. Olin todella iloinen ja onnellinen. Lähdettii pyörillä diskoon. Diskon pihassa siskoni sanoi "sinä et tule sisälle! Sinä odotat ulkona rappusilla!"
Muistan miten se sattui minuun! Jäin pihalle istumaan. Odotin ja mietin mitä teen! Päätin että pakko minun on sisään päästävä eikä siskoni minua määrää. Menin sisälle! Siskoni näki minut alkoi hirveä huuto ja haukkuminen. Lähdin nopeasti pois ja ajoin pyörällä kotii. Isäni kysyi kotiin päästyäni miksi tulin niin aikaisen kotiin.
En kertonut vaan menin sänkyyni itkemään. Isä tuli perässä ja tentasi mikä on. Lopulta kerroin mutta en kaikkea.
Isäni lähti suutuspäissään hakemaan siskoni pois diskosta. Diskosta jossa oli kaikki kylän lapset ja siskoni ihastus.
Siskoni oli minulle todella vihainen. Olin hänen mielestään rällikello jolle ei kannata kertoa mitään. Sen hän myös kertoi kylän lapsille.

Muistan kerran kuin tulin kania syöttämästä. Pihalla oli 5 kylän lasta, siskoni ja hänen ihastuksensa. Siskoni sanoi näille ettei minun kanssani kannata olla, olen rällikello!
Silloin päätin etten kerro enää mitään kenellelkään. Näytän että minuun voi luottaa!!! Kun minulle tule kavereita siskoni vei heidät ja sanou ettei minun kanssani kannata olla.

Muistan miten jouluna saatiin paljon lahjoja. Sain ratsastusliivin. Huomasin miten siskoni ilme muuttui koska hän halusi sellaisen. Minä miessäni toivoin että siskon paketista löytyisi sama ja onneks löytyi.

Muistan kun tuli seurakunnan laskettelu matkalta ja toin siskolleni tulisiseks suklaalevyn..hän heittisen närkästyneenä pöydälle! Tämmösen toit!
Oli meillä myös mukavia aikoja!

Yläasteen jälkeen siskoni muutti opiskelujen perässä pois ja oli kotona vain viikonloppuisin. Sen takia varmaa tultiinkin hyvintoimeen.
Seiskaluokalla muistan miten pelkäsin ysin ja kasin pojat huutelivat minulle käytävällä. Muistan miten ajattelin et mun on vaan pakko mennä heidän ohi. Näyttää ettei mua haittaa. Sattui kamalasti eikä se huutelu loppunut.
Hankkiuduin yläasteella sellaseen jengiin jossa mun ei tarvinnut pelätä. Eli olin tyttö poikien porukassa. Eli yksi poika muiden joukossa.

Eräänä päivänä siskoni kanssa tapeltiin kumpi pääsee auton etupenkille. Siskoni voitti kun hän huitasi ratsastuskypärällä mua leukaan. Sattui saatanasti mutta en kertonut kenellekkään.

Eräänä päivänä ala-asteella meillä oli uinti päivä. Löysin uikkarin mutta siskoni ei. Hän löi nyrkillä kasvoihini,niin että ylähuuleeni tuli hampaiden välin kokoinen kieleke.
Kun olin ammattikoulussa siskoni vei minut poikaystävänsä isän tehtaan luo josta voin hakea kesätöitä. En ollut ihan varma haluunko sinne töihin. No menin kysymään ja sain paikan.
Työ oli ihan kivaa vaikka kukaan ei opettanut/ohjannut minua siellä. Olin töissä sen verran kun muutkin työntekijät. Johtaja sanoi että teen ihmeellisiä vuoroja. Ihmetteli miksi lyhyitä vuoroja ja välillä pidempiä. Tein siksi koska muut työntekijät lähti kotiin enkä saanut jäädä sinne yksin. En sanonut sitä johtajalle. Ajattelun vaan että tämä on viimeinen kerta kun siihen puljuun astun! No seuraavana kesänä sama juttu! Sikoni pakotti menemään kysymään töitä koska en saa olla laiskana kotona! Menin kysymään vanhempi johtaja sanoi että hän kysyy kumppaniltaan eli pojaltaan otetaanko kesätyöntekijää. Kuulin kun he keskusteluvat asiasta " Miksi otettaisiiin! Viime kesänä tuotteet tuli palautuksena takaisin kun ne eivät kestäneet!"
Tuon kuullessani olin itkukurkussa mutta sinnikkäästi odotin vastausta. Tiesin ettei se ollut minun vikani, koska kone millä työskentelin oli vanha ja huono. Muut työntekijät oli ihmetellyt ääneen miksi tyttö tekee tuolla koneella. Mutta olin hiljaa ja odotin vastausta. Sain työn jota inhosin ylikaiken.
Tarina jatkuu edelleen mutta en jaksa kirjoittaa eikä kukaan jaksa lukea.

No, mutta tarinan opetus oli se että siskoni opetti minut olemaan hiljaa ja jatkamaan matkaa eteenpäin katsomatta taakseni. En ole kertonut asioitani vanhemmilleni, koska nämä mun kokemukset on ollut pieniä. Kyseistä siskoani kiusattiin yläasteella, lyötiin ja potkittiin. Toinen siskoni oli junaonnettomuudessa ja hänen poikaystävä oli välivaltainen. Näihin verrattuna minun asioani oli pieniä!
Nyt kärsin masennuksesta ja tämä tuli kaikille yllätyksenä. Miten minä hymyilevä kaikkien kaveri voin olla syvästi masentunut. Miksi olisin kertonut pahasta olostani jenellekkään!? Itkin yksin metsässä ja pyyhin kyyneleet kotiin tullessani. Teen edelleen kaikki asiani niin ettei tule sanomista.
Siskoni on siltä minulle erittäin rakas ja läheisin kaikista vaikka tunnen olevani hänen varjossa.

Ps. Tuli pitkä teksti ja paljon jäi asioita kertomatta. Mutta pakko oli jonnekin sylkästä pahaoloni.Kiitos teille!

Kata
Viestit: 13
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 19:29

Re: Kiusaajana oma siskoni!

ViestiKirjoittaja Kata » La 19 Marras 2016, 12:15

Ihan kamalaa lukee noin rankasta lapsuudesta ja nuoruudesta, jota vähätellään. Itse oon nyt kriittisessä nuoruuden vaiheessa ja elämä kotona on enemmän ja vähemmän ylämäkeä, mutta pikkusiskosta mä pidän parasta mahdollista huolta, ettei hän joudu kamppailemaan samojen ongelmien kanssa. Samaistun tekstissä erityisesti tohon tunteiden pakolliseen piilotteluun ja päällepäin iloiseen rooliin, jota ei vaan jaksais esittää. Toivottavasti saat terapiassa puhuttua kaikista asioista ja tunteista, ja ehkä myöhemmin pääsisit purkamaan niitä myös perheesi kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle <3

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”