HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Viiltely ja muu itsetuhoisuus

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
Vieras

Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja Vieras » Ti 01 Marras 2016, 18:01

Onko sinulla tai jollakin tuttavallasi kokemusta viiltelystä tai muunlaisesta itsetuhoisuudesta? Mistä se alkoi, kuinka pitkään sitä jatkui, oletko päässyt siitä jo eroon? Onko kyseessä vain nuorten teini-ikäisten ongelma, vai voiko itsensä vahingoittamista esiintyä myös aikuisilla?

Huonoa oloa yritetään joskus hallita viiltelemällä. Viiltely on yritys selviytyä sietämättömässä olossa, eikä se juuri koskaan tarkoita, että viiltelijä haluaisi surmata itsensä.

Viilteleminen on kuitenkin erittäin huono selviytymiskeino. Viiltelystä voi jäädä riippuvaiseksi. Siitä jää arpia, jotka ovat olemassa vielä silloinkin, kun viiltelemisen on onnistunut lopettamaan. Aina on olemassa suuren henkeä uhkaavan verenhukan tai vakavan tulehduksen riski. Kauan jatkuneena viiltely voi myös johtaa itsetuhoisuuteen.

Viiltelyn taustalla on aina asioita, joista olisi hyvä puhua ja joihin tulisi saada apua. Joskus taustalla on mielenterveyden häiriö. Viiltelyn on huomattu tarttuvan käyttäytymismallina esimerkiksi koulussa oppilaalta toiselle. Toisaalta viiltelijät kokevat usein voimakasta häpeää viiltelemisestään, mikä vaikeuttaa avun hakemista. Avun hakemista saattaa hidastaa myös vaikea masennus.

It­se­ään va­hin­goit­ta­vat nuo­ret ovat se­lit­tä­neet viil­te­lyä muun muas­sa seu­raa­vil­la syil­lä:
- Henkisen paineen purkaminen: virtaavan veren kuvitellaan vievän mukanaan ahdistuksen.
- Viiltämisen aiheuttava tuska saa tuntemaan itsensä eläväksi, kun muuten on tyhjä olo.
- Itsensä rankaiseminen kärsittäessä häpeän tai syyllisyyden tunteista.
- Avun hakeminen puhumalla koetaan liian vaikeaksi: viiltelemällä osoitetaan omaa ahdistusta ja toivotaan haavat näkevien ymmärtävän avuntarve.
- Kontrollin tunteen tavoittelu edes jotenkin, jos muilla elämänalueilla sen kokee olevan hankalaa.

Jos sinä tai ystäväsi viiltelee itseään, ei avun hakemista kannata viivytellä. Viiltelemisen taustalla olevaa pahaa oloa on lähdettävä purkamaan muilla keinoin kuin itseä vahingoittamalla. Apua saa esimerkiksi lähimmältä nuorisopsykiatrian poliklinikalta. Myös esimerkiksi Nuorten kriisipiste, koulukuraattori, koulupsykologi tai muut kouluterveydenhuollon ihmiset ovat koulutettuja auttamaan.
(lähde)

Kata
Viestit: 13
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 19:29

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja Kata » Su 06 Marras 2016, 19:25

Itse olen viillellyt kuusi vuotta aina sillon tällön. Se fyysinen kipu on niin paljon helpompaa kestää ja hoitaa, kun se siihen johtava psyykkinen tuska. En viiltele usein, enkä voi sanoa olevani siihen koukussa, mutta kyllä vuosien varrella tehdyt viillot on kipukynnystä nostaneet ja nykyään joutuu tekemään syvempiä viiltoja saadakseen saman helpotuksen. Mä oon myöskin itsetuhonen ihan itsemurha tasollakin ja viiltely on keino hallita niitä ajatuksia, kun olo on pahimmillaan, kun itsemurha ei ole mahdollista (niitä yrityksiäkin on takana monia ja läheltä piti tilanteita myöskin reilusti). Vieläkään en siitä valitettavasti ole eroon päässy, kun elämä virtaa alamäkeen kiusaamisen ja välinpitämättömän perheen, sossujen yms. takia.

Zaela
Viestit: 23
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 14:42
Paikkakunta: Turku

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja Zaela » Su 20 Marras 2016, 15:43

Viiltely on ollut (enemmän tai vähemmän) mukana elämässä jo... melkeinpä yhtä kauan kuin itse masennus. Yläasteikäisenä alkoi käsivarsien raapiminen, josta sitten siirryin naarmujen tekemiseen, eivät ole jättäneet arpia. Muutaman kerran tuli isommat naarmut tehtyä, niistä jääneet pienet arvet. Pisimmilläni olen ollut vuoden viiltämättä, putki katkesi viime helmikuussa kun mieli hajosi täysin. Ja koska nyt ollaan jo aikuisia, niin oli aikuisten välineet käytössä -> isommat viillot, tällä hetkellä reidet ovat kohtalaisen raidalliset, eivät mitenkään kauniit. Käsivarressa sama.

Jälleen kerran sorruin muutaman kuukauden tauon jälkeen tässä vetäisemään muutamat tuohon käsivarteen, mutta jostakin syystä ei edes harmita, se ei ole hirveän hyvä merkki. Tarkoitus on kuitenkin olla ilman, ettei vahingossakaan joutuisi siihen samaan viiltelyn pyörteeseen kuin kevättalvella. Hävettäähän tällaiset arvet hirveästi, varsinkin sen takia, kun viiltelyä pidetään vain angstisten teinien hommana.

Sortumisesta huolimatta uskon, että olen jo voiton puolella. Kyllä tässä vielä koko hommasta eroon kohta pääsee.
I'm a suffer-genius and
Vivi-sex symbol

hanna74
Viestit: 19
Liittynyt: La 05 Marras 2016, 10:27

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja hanna74 » Ma 21 Marras 2016, 10:40

mun kaveri oli joku 30v ku aloitti viiltelyn, sil oli epävakaa persoona teki itsarin muutama vuosi sitten :(

tunnevammainen
Viestit: 22
Liittynyt: La 24 Syys 2016, 19:15

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja tunnevammainen » Ti 22 Marras 2016, 2:21

Ensimmäisen kerran viilsin neljännellä luokalla puukolla haavan käsivarteen, ihan vaan kokeilumielessä. Muistan että se sattu ihan saatanasti, mietin että en enää ikinä tee niin.

Seittemännen luokan loppupuolella, ehkä 2kk ennen kesäloman alkua mun paras ystävä kerto että ne muuttaa kauemmas ja se vaihtaa koulua. Otin sen aika huonosti, naarmutin nuppineulalla vähän rannetta. Pari viikkoa ennen loman loppua ku olin menemässä kaheksannelle löysin eri keinoja tehä viiltoja. Aluks oli ihan pinnallisia, säihkähdin ku olin tehny siihen aikaan ison.

Jatkoin ja kun mut siirrettiin nuorisokotiin. Sielä haavat hiljalleen isoni. Tikattiin useempaan kertaan. Osastolla olin pari kertaa sen takia, toki oli muitaki syitä. Viiltely lähti käsistä sillon ku mut siirrettiin laitokseen. Päivystys oli "mun toinen koti". Neljän ensimmäisen illan aikana laitokseen tullessa vietin kolme iltaa päivystyksessä. Välillä suoraan osastolle päivystyksestä.

Viime syksynä (2015) se jäi pitkäks aikaa pois. Olin kolme päivää vajaa 9 kuukautta viiltämättä. Hiljaa hiipien se tuli takasin ja se alkaa lähtemään taas käsistä.

Mä myönnän olevani siihen koukussa. En suosittele kenellekkää, toivon et kukaan ei tekis ensimmäistäkää. Se ei johda mihinkään. Jos oisin tienny sillon reilu 4 vuotta sitten, että mun kädet (kyynärvarret) on täynnä arpia, keränny nestettä ja joitaki keloidiarpia, ni en ois koskaan alottanu, en ois tehny ensimmäistäkää. Molempiem kyynärvarsien lisäks on vasemmassa olkavarressa +oikeessa muutama, säärissä ja reisissä mut jaloissa on todella vanhoja. Ja mä olen nyt 18.
Pessimisti ei pety.

Zaela
Viestit: 23
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 14:42
Paikkakunta: Turku

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja Zaela » La 26 Marras 2016, 17:39

Zaela kirjoitti:
Sortumisesta huolimatta uskon, että olen jo voiton puolella. Kyllä tässä vielä koko hommasta eroon kohta pääsee.


Joskus sitä vain uskoo liikaa itseensä. Tässä olen nyt mielessäni pyöritellyt ajatuksia taas uudestaan pienistä naarmuista, viiltelyriippuvuus on jotakin ihan älytöntä, sitten kun sitä on kerran onnistunut triggeroimaan itsensä niin eiköhän sitä samaa tunnetta halua sitten uudestaan ja uudestaan jälleen kerran, vaikka on jo pystynyt olemaan ilman. 5/5 would cut again. Eiku.
I'm a suffer-genius and
Vivi-sex symbol

Wiidahaloo
Viestit: 2
Liittynyt: La 31 Joulu 2016, 0:13

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja Wiidahaloo » La 31 Joulu 2016, 0:32

Itseasiassa viillelly en oo kovin kauaa vielä, mutta muuten kyllä itsetuhoisuus on ollu osana mun "elämää" jos se sellaista edes on..
Itsetuhosia ajatuksi miul on ollu nyt monen kuukauden ajan lähes koko ajan..

Taustatietota se, että olen ollut koko syksyn osastolla masennuksen takia. Sielä on tullu keksittyä jos joksenkin toistaan kummallisia tapoja satuttaa itteäni.. jos oisin ollu kotona niin oisinko enään ees tässä? Juu itsemurhaakin olen aika paljon miettiny, mutta en uskalla. Ehkä hyvä vaan, en haluu elää nyt mutta mulla on vielä vähä toivoa elää, jos joskus voin ees vähän paremmin

Mun omahoitaja osastolla on ihan paras ja olen onneksk pystyny puhumaan hänelle. <3 Oon nyt joululomalla kotona, ja ennen sitä hän sanoi, että voin paremmin?? Tai ainakin näytän pirtteältä..
En ite ihan ymmärrä sitä mutta? Okei. Mutta tänään kävin tapaamassa häntä ja pari päivää sitten myös.. ehkä hänen ajatukset ylemmästä muuttuivat vähän
Tämän jälkeen.. muttajoo ehk en kirjota enään enempää,ja kyllä mul on terapiaa, lääkitys ja osastohoito että apua kyllä saan :D

feelingsinside
Viestit: 5
Liittynyt: Pe 03 Maalis 2017, 7:19

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja feelingsinside » Pe 03 Maalis 2017, 10:22

Viiltely on ollut minulle aina ainoa keino purkaa ahdistusta. Ei hyvä sellainen, myönnetään, mutta keino kuitenkin. Käteni on myös niiden takia tikattu monta kertaa ja käsi leikattu jännevamman vuoksi. Tekisin kyllä mitä vaan, että löytyisi toinen keino tuohon ahdistuksen purkamiseen. :(
“The only way out of the labyrinth of suffering is to forgive.”
http://memomuku.blogspot.fi

rride
Viestit: 24
Liittynyt: Ti 30 Touko 2017, 14:10

Re: Viiltely ja muu itsetuhoisuus

ViestiKirjoittaja rride » Ti 30 Touko 2017, 14:47

Joskus pentuna, kun en tästä maailmanmenosta tajunnut puoliakaan, oli viiltely olevinaan helpottavaa. Pääsi ees hetkeksi pois tästä maailmasta, ihan ku ois uinu euforiassa. Loppujenlopuksi, eihän tuo tuottanu ku harmia ja ahdistusta tulevaisuutta ajatellen. Miten selittää, mistä ruton kokonen arpi on saanut alkunsa, vai peittääkö vaan kaikki. Kyllä taisin sitä joskus hävetäkin, mutta en enää nykyään. Nuo arvet on ihan yhtälailla osa mua, kuin muutkin jäljet. En tosin heti ensikättelyssä mainitse omaavani viiltelyarpia, tuntuu että se ois huomion kerjäämistä ja vähän ehkä säälittävääkin.

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”