HUOM!
Keskustelufoorumi ei korvaa lääkäriapua! Kaikki viestit ovat vain käyttäjien omia mielipiteitä. Muutokset hoitosuunnitelmaan on tehtävä aina oman lääkärin kanssa!
Kriisitilanteessa soita Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen 010 195 202 (päivystää arkisin klo 9.00-07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00).

Pura pahaa oloasi täällä

Yleistä keskustelua kaikesta mielenterveysongelmiin liittyvästä. Tänne myös keskustelut sairauksista, joilla ei ole vielä omaa aluetta.
tyrion
Viestit: 57
Liittynyt: Ti 13 Syys 2016, 22:59

Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja tyrion » Ti 13 Syys 2016, 23:10

Täällä voit purkaa pahaa oloasi kun jännittää/ahdistaa/masentaa/vituttaa niin älyttömästi että on pakko päästä kertomaan siitä jollekin.

Sana on vapaa, me kuuntelemme ja tuemme sinua! :)

Tintti
Viestit: 18
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Tintti » Ti 13 Syys 2016, 23:53

Mua ahdistaa suunnattomasti tällä hetkellä se, että kuntoutustuki päättyy lokakuun lopulla, eikä lääkäri ole syystä, tai toisesta vielä kirjoittanut ja toimittanut uutta lausuntoa kelaan, vaikka lupasi niin tehdä. Kävin jo kertaalleen toimistolla jättämässä kiirehtimispyyntöä, eikä vieläkään mitään. Lääkäriaika on siis ollut 1.9. Hakemuksen käsittelyaika on 8 viikkoa, eli mitä kauemmin tässä vielä menee, sitä kauemmin joudun lokakuun jälkeen olemaan ilman minkäänlaisia tuloja. Tää homma vie multa paitsi yöunet, niin myös viimisetkin järjen rippeet. :/
"Minun tapani laskea leikkiä on kertoa totuus. Se on maailman hauskin juttu."
- George Bernard Shaw

Marissa82
Viestit: 23
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 13:33

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Marissa82 » Ke 14 Syys 2016, 13:43

Minua ahdistaa tällä hetkellä se miten entinen psykiatrini kieltäytyi auttamasta minua kun voin pahoin, kun olin tosi tuskainen. Eli kun pyysin rauhoittavan nostoa edes tilapäisesti ei suostunut siihen. Oli muutenkin yleisesti ottaen hirveän niuha noiden lääkkeiden suhteen vaikka ne olivat ja ovat ainoat jotka tähän tuskaiseen ahdistukseen auttaa. Lähinnä ahdistaa ja tuntuu toivottomalta se miten vähän ihmisten ymmärtävät näitä ongelmia ja miten vakavia ne voivat olla ja se millaisia psykiatreja hoitaa potilaita. Katsovat vaan vierestä kun potilas kärsii hirveistä tuskista.. Itsellä kuitenkin muutakin lääkitystä että en syö vain pelkästään niitä ja kieltäydy muista lääkkeistä. Muutenkin ihmiset yleisesti ottaen pitävät sua lääkkeiden väärinkäyttäjänä vain sen vuoksi että voit niin pahoin!!! Tällä hetkellä pärjään tuolla lääkityksellä mikä mulla on ja johon ei toivottavasti enää puututa mutta voi olla että tarvisin edes pientä nostoa tuohon mietoon rauhoittavaan. Annos on tällä hetkellä aika pieni, vaikka ongelmani ovat vakavia. Lähinnä ahdistaa se miten huonosti ihmiset ymmärtävät näin vaikeita ongelmia. Sut leimataan vaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi vaikka oikeasti voit vain tosi huonosti eikä muuta hoitokeinoa ole kuin lääkkeet. Voisivatko ihmiset joskus miettiä asioita vähän syvemmältä eikä tehdä heti negatiivisia olettamuksia toisen ihmisen luonteesta ja moraalista. Mitenhän ne itse kestäisivät ja jaksaisivat tätä elämää jos olisivat kokeneet kaikki samat asiat kuin minä!! Ilmeisesti kuvittelevat että olisivat vahvempia ja pärjäisivät ilman lääkitystä, pystyisivät käymään töissä ja ylipäätään toimisivat PALJON PAREMMIN kuin minä nyt.. Anteeksi kun tuli tällainen voimakas purkaus mutta tämä asia on ollut jossain pinnan alla jo kauan aikaa.

tyrion
Viestit: 57
Liittynyt: Ti 13 Syys 2016, 22:59

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja tyrion » Pe 16 Syys 2016, 23:35

Tintti kirjoitti:Mua ahdistaa suunnattomasti tällä hetkellä se, että kuntoutustuki päättyy lokakuun lopulla, eikä lääkäri ole syystä, tai toisesta vielä kirjoittanut ja toimittanut uutta lausuntoa kelaan, vaikka lupasi niin tehdä. Kävin jo kertaalleen toimistolla jättämässä kiirehtimispyyntöä, eikä vieläkään mitään. Lääkäriaika on siis ollut 1.9. Hakemuksen käsittelyaika on 8 viikkoa, eli mitä kauemmin tässä vielä menee, sitä kauemmin joudun lokakuun jälkeen olemaan ilman minkäänlaisia tuloja. Tää homma vie multa paitsi yöunet, niin myös viimisetkin järjen rippeet. :/

Pystytkö sä oleen suoraan yhteydessä lääkäriisi ja kysymään tuosta? Tuntuu oudolta että hän tietoisesti viivyttelisi lausunnon kanssa, varsinkin jos tietää että sulla on lokakuun lopussa katkolla se tuki.

Tintti
Viestit: 18
Liittynyt: Su 11 Syys 2016, 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Tintti » La 17 Syys 2016, 1:16

tyrion kirjoitti:Pystytkö sä oleen suoraan yhteydessä lääkäriisi ja kysymään tuosta? Tuntuu oudolta että hän tietoisesti viivyttelisi lausunnon kanssa, varsinkin jos tietää että sulla on lokakuun lopussa katkolla se tuki.

Sepä se, kun ei ole lekurin yhteystietoja. Toimistosta saa soittoaikoja, mutta niin... En myöskään usko, että olisi tietoisesti viivytellyt. Varmaan kiireessä unohtunut, tai jotain... No joka tapauksessa sain torstaina tiedon, että lausunto on lähetetty kelaan. :) Nyt vaan toivotaan parasta...
"Minun tapani laskea leikkiä on kertoa totuus. Se on maailman hauskin juttu."
- George Bernard Shaw

someo559
Viestit: 34
Liittynyt: Pe 23 Syys 2016, 18:15

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja someo559 » Pe 23 Syys 2016, 18:36

Marissa82 kirjoitti:Minua ahdistaa tällä hetkellä se miten entinen psykiatrini kieltäytyi auttamasta minua kun voin pahoin, kun olin tosi tuskainen. Eli kun pyysin rauhoittavan nostoa edes tilapäisesti ei suostunut siihen. Oli muutenkin yleisesti ottaen hirveän niuha noiden lääkkeiden suhteen vaikka ne olivat ja ovat ainoat jotka tähän tuskaiseen ahdistukseen auttaa. Lähinnä ahdistaa ja tuntuu toivottomalta se miten vähän ihmisten ymmärtävät näitä ongelmia ja miten vakavia ne voivat olla ja se millaisia psykiatreja hoitaa potilaita. Katsovat vaan vierestä kun potilas kärsii hirveistä tuskista.. Itsellä kuitenkin muutakin lääkitystä että en syö vain pelkästään niitä ja kieltäydy muista lääkkeistä. Muutenkin ihmiset yleisesti ottaen pitävät sua lääkkeiden väärinkäyttäjänä vain sen vuoksi että voit niin pahoin!!! Tällä hetkellä pärjään tuolla lääkityksellä mikä mulla on ja johon ei toivottavasti enää puututa mutta voi olla että tarvisin edes pientä nostoa tuohon mietoon rauhoittavaan. Annos on tällä hetkellä aika pieni, vaikka ongelmani ovat vakavia. Lähinnä ahdistaa se miten huonosti ihmiset ymmärtävät näin vaikeita ongelmia. Sut leimataan vaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi vaikka oikeasti voit vain tosi huonosti eikä muuta hoitokeinoa ole kuin lääkkeet. Voisivatko ihmiset joskus miettiä asioita vähän syvemmältä eikä tehdä heti negatiivisia olettamuksia toisen ihmisen luonteesta ja moraalista. Mitenhän ne itse kestäisivät ja jaksaisivat tätä elämää jos olisivat kokeneet kaikki samat asiat kuin minä!! Ilmeisesti kuvittelevat että olisivat vahvempia ja pärjäisivät ilman lääkitystä, pystyisivät käymään töissä ja ylipäätään toimisivat PALJON PAREMMIN kuin minä nyt.. Anteeksi kun tuli tällainen voimakas purkaus mutta tämä asia on ollut jossain pinnan alla jo kauan aikaa.

En toki tiedä diagnoosiasi, mutta näitä lukiessa tulee aina miettineeksi, että onneksi itsellä on diagnoosina skitsoaffektiivinen häiriö eikä joku "lievempi" diagnoosi. Kummasti saa aina hoitoa ja asiat järjestyy KELA:n sun muiden kanssa kun on diagnoosi psykoosisairaudesta ja useampi sairaalajakso takana. Tuntuu, että esim. masennusdiagnoosi ei takaa yhtään mitään minkään suhteen, vaan voi vaikka jäädä kokonaan ilman hoitoa vaikka olisi vaikeamminkin masentunut. Samoin KELA tekee välillä ihan ihme päätöksiä jos on joku "lievempi" diagnoosi tai ei ole ollut sairaalahoidossa.

En tiedä tuosta ihmisten yleisestä suhtautumisesta lääkitykseen hirveästi kun harva tietää että minulla on lääkitys, mutta tuntuu että tämän diagnoosin kanssa sen tarve kyllä ymmärretään ja ainakin hoitohenkilökunta on ymmärtänyt yhtä (sijais/määräaikais)lääkäriä (ihan ihmeellinen tapaus) luukunottamatta.

Toki kaikki ei aina ole diagnoosista huolimatta mennyt ihan putkeen, mutta parasta mahdollista tarjolla olevaa hoitoa ja kaiken maailman rauhoittavat sun muut kyllä saa viimeistään siinä vaiheessa kun täyttää pakkohoitokriteerit, joten jotain hyötyäkin tästä psykoottisuudesta on :D Tai ainakin omassa tapauksessa kun olen mies ja painan yli 100 kiloa ja olen harrastanut kamppailulajeja, niin mieluummin syöttävät rauhoittavia kun yrittävät pistää lepareihin (olen kyllä nähnyt, että esim. päihdeongelmainen pieni tyttö mieluummin nakataan eristykseen kun annetaan bentsoja). Tähän on kyllä kuitenkin nyt lopuksi todettava, että en suosittele rauhoittavia ellei niitä tarvitse, itse syön tarvittaessa temestaa. Rauhoittavat myös toimii paljon paremmin satunnaiskäytössä, säännöllisessä käytössä esim. temesta menettää tehonsa melkein kokonaan. Mutta voimia sinulle Marissa82 ja toivottavasti saat asian kuntoon.
Diagnoosi: skitsoaffektiivinen häiriö

Marissa82
Viestit: 23
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 13:33

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Marissa82 » La 24 Syys 2016, 3:21

someo559 kirjoitti:
Marissa82 kirjoitti:Minua ahdistaa tällä hetkellä se miten entinen psykiatrini kieltäytyi auttamasta minua kun voin pahoin, kun olin tosi tuskainen. Eli kun pyysin rauhoittavan nostoa edes tilapäisesti ei suostunut siihen. Oli muutenkin yleisesti ottaen hirveän niuha noiden lääkkeiden suhteen vaikka ne olivat ja ovat ainoat jotka tähän tuskaiseen ahdistukseen auttaa. Lähinnä ahdistaa ja tuntuu toivottomalta se miten vähän ihmisten ymmärtävät näitä ongelmia ja miten vakavia ne voivat olla ja se millaisia psykiatreja hoitaa potilaita. Katsovat vaan vierestä kun potilas kärsii hirveistä tuskista.. Itsellä kuitenkin muutakin lääkitystä että en syö vain pelkästään niitä ja kieltäydy muista lääkkeistä. Muutenkin ihmiset yleisesti ottaen pitävät sua lääkkeiden väärinkäyttäjänä vain sen vuoksi että voit niin pahoin!!! Tällä hetkellä pärjään tuolla lääkityksellä mikä mulla on ja johon ei toivottavasti enää puututa mutta voi olla että tarvisin edes pientä nostoa tuohon mietoon rauhoittavaan. Annos on tällä hetkellä aika pieni, vaikka ongelmani ovat vakavia. Lähinnä ahdistaa se miten huonosti ihmiset ymmärtävät näin vaikeita ongelmia. Sut leimataan vaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi vaikka oikeasti voit vain tosi huonosti eikä muuta hoitokeinoa ole kuin lääkkeet. Voisivatko ihmiset joskus miettiä asioita vähän syvemmältä eikä tehdä heti negatiivisia olettamuksia toisen ihmisen luonteesta ja moraalista. Mitenhän ne itse kestäisivät ja jaksaisivat tätä elämää jos olisivat kokeneet kaikki samat asiat kuin minä!! Ilmeisesti kuvittelevat että olisivat vahvempia ja pärjäisivät ilman lääkitystä, pystyisivät käymään töissä ja ylipäätään toimisivat PALJON PAREMMIN kuin minä nyt.. Anteeksi kun tuli tällainen voimakas purkaus mutta tämä asia on ollut jossain pinnan alla jo kauan aikaa.

En toki tiedä diagnoosiasi, mutta näitä lukiessa tulee aina miettineeksi, että onneksi itsellä on diagnoosina skitsoaffektiivinen häiriö eikä joku "lievempi" diagnoosi. Kummasti saa aina hoitoa ja asiat järjestyy KELA:n sun muiden kanssa kun on diagnoosi psykoosisairaudesta ja useampi sairaalajakso takana. Tuntuu, että esim. masennusdiagnoosi ei takaa yhtään mitään minkään suhteen, vaan voi vaikka jäädä kokonaan ilman hoitoa vaikka olisi vaikeamminkin masentunut. Samoin KELA tekee välillä ihan ihme päätöksiä jos on joku "lievempi" diagnoosi tai ei ole ollut sairaalahoidossa.

En tiedä tuosta ihmisten yleisestä suhtautumisesta lääkitykseen hirveästi kun harva tietää että minulla on lääkitys, mutta tuntuu että tämän diagnoosin kanssa sen tarve kyllä ymmärretään ja ainakin hoitohenkilökunta on ymmärtänyt yhtä (sijais/määräaikais)lääkäriä (ihan ihmeellinen tapaus) luukunottamatta.

Toki kaikki ei aina ole diagnoosista huolimatta mennyt ihan putkeen, mutta parasta mahdollista tarjolla olevaa hoitoa ja kaiken maailman rauhoittavat sun muut kyllä saa viimeistään siinä vaiheessa kun täyttää pakkohoitokriteerit, joten jotain hyötyäkin tästä psykoottisuudesta on :D Tai ainakin omassa tapauksessa kun olen mies ja painan yli 100 kiloa ja olen harrastanut kamppailulajeja, niin mieluummin syöttävät rauhoittavia kun yrittävät pistää lepareihin (olen kyllä nähnyt, että esim. päihdeongelmainen pieni tyttö mieluummin nakataan eristykseen kun annetaan bentsoja). Tähän on kyllä kuitenkin nyt lopuksi todettava, että en suosittele rauhoittavia ellei niitä tarvitse, itse syön tarvittaessa temestaa. Rauhoittavat myös toimii paljon paremmin satunnaiskäytössä, säännöllisessä käytössä esim. temesta menettää tehonsa melkein kokonaan. Mutta voimia sinulle Marissa82 ja toivottavasti saat asian kuntoon.


Kiitos. Tällä hetkellä ei ole hoitokontaktia enkä haluakaan. Haluan vain olla rauhassa vähän aikaa ilman että joku koko ajan tutkii ja tökkii mun päätä ja vaatii multa jotain. Itsellä kyllä aika vakavia diagnooseja, viimeisin tarkemmin määrittelemätön skitsofrenia (tosin sairaalakäyntejä harvemmin ja nekin enimmäkseen avo-osastolla), että luulisi että jatkossa ei lääkärit epäile mun tuskaisuutta ja pahaa oloa. Joskus vaan tuntuu että tervettä järkeä eikä tunneälyä näillä yliopistossa opiskelleilla ihmisillä (lääkäreillä) näytä olevan. Tuntuu että ihan tavallinen ihminen ilman mitään koulutuksia sun muita ymmärtää paljon paremmin ja kykenee suhtautumaan empaattisemmin sun tilanteeseen kuin nämä joilla pitäisi nimenomaan olla ymmärrystä. Aika hullunkurista. Aivan kuin joillain ammattilaisilla olisi asennevamma eivätkä sen vuoksi kykene suhtautumaan potilaaseen empaattisesti ja ymmärtäväisesti ja usein ei edes haluta ymmärtää. Monet hoitavat vain oireita eivätkä ole kiinnostuneita siitä miksi oireilet. Tai sitten väittävät että sun pahoinvointi johtuu sinusta itsestäsi, sun oletetuista vääristyneistä ajatusmalleistasi ja huonoista elämäntavoista. Eli syyllistävät. Olen kyllä aikoinaan saanut vähän parempaa apua ja ymmärrystä mutta viime vuodet on olleet ihan kauheita. Olin lääkkeistä (useista eri psyykkelääkkeistä) ja muutenkin sekaisin etten osannut edes hakea parempaa apua tai tajunnut lopettaa hoitoa.

Lisäksi olen huomannut että ulkoinen olemus vaikuttaa paljon siihen miten sun tilanne ymmärretään. Jos ihminen ei kykene pitämään hygieniasta huolta tai esim. kommunikoimaan hyvin tai on hyvin säikyn oloinen häntä pidetään paljon sairaampana kuin sellaista joka vastaanottotilanteessa kykenee suht. järkevään vuorovaikutukseen ja näyttää suht. siistiltä ja vaikuttaa ihan fiksulta. Ihmiset kuitenkin oireilee hyvin eri tavoilla. Se vastaanottotilanteessa hyvinvoivalta vaikuttava on voinut saada tuntia aikaisemmin pahan paniikkikohtauksen ja joutunut melkein perumaan lääkärin tai sairaanhoitaja-ajan tai ollut täysin uupunut ja juuri ja juuri saanut puettua ylleen ja lähdettyä kotoa, mutta eihän ne tätä tiedä. Ne näkee vain pinnan ja näköjään useat ihmiset ovat aika pinnallisia.

Noista rauhoittavista voisin sanoa sen verran että itse söin temestaa useamman vuoden eikä annos noussut käytön aikana ollenkaan, ja lopetuskin sujui suht. hyvin. Nyt syön miedompaa rauhoittavaa enkä kovempiin rauhoittaviin kovin helposti palaa takaisin, vain ihan pakkotilanteessa. Syön mietoa rauhoittavaa ihan säännöllisesti eikä mulle se tuota ongelmia. Tästäkin on harhaluuloja. Ei toleranssi kaikilla nouse ja monet osaavat muutenkin pitää käytön hallinnassa. Itsellä esim. yli kymmeneltä vuodelta kyllä asiasta faktaa että saavat kyllä etsiä sitä väärinkäyttöä jos haluavat. Eivät tule sitä löytämään kun sitä ei ole. Sitä paitsi mitä sitten vaikka olenkin fyysisesti vähän riippuvainen siitä? Ei se ole mitään verrattuna niihin järkyttäviin tuskatiloihin ja paniikkoireisiin joita koen. Riippuvuus on hyvin pieni haitta kun saat niiden avulla elää edes jollain tavalla ihmisarvoista elämää. Osa psyykesairaista on kidutuksen uhreja sillä pitkäkestoisesta jatkuvaa henkistä väkivaltaa voi kutsua kidutukseksi.

Ainoa tapa saada jonkinlaista apua on luultavasti se että lyöt kovat faktat tiskiin eli otat kaikki mahdolliset dokumentit omista sairauksistasi ja ongelmista mukaan ja yrittää vääntää rautalangasta että kuinka vaikea se olo pahimmillaan on. Itsellä luultavasti kompleksinen ptsd vaikka sitä ei ole virallisesti diagnosoitukaan eikä se virallinen diagnoosi olekaan vaan lähinnä epävirallinen ilmaisu monitahoiselle traumatisoitumiselle. Tämä diagnoosi siis todetaan yleensä kun diagnooseja on useita ja traumoja useanlaisia. Jos olisin tämänkin asian tiennyt ajoissa olisin säästynyt aika paljolta. Kidutuksen uhreja kidutetaan kun heille ei anneta riittävää apua eikä lääkitystä. Tuo eristykseen laittaminenkin on jonkinlaista kidutusta tai väkivaltaa kun pahoinvoiva ihminen ei saa apua. Minkähänlaisia traumoja sillekin nuorelle päihderiippuvaiselle tytölle on siitä jäänyt? Se että hänellä oli päihderiippuvuus ei tarkoita ettäkö hoito saa olla epäinhimillistä. Vierottautuminenkin pitäisi tehdä inhimillisesti ja jos riippuvuus on jo takana niin voi rauhoittavia kai silti valvotusti käyttää.. Tärkeintä pitäisi AINA olla se että ihminen voi hyvin. Eikä mitkään käypä hoito-suositukset, kirjaviisaudet tai lääkärin oma ego. Kuinka paljon meillä kuluukin kaikkeen turhaan ja itse ongelma jää hoitamatta tai toteamatta.

Tämä ei ollut taaskaan tarkoitettu henkilökohtaisesti kellekään, lähinnä vaan kauhistuttaa aina välillä kun tietää miten asiat oikeasti on.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/18 ... kin-trauma

someo559
Viestit: 34
Liittynyt: Pe 23 Syys 2016, 18:15

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja someo559 » La 24 Syys 2016, 14:35

Joo olen kyllä törmännyt ainakin siihen laajalti, että ei olla kiinnostuneita siitä, miksi on sairastunut tai vähätellään traumojen ja muiden vastaavien vaikutuksia. Se on todella yleistä. Itsellä onneksi Leponex viimein tehosi ahdistukseen, joten suoraan traumaperäiset oireet ovat nyt aika pieniä. Onneksi myös tämänhetkinen hoitotaho ainakin jollain tasolla ymmärtää niiden vaikutuksen, vaikka näitä asioita ei vielä toistaiseksi ole pahemmin yritetty hoitaa.

Ulkoinen olemus kyllä vaikuttaa aivan valtavasti. Itsekin kerran maanisena odotin, että tila pahenee niin että pakkohoitokriteerit teoriassa täyttyy ennen kuin hain apua, koska tiesin, että sitten pääsen varmasti osastolle. Muutenkin omiin kertomuksiin oireista tunnutaan yleisesti suhtautuvan vähän epäilyksellä, jos kyseinen oire ei koskaan ole ollut näkyvänä päällä hoitotahon ollessa läsnä.

En tosiaan tarkoittanut etteikö rauhoittavia saisi ja pitäiskin käyttää jos niitä tarvitsee, lisäsin tuohon loppuun vain tuon huomautuksen, ettei kukaan joka niitä ei tarvitse innostuisi aloittamaan niitä. Itsellä kyllä temesta menetti suurimman osan tehostaan ja jouduin syömään 3-5 päivässä ennen kuin Leponex aloitettiin, joka poisti ahdistuksen suurimmilta osin. Mutta edelleen tosiaan esim. masennuksen iskiessä usein tulee otettua temestaa.'

Ihan totta, että kannattaa lyödä kaikki faktat tiskiin. Ei toki kannata vaikuttaa liian vaativalta (oma kokemus on kyllä, että se on pahin vaihtoehto, jos vaikuttaa todella vaativalta), mutta parasta on että faktoja ei ainakaan piilottele, ja tuo selkeästi esiin hoidontarpeen.

Itsellä tosiaan oli myös dissosiaatiohäiriö aiemmin, ja nyt sen puolen oireilu muistuttaa eniten ehkä tuota kompleksista ptsd:tä.

Päihdeongelmaisille ei tosiaan ainakaan täällä päin anneta bentsoja edes kontrolloidusti. Ja päihdeongelmaiseksi lasketaan kaikki jotka edes satunnaisesti käyttää huumeita. Ihmettelen suuresti käytäntöä, etenkin kun tuntemani tapaukset oikeasti olisivat bentsoja tarvinneet.
Diagnoosi: skitsoaffektiivinen häiriö

Marissa82
Viestit: 23
Liittynyt: Ke 14 Syys 2016, 13:33

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Marissa82 » La 24 Syys 2016, 17:10

someo559 kirjoitti:Joo olen kyllä törmännyt ainakin siihen laajalti, että ei olla kiinnostuneita siitä, miksi on sairastunut tai vähätellään traumojen ja muiden vastaavien vaikutuksia. Se on todella yleistä. Itsellä onneksi Leponex viimein tehosi ahdistukseen, joten suoraan traumaperäiset oireet ovat nyt aika pieniä. Onneksi myös tämänhetkinen hoitotaho ainakin jollain tasolla ymmärtää niiden vaikutuksen, vaikka näitä asioita ei vielä toistaiseksi ole pahemmin yritetty hoitaa.

Ulkoinen olemus kyllä vaikuttaa aivan valtavasti. Itsekin kerran maanisena odotin, että tila pahenee niin että pakkohoitokriteerit teoriassa täyttyy ennen kuin hain apua, koska tiesin, että sitten pääsen varmasti osastolle. Muutenkin omiin kertomuksiin oireista tunnutaan yleisesti suhtautuvan vähän epäilyksellä, jos kyseinen oire ei koskaan ole ollut näkyvänä päällä hoitotahon ollessa läsnä.

En tosiaan tarkoittanut etteikö rauhoittavia saisi ja pitäiskin käyttää jos niitä tarvitsee, lisäsin tuohon loppuun vain tuon huomautuksen, ettei kukaan joka niitä ei tarvitse innostuisi aloittamaan niitä. Itsellä kyllä temesta menetti suurimman osan tehostaan ja jouduin syömään 3-5 päivässä ennen kuin Leponex aloitettiin, joka poisti ahdistuksen suurimmilta osin. Mutta edelleen tosiaan esim. masennuksen iskiessä usein tulee otettua temestaa.'

Ihan totta, että kannattaa lyödä kaikki faktat tiskiin. Ei toki kannata vaikuttaa liian vaativalta (oma kokemus on kyllä, että se on pahin vaihtoehto, jos vaikuttaa todella vaativalta), mutta parasta on että faktoja ei ainakaan piilottele, ja tuo selkeästi esiin hoidontarpeen.

Itsellä tosiaan oli myös dissosiaatiohäiriö aiemmin, ja nyt sen puolen oireilu muistuttaa eniten ehkä tuota kompleksista ptsd:tä.

Päihdeongelmaisille ei tosiaan ainakaan täällä päin anneta bentsoja edes kontrolloidusti. Ja päihdeongelmaiseksi lasketaan kaikki jotka edes satunnaisesti käyttää huumeita. Ihmettelen suuresti käytäntöä, etenkin kun tuntemani tapaukset oikeasti olisivat bentsoja tarvinneet.


Olen kyllä huomannut että saa olla hyvin hienovarainen ettei loukkaa lääkäreiden haurasta egoa edes vahingossa. Julkisella puolella ainakin on lääkäreitä jotka muistaa näpäyttää sua ja muistuttaa asemastaan jos et joka käänteessä muista että he ovat sun yläpuolella. Valitettavasti kuitenkin apua harvemmin saa jos sitä ei osaa pyytää eli avun hakeminenkin on taitolaji. Ei saa vaikuttaa siltä että ei kunnioita lääkärin arvovaltaa ja toisaalta ei saa olla liian hiljaakaan ongelmistaan.

kellokukka
Viestit: 1
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 22:26

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja kellokukka » Su 30 Loka 2016, 22:33

Huoh... Taas on alkanut masentaa enemmän ja enemmän. Alkaa tuntumaan, etten kohta enää jaksa ja sorruin viiltelemäänkin taas pari päivää sitten. Tuntuu, ettei paras ystäväni enää välitä, eikä oikein vastaa viesteihin tmv. Haluaisin aamulla vaan jäädä nukkumaan, en jaksa mennä kouluun ja esittää pirteää ja iloista. En jaksa esittää kavereille, joista osa ei edes tiedä masennuksestani. Ikuisesti nukkuminen olis tällä hetkellä jees. Tavallaan haluaisin mennä kuraattorille, mutta meidän koulun kuraattori ei oikein ole mieleinen...

Avatar
Piip
Viestit: 43
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 19:20

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Piip » Ma 31 Loka 2016, 22:02

Mulla taas Eestiläinen naapuri meluaa enemmän kuin hermoni kestävät ja rivarissa asun...

Zaela
Viestit: 23
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 14:42
Paikkakunta: Turku

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Zaela » To 03 Marras 2016, 15:24

Kuuntelen samaa biisiä loopilla uudestaan ja uudestaan ja valun syvemmälle ja syvemmälle johonkin synkkyyteen. Pitäisi mennä nukkumaan, väsyttää, huomenna aikainen herätys, mutta ei saa tehtyä sitä.
Olen tänään sanonut ehkä yhden tai kaksi sanaa ääneen, nekin olivat kaupan kassalle, kansallisen vapaapäivän takia ei ollut tunteja taikka englanti-japani -kieliryhmän kokoontumista, olen siis ollut yksin.

En jaksaisi aina samaa ihmistä häiritä, varsinkin kun sieltä ei kuulu mitään, liian kiireinen pelaamaan tai jotain... kaipaisi silti seuraa. Olisi niitä ihmisiä enemmänkin, joille pistää viestiä, mutta siinä on aina se, että ei kuitenkaan viitsi. Ehkä kuitenkin rohkenen, ja pistän viestiä, ettei päädy taas siihen että on reisi/käsi auki ja sitten hävettää.

Eikä mulla oikeastaan edes ole mitään teräviä esineitä täällä. Sekin harmittaa tavallaan, mutta toisaalta, olen vain iloinen. Eipähän tule tehtyä mitään.
I'm a suffer-genius and
Vivi-sex symbol

Kata
Viestit: 13
Liittynyt: La 15 Loka 2016, 19:29

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Kata » Su 06 Marras 2016, 19:57

Mua vituttaa ja masentaa mun perhe!!! Mä oon sanonu niille niin monta kertaa mikä mua ahdistaa kotona eikä ne silti tee asialle mitään. No kun mä sit esitän et muuttaisin pois, ne väittää et mul on kaikki kotona niin hyvin etten mä saa. Kotona kuitenkin päivittäin mua haukutaan, syytetään, mulle huudetaan ja valitetaan, vaikka tekisin vaan auttavia asioita. No nyt oon ollu taas kaks viikkoo ollu itsemurha-aikeissa ja vanhemmat vaan paasaa kuinka hyvin kaikki mulla on ja kuinka mulla ei voi olla paha olo. Niitä ei vaan kiinnosta mun vointi pätkääkään!!! Niitä kiinnostaa vaan oma napa ja maine. Jonka pilaisi oikeestaan ihan mikä vaan mun auttamistoimenpide. Ne on vihasia jopa suljetun osaston jaksoista, lastensuojeluilmotuksesta puhumattakaan.

sirppi
Viestit: 10
Liittynyt: Su 27 Marras 2016, 22:32

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja sirppi » To 01 Joulu 2016, 19:20

Typerä syy joka ahdistaa,- se että on tasainen olo. Mä en tiedä mitä hyvä olo tarkoittaa tai puhdas onnellisuus, koska en ole kokenut niitä aikoihin. Tai mistä sitä tietää..kun ei tiedä..eiku..
No jokatapauksessa. Tänään on ollut aamusta asti hyvä päivä. Ja nyt kun mietin tätä kulunutta päivää, tuntuu, kuin se olisi ollut joku muu, jolla oli hauskaa ja joka nautti koulusta ja ihmisten seurasta. Miksi en voi olla läsnä? Miksi en aidosti voi olla onnellinen?
Ja pelkään että tää loppuu, että huomenna kun herään mulla on taas se sama paska olo ja ahdistus niin lujana ettei saa henkeä.
En uskalla nauttia mistään koska kaikki hyvä aina loppuu! Yritän olla siinä hetkessä- niinkuin tänään- mutta sit en muista siitä mitään.. mitä helvettiä. Kuitenkin sitten varmaan stressaan niin paljon sitä sosialisointia ettei mitään jää mieleen. Helpompi on olla yksin- mutta ei se oo koulussa kivaa.
Voispa joskus aidosti nauraa, vitsailla ja jutella ihmisten kanssa, niin että siitä muistaiskin jotain, kokisi olleensa paikalla ja läsnä.
"pysäyttäkää, pysäyttäkää
levoton mieleni, murtunut sydämeni"

Leva91
Viestit: 5
Liittynyt: Pe 24 Helmi 2017, 1:30

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Leva91 » Ti 28 Helmi 2017, 0:40

Yksinäisyys

Tuntuu siltä että en saa kontaktia ihmisiin. Kun keskustelen muiden kanssa niin tuntuu kuin olisi kilometri matkaa välissä jossa vain kylmä tuuli puhaltaa. Olen väsynyt derealisaatioon eli epätodellisuuden tunteeseen. Kaikki tuntuu unenomaiselta. En tunne vetoa ihmisiin vaikka haluaisin. olen kuin tyhjä kuori. Masentaa.

Ragda
Viestit: 32
Liittynyt: To 29 Joulu 2016, 19:15

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Ragda » Pe 03 Maalis 2017, 0:08

Ahdistaa. Koen että jotakin rajaani on loukattu. Samalla hävettää ja samalla tuntuu että olen tyhmä ja liian herkkänahkainen.

Tänään, sellainen 65-75 vuotias mies ahdisteli mua. Laulamme samassa kuorossa, ja hän lupasi kyytiä minua harjoituksiin. Kotimatkalla jo taputteli ja silitteli ratin takaa reittäni ja selkääni. Lopuksi sitten kotipihassa hän halusi halata johon vastasin, mutta mies sitten rupesi suukottamaan poskiani ja hamuamaan huuliani halauksessa. Ei onneksi vastustellut pyristystäni pois ja lähdin autosta.

Mua ahdistaa jo ajatus, että esiinnymme jo kolmen päivän päästä, ja tämän miehen kanssa pitäisi sitten yrittää laulaa kuorossa. Ynh.
Dg: Sekamuotoinen Skitsoaffektiivinen häiriö.
-Haasteet on tehty voitettaviksi-

Unelias
Viestit: 5
Liittynyt: Ti 28 Helmi 2017, 20:12

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Unelias » Pe 03 Maalis 2017, 4:31

Kello 04:22 alkaa kirjotus. Ja loppui 04:30. Siitä tuli niin rumaa tekstiä että ei sitä kehdannu edes itse lukea saati sitten julkasta. Ei kait siinä.

Avatar
BiPoBorder
Viestit: 14
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 23:18

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja BiPoBorder » Pe 03 Maalis 2017, 22:31

Omistan tämän seuraavan kirjoituksen kaikille onnellisille ihmisille.

Istun täällä tyhjässä talossa, jossa en enää halua olla. Asun tällä paikkakunnalla, jolla en enää halua asua. Olen tässä avioliitossa, jossa en enää halua olla. Minulla on odottamassa työpaikka, jonne en halua enää palata. Olen vankina tässä surkeassa etäisesti ihmistä muistuttavassa ruumiissa jonka pitäisi olla linnani, mutta enemmän se on kuin romahtamassa oleva lahonnut lato. Minun pitäisi olla itsenäinen aikuinen mies, mutta elämäni saavutukset voidaan laskea yhden käden sormilla. Tuomioni täällä on elinkautinen, olen merkityksetön ihminen.

Olen suhteellisen kelvoton isä, koska en kykene juurikaan leikkimään ala-asteella olevan poikani kanssa. Olen täysin kelvoton aviomies. 20 euroa on minulle nykyään niin iso raha, että sellaista ei vain ole. Väliaikainen työkyvyttömyyseläke tulee kuun 1. päivä, samana päivänä se myös on käytetty laskuihin ja maniassa hankkimieni pikavippien maksamiseen. Luottotietojen menetys alkaa olla todennäköinen skenaario, vaikka olen toistaiseksi siltä välttynyt. Haluaisin tarjota pojalleni paremman tulevaisuuden, enkä tällaista isää jota joutuu häpeämään kunhan se lapsuuden pilvilinna katoaa ja totuus paljastuu. Kerroin ainoalle todelliselle ystävälleni, että menen poikani takia vaikka linnaan ja myös tarkoitin sitä. Tarvittaisiin talvihaalarit, mutta ei ole rahaa edes kirpputoritasoiseen.

Elämä tekee minusta entistäkin hullumman, tosin pohjaa ei vielä näy. Putoan kiihtyvällä vauhdilla. Odotan sitä että poikani pärjää omillaan, jolloin voin vihdoinkin syöksyä moottoripyörällä 300 km/h metsään, eikä kukaan koskaan saa tietää että se ei ollut ajovirhe.

Minulla on taas jotain mitä odottaa ja minkä takia jatkaa eteenpäin.
"I think you just forgot to tell me why
Why I was fading out again
Why my mask of sanity was slipping off again, my friend
Beware of hatred when your time stands still"

EAP
Viestit: 96
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja EAP » Ke 12 Huhti 2017, 20:26

BiPoBorder kirjoitti:Omistan tämän seuraavan kirjoituksen kaikille onnellisille ihmisille.

Istun täällä tyhjässä talossa, jossa en enää halua olla. Asun tällä paikkakunnalla, jolla en enää halua asua. Olen tässä avioliitossa, jossa en enää halua olla. Minulla on odottamassa työpaikka, jonne en halua enää palata. Olen vankina tässä surkeassa etäisesti ihmistä muistuttavassa ruumiissa jonka pitäisi olla linnani, mutta enemmän se on kuin romahtamassa oleva lahonnut lato. Minun pitäisi olla itsenäinen aikuinen mies, mutta elämäni saavutukset voidaan laskea yhden käden sormilla. Tuomioni täällä on elinkautinen, olen merkityksetön ihminen.

Olen suhteellisen kelvoton isä, koska en kykene juurikaan leikkimään ala-asteella olevan poikani kanssa. Olen täysin kelvoton aviomies. 20 euroa on minulle nykyään niin iso raha, että sellaista ei vain ole. Väliaikainen työkyvyttömyyseläke tulee kuun 1. päivä, samana päivänä se myös on käytetty laskuihin ja maniassa hankkimieni pikavippien maksamiseen. Luottotietojen menetys alkaa olla todennäköinen skenaario, vaikka olen toistaiseksi siltä välttynyt. Haluaisin tarjota pojalleni paremman tulevaisuuden, enkä tällaista isää jota joutuu häpeämään kunhan se lapsuuden pilvilinna katoaa ja totuus paljastuu. Kerroin ainoalle todelliselle ystävälleni, että menen poikani takia vaikka linnaan ja myös tarkoitin sitä. Tarvittaisiin talvihaalarit, mutta ei ole rahaa edes kirpputoritasoiseen.

Elämä tekee minusta entistäkin hullumman, tosin pohjaa ei vielä näy. Putoan kiihtyvällä vauhdilla. Odotan sitä että poikani pärjää omillaan, jolloin voin vihdoinkin syöksyä moottoripyörällä 300 km/h metsään, eikä kukaan koskaan saa tietää että se ei ollut ajovirhe.

Minulla on taas jotain mitä odottaa ja minkä takia jatkaa eteenpäin.



Masennus ja mania ei oo helppo yhdistelmä :? Sinulla siis on työ.lapsi ja vaimo? Itselläni ei ole mitään ..muuta kun skitsofrenia dg:ee ei edes niitä luottotietoja ja peliongelman takia ei koskaan rahaa..Nyt loppu kk 0€..Eläkkeellä olen täysin yksin ja voin vain haaveilla noista asioita mitä sinulla on..
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Kullankaivaja
Viestit: 14
Liittynyt: Pe 07 Huhti 2017, 21:30

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Kullankaivaja » Ke 12 Huhti 2017, 21:41

EAP kirjoitti: Sinulla siis on työ.lapsi ja vaimo? Itselläni ei ole mitään ..


+talo
+moottoripyörä
Tää on taas niin näitä 1st world probleemoja

Avatar
BiPoBorder
Viestit: 14
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 23:18

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja BiPoBorder » To 13 Huhti 2017, 23:45

Onko täällä tarkoitus väheksyä muiden ongelmia? Luuletteko että omaisuudella saa onnellisuutta? Tai että rahat riittää? Onneksi olen päässyt itse irti tuollaisesta ajatusmaailmasta että jonkun toisen kokemukset tai ongelmat olis jotenkin vähäisempiä kuin omani.

En lähtisi kovin helposti arvostelemaan sellaista henkilöä jonka taustoja en tunne.

Hyvää jatkoa vaan ja parempia vointeja.
"I think you just forgot to tell me why
Why I was fading out again
Why my mask of sanity was slipping off again, my friend
Beware of hatred when your time stands still"

EAP
Viestit: 96
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja EAP » Pe 14 Huhti 2017, 2:19

BiPoBorder kirjoitti:Onko täällä tarkoitus väheksyä muiden ongelmia? Luuletteko että omaisuudella saa onnellisuutta? Tai että rahat riittää? Onneksi olen päässyt itse irti tuollaisesta ajatusmaailmasta että jonkun toisen kokemukset tai ongelmat olis jotenkin vähäisempiä kuin omani.

En lähtisi kovin helposti arvostelemaan sellaista henkilöä jonka taustoja en tunne.

Hyvää jatkoa vaan ja parempia vointeja.


Ei tietenkään mutta näin ulkopuolisen silmin aika hyvin on "pullat uunissa" :) Tietenkään sitä itse ei masentuneena varmaan näe..Se oli mun kommentin pointti..
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Avatar
BiPoBorder
Viestit: 14
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 23:18

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja BiPoBorder » Pe 14 Huhti 2017, 11:17

Niinpä, nimenomaan ulkopuolisen silmin. Jospa mulla onkin 230t euroa velkaa ja työkyvyttömyyseläke 1100 euroa kuukaudessa? Siitä lainanlyhennys 780 euroa, sähkölasku 150 euroa, vesilasku 40 euroa, puhelimet 50 euroa, autojen kulut, ruokaakin pitäis ostaa? Kaikkea ei myöskään saa myytyä ihan noin vain, se ei oo mikään ratkaisu.
"I think you just forgot to tell me why
Why I was fading out again
Why my mask of sanity was slipping off again, my friend
Beware of hatred when your time stands still"

EAP
Viestit: 96
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja EAP » Pe 14 Huhti 2017, 14:20

BiPoBorder kirjoitti:Niinpä, nimenomaan ulkopuolisen silmin. Jospa mulla onkin 230t euroa velkaa ja työkyvyttömyyseläke 1100 euroa kuukaudessa? Siitä lainanlyhennys 780 euroa, sähkölasku 150 euroa, vesilasku 40 euroa, puhelimet 50 euroa, autojen kulut, ruokaakin pitäis ostaa? Kaikkea ei myöskään saa myytyä ihan noin vain, se ei oo mikään ratkaisu.


Rahaa tulee ja menee se niin tärkeää ole..Puhuin noista muista asioista kuten esim .perhe :) Ei ne ole itsestään selvyyksiä näissä kun on mt-sairauksia.
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Ujo piima
Viestit: 5
Liittynyt: Ke 19 Loka 2016, 12:15

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Ujo piima » To 27 Huhti 2017, 13:00

BiPoBorder kirjoitti:Onko täällä tarkoitus väheksyä muiden ongelmia? Luuletteko että omaisuudella saa onnellisuutta? Tai että rahat riittää? Onneksi olen päässyt itse irti tuollaisesta ajatusmaailmasta että jonkun toisen kokemukset tai ongelmat olis jotenkin vähäisempiä kuin omani.

En lähtisi kovin helposti arvostelemaan sellaista henkilöä jonka taustoja en tunne.

Hyvää jatkoa vaan ja parempia vointeja.

Juuri näin. Kun ei se katso onko päällisin puolin asiat hyvin vai ei. Silti voi ihmisellä olla todella paha olo. Puhumattakaan, että vaikka päällepäin näyttäisi kaikki olevan hyvin niin oikeasti voi olla kaukana siitä. Kun ei me tiedetä mitä kenelläkin on takanaan.

Avatar
BiPoBorder
Viestit: 14
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 23:18

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja BiPoBorder » To 11 Touko 2017, 9:06

No nyt sitten meni avioliitto, talo sekä muut maalliset mammonat. Nyt helpottaa varmasti joidenkin oloa että mullakaan ei ole mitään? Ujo piimä kirjoitti asian juuri niinkuin se on, pisteet siitä :)
"I think you just forgot to tell me why
Why I was fading out again
Why my mask of sanity was slipping off again, my friend
Beware of hatred when your time stands still"

rride
Viestit: 24
Liittynyt: Ti 30 Touko 2017, 14:10

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja rride » Ti 30 Touko 2017, 14:27

Liiallisten, koko ajan päässä pyörivien ajatusten lisäksi kärsin vielä kuukautisista.. Voi hyvää päivää! Sit ku noita lääkkeitä ottaa tähän kipuun, tuntuu että se pistää ajattelemaan vielä lisää. On tää elämä välillä ylitsepääsemättömän vaikeeta.. Kaikkee mahollista haluais suuhunsakin pistää, että en tiiä täytyykö kohta jotain suklaata lähteä hakemaan. :D

Avatar
tulirotta
Viestit: 13
Liittynyt: Su 30 Loka 2016, 21:07
Paikkakunta: Nukkelaakso

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja tulirotta » To 06 Heinä 2017, 18:31

Mua vituttaa se, että eksyin tänään kolme kertaa, mulle tehtiin kahteen otteeseen oharit, mun muut kaverit sekä läheiset ovat 1)reissussa, 2)vittuuntuneita tai kiireisiä, 3)paremmissa kekkereissä SAMAAN AIKAAN KO MIE MÄTÄNEN MÖKILLÄ JA PUREN MUN KÄSIÄNI. Ja muuten oli erittäin lähellä etten olisi kuollut. Joo,tiiän että ylireagoin "vähän" mutta MIE EN JAKSA ENÄÄ. Mie oon kyllästynyt tähän roskaan, jota olen suurimman osan elämästäni kärsinyt. Haluan syntyä uudelleen, PAREMPANA IHMISENÄ...............
Kaikella rakkaudella,
Mirette.

http://miretenmaailma.blogspot.fi

sirppi
Viestit: 10
Liittynyt: Su 27 Marras 2016, 22:32

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja sirppi » Ti 03 Loka 2017, 17:14

Jos tietäisin mitä kuoleman jälkeen on, tappaisin itseni.
Ihmiset jotka tekevät itsemurhan luottavat siihen, että kärsimys loppuu ja pääsee pois. Ei enää kipua. Mutta eihän sitä voi tietää.
En tiedä miksi elämä kiertää aina samaa kehää. En tiedä mitä teen väärin tai mitä jätän tekemättä.
Vaikka yritän kaikin eri keinoin parantaa oloani ja tsempata, se ei auta. En nauti tekemättömyydestä ja sairaana olosta, en saa siitä mitään enää irti, ei synny runoja joihin laittaa se paha olo, ei tekstejä joihin purkaa kaikki ajatukset.
Kaikki on sanottu ja koettu sairauden kanssa.
En jaksa itkeä, en viiltää. En jaksa tehdä elettäkään itseni satuttamiseksi vaikka pääni sisällä olen tappanut itseni sata kertaa.
Kuin olisin ylittänyt jonkin kamalan, vääränlaisen maaliviivan ja palkinto ojennetaan mädäntynein käsin, päin naamaa paskaisesti nauraen,- luulitko selvinneesi, voittaneesi jotakin arvokasta? Luulitko tosiaan että kärsimys jalostaa, että kivulla ja taistelulla on jokin merkitys?
Typerä ihminen, typerä, ruma ja huono ihminen.
Itseviha ja tuska syövät sinut kokonaan.
"pysäyttäkää, pysäyttäkää
levoton mieleni, murtunut sydämeni"

sirppi
Viestit: 10
Liittynyt: Su 27 Marras 2016, 22:32

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja sirppi » Ma 23 Loka 2017, 21:14

"I haven't ever really find a place that i call home"

Olen yksin. Liian yksin. Tuntuu että päätepysäkki lähestyy, on lähestynyt jo kauan aikaa, olen vain viivytellyt. Väistellyt kuolemaa.

Toisaalta, ihmiset selviävät todella vaikeista asioista. Silti tuntuu että olen erilainen. Se kuulostaa säälittävältä, tiedän. Koska olen vain massaa. Mutta aina on ollut se olo, että kukaan ei aidosti ymmärrä.
Joku joskus osui lähelle mutta tiet erosivat. Ehkä juuri siksi.

Nyt olen yksin, tässä hetkessä. Mietin seuraavaan siirtoa.
Miksi elämä meni näin, mitä tapahtui..
En sovi tänne, en kuulu tänne.
"pysäyttäkää, pysäyttäkää
levoton mieleni, murtunut sydämeni"

Avatar
Piip
Viestit: 43
Liittynyt: Pe 21 Loka 2016, 19:20

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Piip » To 11 Tammi 2018, 19:31

Ehkä Sinua lohduttaa , että kaikki elolliset ovat yhteydessä toisiinsa. Se mitä heijastamme ulospäin tulee aina takaisin itsellemme. Minun ystäviäni ovat linnut, kisut ,kasvit sekä puut . Kaikki edellämainitut ovat asuntoni ulkopuolella , mutta olemme silti yhteydessä keskenämme. :D

Outolintu16
Viestit: 7
Liittynyt: La 08 Loka 2016, 14:15

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Outolintu16 » Su 04 Maalis 2018, 12:47

Perhana tätä elämää.
Viime kevät oli helvetillinen. Ääniä ja muita harjoja. Arvosanat tippuivat ja ajattelin itsemurhaa. Nyt ollaan menossa siihen suuntaan, että sama toistuu.
All I want to do
is be more like me
and less like you

sirppi
Viestit: 10
Liittynyt: Su 27 Marras 2016, 22:32

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja sirppi » To 29 Maalis 2018, 20:57

En jaksaisi enää. Mulla ei ole enää kavereita. Tai jos onkin muutama, ne tuntuu menevän yhä kauemmas minusta. Tai minä niistä. Ne on suht normaaleja, työssäkäyviä ihmisiä. Ne ei vaan voi ymmärtää mun mieltä, vaikka yrittäisivätkin. Tiedän osan ajattelevan, että miksi en yritä enemmän, ei se niin vaikeaa ole.
Mutta oma mieli on se pahin vihollinen.
Jotain ymmärtävät ne, jotka itsekin kärsivät samankaltaisista oireista.
Olen liian väsynyt. Ja vanha. En jaksa enää yrittää. Haluaisin että kaikki loppuisi. Nyt istun kotona, vain rauhoittavien avulla pääsen kauppaan tai apteekkiin. Kaikki haaveet mitä joskus omistin ovat murskana ja yritän vain unohtaa. Tiedän ettei mikään toteudu. Enkä uskalla toivoa parempaa. Olen saanut vain pettymyksiä.
Tämä ei enää ole edes itsesäliä, tämä on masennuksen ja ahdistuksen pohja jonka mutaliejuun olen jäänyt kiinni ja hukun hiljalleen.

Kaikki vuodet, näen ne nyt selkeämmin. Hukatut vuodet ja mahdollisuudet. Kun kaiken tajuaa vasta liian myöhään. Voisinpa kuolla pois sillä en enää uskalla toivoa onnellisuutta. Olen fyysisesti olemassa mutta henkisesti kuollut. Menettänyt sen tärkeimmän, toivon paremmasta. Vain tyhjiä sanoja. En ole selviytymistarina.
"pysäyttäkää, pysäyttäkää
levoton mieleni, murtunut sydämeni"

Freni
Viestit: 68
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Freni » To 29 Maalis 2018, 22:21

sirppi kirjoitti:Kaikki vuodet, näen ne nyt selkeämmin. Hukatut vuodet ja mahdollisuudet. Kun kaiken tajuaa vasta liian myöhään. Voisinpa kuolla pois sillä en enää uskalla toivoa onnellisuutta. Olen fyysisesti olemassa mutta henkisesti kuollut. Menettänyt sen tärkeimmän, toivon paremmasta. Vain tyhjiä sanoja. En ole selviytymistarina.


Hei. Voi kun mä osaisin sanoa jotaki, auttaa jotenki. En mä sano että kaikki kääntyy paremmaksi. En mä sano, että pää pystyyn. Koska mä tiedän ettei semmosen sanominen mitään auta. Mä oon itekki ollu tuollaisessa tilanteessa et on ollu ihan paskat fiilikset eikä oo nähny tulevaisuutta. Mäkin oon joskus vaan halunnu kuolla. Mä selvisin siitä. Koska silloin kun on ihan pohjalla, niin syvällä jossain vi*** kaivossa ettei enää sen syvemmälle pääse, niin sitte sitä rupee tulemaan parempaan kuntoon. Niinku yks mielenterveyshoitaja mulle kerran osastolla sanoi ettei tästä oo enää ku yks tie ylöspäin. Ja kun mä sanoin sille että joo ja monta tietä on alaspäin niin se sanoi ettei oo alas enää. Kun ei alemmas kerta pääse.

Silloin kun mulle tulee mieleen semmosia ajatuksia mitä oot tuossa kertonu, että tuntuu että kaiken tajuaa vasta liian myöhään ja et vuodet on menny hukkaan ja mahdollisuudet menetetty, niin mä ajattelen ala-asteen ensimmäisen luokan matikan koetta. Jos mä tekisin sen nyt, niin mä saisin kympin. Mutta mä olin 7-v ku tein sen kokeen niin en mä silloin saanu kymppiä. Mun tuli tehtyä virheitä siinä kokeessa, koska mä en voinu sen ikäisenä ja siinä tilanteessa ja siinä hetkessä muuta osata, mä en voinu toimia toisin, mulla ei ollu valmiuksia eikä taitoja eikä kokemusta niin et silloin olisin saanu sen kympin. Niin se on muussaki elämässä. Jos miettii että voi miksen silloin ja silloin tehny sitä ja tätä niin kantsii ajatella että no, koska silloin en olisi edes osannu toimia toisella lailla, ei se olisi ollut mitenkään mahdollista et olis voinu mennä toisin. Joo vähä sekavaa settiä tämä, mutta se auttaa itellä ku funtsii hetken aina välillä sitä ekaluokan matikan koetta.

sirppi
Viestit: 10
Liittynyt: Su 27 Marras 2016, 22:32

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja sirppi » Ke 13 Kesä 2018, 7:53

Freni kirjoitti:
sirppi kirjoitti:Kaikki vuodet, näen ne nyt selkeämmin. Hukatut vuodet ja mahdollisuudet. Kun kaiken tajuaa vasta liian myöhään. Voisinpa kuolla pois sillä en enää uskalla toivoa onnellisuutta. Olen fyysisesti olemassa mutta henkisesti kuollut. Menettänyt sen tärkeimmän, toivon paremmasta. Vain tyhjiä sanoja. En ole selviytymistarina.


Hei. Voi kun mä osaisin sanoa jotaki, auttaa jotenki. En mä sano että kaikki kääntyy paremmaksi. En mä sano, että pää pystyyn. Koska mä tiedän ettei semmosen sanominen mitään auta. Mä oon itekki ollu tuollaisessa tilanteessa et on ollu ihan paskat fiilikset eikä oo nähny tulevaisuutta. Mäkin oon joskus vaan halunnu kuolla. Mä selvisin siitä. Koska silloin kun on ihan pohjalla, niin syvällä jossain vi*** kaivossa ettei enää sen syvemmälle pääse, niin sitte sitä rupee tulemaan parempaan kuntoon. Niinku yks mielenterveyshoitaja mulle kerran osastolla sanoi ettei tästä oo enää ku yks tie ylöspäin. Ja kun mä sanoin sille että joo ja monta tietä on alaspäin niin se sanoi ettei oo alas enää. Kun ei alemmas kerta pääse.

Silloin kun mulle tulee mieleen semmosia ajatuksia mitä oot tuossa kertonu, että tuntuu että kaiken tajuaa vasta liian myöhään ja et vuodet on menny hukkaan ja mahdollisuudet menetetty, niin mä ajattelen ala-asteen ensimmäisen luokan matikan koetta. Jos mä tekisin sen nyt, niin mä saisin kympin. Mutta mä olin 7-v ku tein sen kokeen niin en mä silloin saanu kymppiä. Mun tuli tehtyä virheitä siinä kokeessa, koska mä en voinu sen ikäisenä ja siinä tilanteessa ja siinä hetkessä muuta osata, mä en voinu toimia toisin, mulla ei ollu valmiuksia eikä taitoja eikä kokemusta niin et silloin olisin saanu sen kympin. Niin se on muussaki elämässä. Jos miettii että voi miksen silloin ja silloin tehny sitä ja tätä niin kantsii ajatella että no, koska silloin en olisi edes osannu toimia toisella lailla, ei se olisi ollut mitenkään mahdollista et olis voinu mennä toisin. Joo vähä sekavaa settiä tämä, mutta se auttaa itellä ku funtsii hetken aina välillä sitä ekaluokan matikan koetta.


Ei autakaan. Oon ollut tässä tilanteessa aika kauan. Vasta viime kuukausina sen oon pystynyt itselleni myöntämään. Pitkästä aikaa oon itkenyt ja nyt syynä on se totuus, ettei musta tule mitään. Silti menen ja teen asioita, yritän saada kiinni tästä elämästä- mut en itseni takia, en enää. Teen sen mitä mulle ehdotetaan ja mitä kaikki virastot vaatii. Ei tän ikäistä helpolla eläkkeelle päästetä, kaikki pitää ensin käydä läpi. Varsinkin kun en osaa sanoa ei, kaunistelen asioita ja uskottelen että tulevaisuus on hyvä.
Oispa jo se hetki kun voi antaa olla. Saisin julkisesti tuottaa pettymyksen kaikille ja aiheuttaa kummasteluja. Kyllähän nyt ihmisen pitää jotain tehdä, oli miten hullu hyvänsä. Mut en osaa enkä jaksa.
Se on kyllä totta menneisyyden kanssa, et ei oo mahdollista et asiat ois menny toisin. Olen sitä pähkäillyt ja syytellyt itseäni mutta tiettyjen asioiden kohdalla tiedän, etten parempaan olisi pystynyt. Valitettavasti se ei auta eikä muuta mitään, se on pelkkä toteamus.
Elämä on niin paskaa. Lapsena halusin kuolla ja nyt olen aikuinen, haluan sitä edelleen mutta tajuan sen seuraamukset. En voi kuolla vielä. Mut voihan se olla että jään auton alle tai saan sairaskohtauksen ja sitten se on mun surkean tarinan loppu.
"pysäyttäkää, pysäyttäkää
levoton mieleni, murtunut sydämeni"

EAP
Viestit: 96
Liittynyt: Ke 15 Maalis 2017, 22:35

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja EAP » To 14 Kesä 2018, 23:05

En tiedä kuinka vanha olet mut aika auttaa mitään peruuttamatonta ei kannata tehdä koska vuosien päästä tilanne voi olla täysin eri...

Itse en vertaa itseäni enään psykkisesti terveisiin koska se on täysin turhaa..Olen ylpeä vaan miten hyvin pärjään tän skitsofrenian kanssa. Harva näin hyvin pärjää..

Pikkuasiat tekee elämästä elämisen arvoista niinkuin 2 vuotias veljenpoika jonka sankari minä olen :) Ja ei tässä mitään hätää oikeestaan enään ole kuolema korjaa kun korjaa en sitä toivo enkä odota... vuodet 20-35 meni todella huonosti mutta uskoin aina tulevaan ja nyt 42 vuotiaana on ihan ok fiilis..Kaikesta huolimatta olen varmaan lopulta hyväksynyt tämän kohtalon/sairauden..

Tsemppiä vaan ja uskoa tulevaan vaikka tuntuu kuinka toivottomalta tilanteelta..Kaikesta voi selviytä..
Kärsimys karaisee , tuska opettaa ja kuolema tulee ilman jouduttamistakin...

Freni
Viestit: 68
Liittynyt: La 10 Helmi 2018, 12:56
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Pura pahaa oloasi täällä

ViestiKirjoittaja Freni » Pe 15 Kesä 2018, 0:47

sirppi kirjoitti: Pitkästä aikaa oon itkenyt ja nyt syynä on se totuus, ettei musta tule mitään.


Ei koskaan oo liian myöhäistä tulla joksikin.

Kaikki luuli ja oletti ettei musta ja mun elämästä tulisi kai ikinä mitään koska multa jäi nuorempana koulut kesken ja parikymppisenä jouduin sairaalaanki ja sitte olin niin masentunu ettei mikään huvittanu. Mutta sitte ku mä olin jo reilusti yli 20-v niin mä menin ammattikouluun ja valmistuin sieltä metsäkoneasentajaksi. Ja vaikka ei se ollu ku joku metsäalan perustutkinto niin yhtäkkiä mä olin jotaki ja se oli 100 kertaa hienompi fiilis ku ajatella ettei musta mitään tuu enkä mä mitään osaa. Ja parasta oli se ku sai sanoa niille epäilijöille et fuck you all, musta tuli asentaja, siitäs saitte kaikkiiii!!!!!

Palaa sivulle “Yleistä mielenterveysongelmista”